Lina Areklew: Lumimyrsky & Ann Rosman: Noitavasara

 Naistenviikko ja Lina saa nyt mennä Leenasta. Ann on Linan kylkiäisenä.

Lina Areklew: Lumimyrsky 

suomentanut Terhi Vartia

Vihdoin pääsin jatkamaan tätä sarjaa! Olihan tää jännä!

"Kun pahin tapahtuu – kahdesti. Ihmissuhdevetoisen Ulvönin murhat -sarjan toinen osa on draamatrilleri, jossa hyytävä talviyö muuttaa Svenssonin perheen elämän lopullisesti.

Eräänä sydäntalven yönä katoaa nelivuotias tyttö perheensä kesämökiltä. Karkasiko hän vai siepattiinko hänet? Svenssonin perhe on suunniltaan huolesta. Ja sitten katoaa heidän toinenkin lapsensa. Alkaa kammottava kilpajuoksu aikaa vastaan. Viimeisillään raskaana oleva komisario Sofia Hjortén on vaikeassa tilanteessa, kun entinen rakkaus Fredrik Fröding ilmestyy sotkemaan tutkintaa – ja isyyskysymystä."

En voinu muuta ku lukea eteenpäin. Että mikä tän kaiken takana on. Ja olihan siellä. En ihan osannut odottaa. Ja tuo Sofian raskaus ja että kuka on lapsen isä. Hehee. Monenlaisia kuvioita pyöri tässä kirjassa ja minä pyörin mukana onnellisena, kun sain upota lukemaan. 

Lainasin jo sarjan kolmannen osan kirjastosta. Pitäähän sitä saada tietää, että miten nuo Sofian kuviot menee jatkossa. 

Ann Rosman: Noitavasara

suomentanut Anu Koivunen

Seuraava osa Rosmanin sarjaan! Mun uudelleen luku jatkuu Emilian kanssa.

"Retkellä olevat koululaiset järkyttyvät pahanpäiväisesti löytäessään metsästä päättömän naisen ruumiin, joka on puettu keskiaikaisiin vaatteisiin. Pihaansa hoitava rouva Wilson kauhistuu, kun puutarhasta löytyy ihmisen pää. Ruumis ja pää eivät kuulu yhteen, ja rikostutkija Karin Adler on ymmällään. Pian löytyy toinen surmattu nainen, ja sitten kolmas. Tappaja tuntuu imitoivan 1600-luvun noitaoikeudenkäynneissä langetettuja rangaistuksia, ja keskiaikaan sijoittuvien roolipelien harrastajat herättävät tutkimusryhmän epäilykset."

Olihan taas kuviot. Hyvä, kun en muista tästäkään kirjasta muuta, ku että oon lukenut, ni tää tuntuu siltä ku lukis ekaa kertaa. Tarinan juoni, joka yltää tonne 400 vuoden taa, oli melkoinen. Tuntu hurjalta, että miten sellaiset asiat voi vielä vaikuttaa nykyhetkessä niin, että joku alkaa murhaamaan ihmisiä. Mutta niinpä vain oli! Ja ne syyt. Huh! Nautin kyllä tän lukemisesta. Ja ootan innolla, että pääsen taas jatkamaan sarjaa Emilian kanssa.

Axel Åhman & Ola Skogäng: Salakuljettajan aarre & Georgia Byng: Molly Moon ja tajuton timanttitemppu

 Kaksi lastenkirjaa keväältä tähän väliin. Molemmista pidin paljon!

Axel Åhman & Ola Skogäng: Salakuljettajan aarre

suomentanut Anu Koivunen

Tää oli tosi vetävä kirja! Tarina oli vetävä ja ahmin tän kirjan melkein yhdeltä istumalta. Ihanaa, että tällaisia lastenkirjoja on!

