Dan Brown: Da Vinci -koodi & Joël Dicker: Villipeto & Saila-Mari Kohtala: Kannuksen kadonneet

 Lisää kauan luonnoksissa roikkuneita asioita.

Dan Brown: Da Vinci -koodi

suomentanut Pirkko Biström

Brownin kirjat on siitä ihanan ristiriitaisia, että ne on juoneltaan tosi vetäviä ja hyviä, mutta sitten on niin paljon seksismiä ja vastaavaa, että ihan huokasuttaa. Tän Da Vinci -koodin juonen käänteitä ei tarvinne kertoa sen kummemmin. Niin tunnettu taitaa tää olla. Sen voin sanoa, että keskeisin juonen käänne Jeesuksen jälkeläisistä oli todella tajunnan räjäyttävä sillon ku tää kirja ilmesty suomeksi ja joskus tuolloin tän ekan kerran luin. Nyt se ei enää räjäyttäny, mutta onhan se tosi kutkuttava ajatus edelleen! Kui siistiä ois ko nii ois.

Joël Dicker: Villipeto

suomentanut Kira Poutanen

Dickerin uusin suomennos. Tämä jätti vähä kylmäksi. Toki juoni oli mielenkiintoinen, mutta nää hahmot. En lämmenny heille juurikaan, joten ei kait siinä. Kirja meni osin kahdessa aikatasossa, mikä kyllä lisäs mielenkiintoa lukea tätä. Lisäksi paljastui odottamattomia asioita. Eli tää oli semmonen perushyvä Dicker. Eipä kyllä taida olla Harry Quebertin tapausta voittanutta Dickerillä ja tuleekokaanhan enää? Jokatapauksessa luen kyllä aina uusimman suomennoksen Dickeriltä ku sellainen tulee. 

Saila-Mari Kohtala: Kannuksen kadonneet 

Minun uusi suuri dekkari-ihastus Kohtala!

Instassa kirjoitin tätä näin:

"Suomalaiset naiset on niin hyviä kirjoittaan dekkareita! Rakastan! Tääki Kohtalan dekkari tuli ahmaistua päivässä. Pääosassa Liza, n.50v nainen ja kaverina tonkimassa asioita Nils, n.60v ex-vankilakundi. Tutkitaan outoja katoamisia, joista yksi on Lizan oma isä, joka katosi Lizan ollessa pieni. Monenlaista nousee esiin tutkimusten pyörteissä. En ollu vielä lukenu tätä ees loppuun, ku varasin kirjastosta jo tokan osan. Ja se loppu! Iik, selviääkö se todellinen murhaaja Lizalle ja Nilsille jossain vaiheessa!? Mikä koukku!?"

Rakastan sitä, ku tulee dekkari ja vie mielen ja jalat alta. Tämä sen teki.

Stina Jackson: Hopeatie & Dan Brown: Enkelit ja demonit

 Parit dekkarit taas tähän väliin.

Stina Jackson: Hopeatie

suomentanut Jaana Nikula

Tässä Pohjois-Ruotsiin sijoittuvassa dekkarissa isä etsii kadonnutta tytärtään. Etsii, vaikka on kulunut jo 2 vuotta. Ja mihin ne etsinnät johtavatkaan. Huhhei! Lelle kohtaa tytärtään etsiessään myös tyttärensä ikäisen Mejan ja heillä synkkaa. Sitten myös Meja katoaa. 

Tämä oli kyllä melkoinen dekkari! En ihan osannut odottaa lopputulemaa sellaisena kuin se sitten tuli. Sen verran vaikutuksen teki, että aion lukea Jacksonin seuraavankin suomennetun dekkarin.

Dan Brown: Enkelit ja demonit

suomentanut Pirkko Biström

Menoa ja meininkiä luvassa taas, ku Browniin tarttuu.

"Robert Langdon saa kutsun tulla tutkimaan Cernin ydinfysiikan tutkimuslaitoksessa Genevessä tapahtunutta murhaa. Uhrin rintaan poltettu merkki antaa vihjeitä siitä, että katolisen kirkon päävihollisekseen nimennyt salaseura on jälleen herännyt henkiin. Salaseuran tuhoaikeet yhdistettynä nykyaikaiseen aseeseen on koko maailmalle todellinen uhka. Tapausta selvittämään Professori Langdon saa avukseen kauniin fyysikon, Vittoria Vetran. Yhdessä he joutuvat hengästyttävään ja uskomattomaan tapahtumaketjuun."

Brownin kirjat on siitä jänniä, että vaikka niissä on paljon misogyniaa ja kaikennäköistä niin ne on silti kirjoitettu niin vetävästi, että sitä vaan ahmii kirjaa menemään. Tässä oli paljon mielenkiintoisia juttuja symboleista ja salaseuroista ja tieteestä ja taiteesta. Lopussa paavin päätökset taas oli jotenkin ihanan toivoa antavia. 

Mukavasti aivot narikkaan saava kirja tämäkin!

Mokka

Mokka. Tarina äidistä, jonka pojan päälle ajetaan suojatiellä. Poika vajoaa koomaan ja äiti aloittaa ajojahdin, kostaakseen syylliselle.

Mokka on mielenkiintoinen kirja. Välillä vähän sekalainen ja sitten taas mennään. Tavallaan hidas ja nopea yhtäaikaa. Vei silti mennessään. Oli jännää seurata äidin ajojahtia, kun hän yritti löytää poikansa päälleajajan. Huh ja mihin koko homma päätyikään! Loppu oli kyllä täysin odottamaton.

Kaikkea jännää sitä saa lukeakseen, kun tarttuu kirjastossa tyrkyllä oleviin kirjoihin. De Rosnay teki sen verran vaikutuksen, että lainasin luettavakseni myös Nimeni on Sarah- nimisen teoksen.