Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alexander McCall Smith. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alexander McCall Smith. Näytä kaikki tekstit

24 heinäkuuta, 2019

Kirahvin kyyneleet

Voi Mma Ramotswe, kun sinua on vähän hankala vastustaa. Tai no, tässä kirjassa vähän ärsytit kyllä minua. En jaksaisi millään lukea siitä, että kuinka miehet ja naiset on erilaisia ja semmosia ja tämmösiä ja ku aina on ollut näin ja siksi sitä ja siksi tätä.




Tuosta ärsytyksestä kun pääsi yli niin kirjan parissa kyllä viihtyi: "Kalaharin autiomaahan on kadonnut nuori amerikkalainen mies, muodikasta aviovaimoa epäillään syrjähypystä ja eräs epäluotettava kotiapulainen hautoo kostoa - Botswanan ainoan naispuolisen yksityisetsivän, Mma Ramotswen, viisautta ja harkintaa tarvitaan jälleen. Yksityiselämässään Mma Ramotswen avioliittosuunnitelmat Gaboronen parhaimpiin kuuluvan miehen, autokorjaamon omistajan J. L. B. Matekonin, kanssa saavat yllättävän käänteen, kun perheen pääluku odottamatta kasvaa kahdella." Siinä juoni GoodReadsista kopsattuna.

Edelleen pidän näiden kirjojen rauhallisesta menosta. Soft crimeä parhaimmillaan. Mma Ramotswen ja Mma Makutsin päättelyä on mukavaa seurata ja kirjojen tunnelma on rennon letkeä. Seuraavankin osan tästä kirjasarjasta luen, kunhan saan omaa lukuruuhkaani vähän pienemmäksi.

16 heinäkuuta, 2018

Naisten etsivätoimisto nro 1

Voi, luin Alexander McCall Smithin kirjat joskus kymmisen vuotta sitten. Nyt aloitin uudelleen lukemaan ne ja Mma Ramotswe tutkii- sarjan ensimmäinen kirjahan on Naisten etsivätoimisto nro 1.




Kirjan alussa kerrotaan Mma Ramotswen tarina siitä, kuinka hänestä tuli yksityisetsivä ja sitten hänen tutkimiaan tapauksia, jotka ovat kyllä mielenkiintoisia. Eniten rakastan näissä kirjoissa sitä ihanaa ja rauhallista ja lempeää tunnelmaa, joka kirjan sivuilta hohkaa. Voi sanoa, että sielu oikeasti lepää lukiessa. Minäkin stressaaja tunnen, kuinka verenpaine ja kierrokset kropassa laskee Mma Ramotswen tutkimuksia ahmiessa. Tuntuu, ettei minulla ole kertakaikkiaan edes sanoja kuvata sitä tunnelmaa ja letkeyttä ja rauhallisuutta, mihin näissä kirjoissa uppoaa.

Kirjassa myös kauniisti kuvataan Botswanan luontoa ja ihmisiä. Afrikan kauneus tulee lähelle tällaiselle valkoihoiselle koskaan missään muualla kuin Euroopassa matkustaneelle ihmiselle niin, että haluaisi lähteä käymään ja tutustua tuohon maanosaan ja kaikkiin sen maihin.

Haluaisin ehdottomasti lukea lisää afrikkalaisia dekkareita. Onko kellään ehdotuksia?