"Isoäiti asuu Jumalan selän takana, kaukana kaikesta ja kaikista. Juuri siellä, kaukana saaristossa 11­-vuotiaan Oliverin pitäisi viettää seuraavat pari viikkoa, kun hänen vanhempansa eivät voi vahtia häntä. Tulevaisuus olemattomien nettiyhteyksien päässä, ainoana ajanvietteenä iskän ikivanhat sarjikset ei kuulosta lupaavalta. Pian Oliver kuitenkin törmää mysteeriin, ja niin Tintit kuin koulukirjatkin jäävät syrjään.

Isoäidin ullakolle ei saisi mennä, mutta sieltä löytyy kompassi ja kasa vanhoja karttoja. Ne vaikuttavat kuuluneen sukulaiselle, joka tunsi seudun vedet ja karikot läpikotaisin. Kylässä huhutaan myös aarteesta, jonka kuuluisa salakuljettaja olisi piilottanut ulkosaaristoon melkein sata vuotta sitten. Oliver päättää selvittää, mihin salakuljettaja ja aarre katosivat.

Salakuljettajan aarre on tarina, jossa on 24 lukua – yksi joulukuun jokaiselle päivälle aattoon asti. Jännittävä tarina vilisee komeita veneitä ja saksalaisia vakoojia. Seikkailun aikana opitaan myös, että onni on ystävä, jolla on mönkijä ja maastopuku."

Georgia Byng: Molly Moon ja tajuton timanttitemppu

suomentanut Ulla Selkälä

Mää oon vähä ihastunut näihin Molly -kirjoihin. Nää on sen verran vekkuleita keitoksia, että näistä aikuisenakin voi nauttia. Kyllä näistä kirjoitusajankohta paistaa läpi läskivihoineen muineen, mutta näin aikuisena ne huomaa ja pystyy ohittaan.

Tässä kirjassa Molly päätyy Hollywoodiin jahtaamaan ilkeää pohattaa, jolla on maailmanvalloitussuunnitelmat. Ystävänsä Rockyn kanssa ja uskollisen Petula-koiran kanssa Molly päätyy seikkailuun ja saa myös aivan yllättäviä tietoja omista vanhemmistaan. Että olipas seikkailu! Muakin ihan jännitti tätä lukiessa!

Eva Frantz: Lasta et minulta vie & Liisa Nevalainen: Ruusunpunaiset silmälasit

 Kaksi hyvää suomalaista dekkaria, olkaa hyvät! Molemmat kirjailijat on mun lemppareita!

Eva Frantz: Lasta et minulta vie

suomentanut Anu Koivunen

Frantz vei mua kyllä ku pässiä narussa, kun luin tätä. Niin hienosti harhautti siinä, että mikä tässä lopulta olikaan se homman nimi! Ai että nautin! Näihin Frantzin dekkareihin voi kyllä aina luottaa.

Niin, se juoni. Yrsa -niminen nainen on kadonnut. Sitte viemärikaivo tulvii ja sieltä löytyy ruumis. Lisäksi vanhasta koulukodista saattaapi löytyä aarre. Anna Gladilla onkin sitten mukavaa tehdä töitä tän kaiken keskellä. Lisäksi hommaan vielä kietoutuu Tomas, joka on kohdannut leikkipuistossa Mimmin, jolla on sijaislapsi ja jonka äiti haluaa tän lapsen takaisin. Lopulta mikään ei oo miltä näyttää.

Liisa Nevalainen: Ruusunpunaiset silmälasit

Nevalaisen dekkarissa ollaan taas teatterissa! Antti Karpalo pääsee ratkomaan tapausta, jossa näyttelijä putoaa portaista ja kuolee. Syyllinen voi olla kuka vain, koska käytännössä kaikki ovat inhonneet tätä kyseistä näyttelijää. Mutta kuka se lopulta on? Ja mikä on syy? Ja sitten vielä kuolee toinenkin ihminen.

Nevalainen kietoi kyllä otteeseensa tätä lukiessa. En kyllä lopulta arvannut murhaajaa. Oon ihan koukuttunut näihin Nevalaisen dekkareihin. Seuraava piti varata heti.

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa & Ann Rosman: Majakkamestarin tytär

 Kaksi mereistä dekkaria! Isomäen kirja tommonen ekotrilleri ja Rosmanin kirja tommonen tavisdekkari. Meri voimakkaasti läsnä molemmissa!

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa

Sarasvatin hiekasta oon lukenu sarjakuvaversion aiemmin ni oli ihan mukavaa tarttua sitten tähän.

Noh, ekana täytyy sanoa, että tää oli vissiin miehille kirjotettu kirja. Oli niin täynnä semmosta "miehistä" menoa. Ai, sulla on tissit ja oot silti älykäs? Wau. Tämmöstä. No, jos niiltä sulki silmänsä ni tää oli kyllä oikein vetävä tarina. Tituleerattuna ihan ekologisena jännitysromaanina.

"Intialainen meriarkelogi Amrita Desai tutkii Intian länsirannikolla meren pohjalta löytynyttä rauniokaupunkia. Mikä pysäytti elämän kaupungeissa kymmenen tuhatta vuotta sitten? Desai tarvitsee tutkimuksiinsa erikoissukellusveneen, ja työkaveriksi ilmaantuu venäläinen Sergei Savelnikov. Samaan aikaan Grönlannin mannerjäätiköllä alkaa tapahtua odottamattomia asioita. Suomalainen tutkija Kari Alanen havaitsee tekijän joka yhdistää Cambaynlahden rauniot, Grönlannin mannerjäätiköt ja Bahamasaarten mystiset kivenlohkareet yllättävällä tavalla."

Tän kirjan dominoefektin eli jäätiköiden sulamisen seuraaminen oli kyllä aika hurjaa! Sai kyllä välillä jännittää ihan kunnolla joidenkin henkilöiden puolesta. Isomäki osaa kyllä kirjoittaa vahvaa tarinaa. Misogynian sais jättää vähemmälle. Taidan lukea tän itsenäisen jatko-osan Vedenpaisumuksen lapset jossain kohti.

Ann Rosman: Majakkamestarin tytär

suomentanut Anu Koivunen

Rosmanin kirjojen uudelleenluku alkoi! Tän Majakkamestarin tyttären oon lukenu ekan kerran n.9v sitten. Nyt kun tästä sarjasta on suomennettu myös ne välistä puuttuneet osat ni päätin aloittaa sarjan uudelleen sen takia.

"Pienellä saarella Marstrandin ulkopuolella rakennetaan uutta kokouskeskusta. Vanhoja rakennuksia kunnostetaan, ja 1868 rakennettu majakka palautetaan korjattuna alkuperäiselle paikalleen. Majakanvartijoidenasunnon kellaria remontoidessaan rakennusmiehet kohtaavat järkyttävän näyn: umpeen muuratusta huoneesta löytyy miehen ruumis. Karin Adler Göteborgin rikospoliisista saa jutun tutkittavakseen, ja pian hän saa selville, että ihmeen hyvin säilynyt ruumis on ollut piilossa nelisenkymmentä vuotta. Sitten edessä onkin umpikuja. Karinin ainoat johtolangat ovat lista vuosikymmeniä sitten kadonneista ihmisistä ja vihkisormus. Tilannetta ei helpota se, että Karinin ihmissuhteet ovat pahasti solmussa niin työpaikalla kuin kotonakin."

Aika on pyyhkinyt tarinan ratkaisut hyvin mielestä, joten oli helppoa lukea tätä uudelleen. Tarina vei taas mennessään ja murhaajaakaan en ihan hoksannnut. Eli hyvä dekkari kaiken kaikkiaan! Nautin kyllä lukemisesta! Karin on omanlaisensa hahmo kyllä, samaten kuin hänen työkaverinsa. Lisäksi on vielä saarelaisia sekalainen sakki. Tulipa hyvä mieli tähän sarjaan palaamisesta!

Anna Bogutskaya: Unlikable female character & Tuva Korsström: Osaako nainen ajatella?

 Nyt vähän feminististä kirjallisuutta! Tässä on kaksi paljonkin ajatuksia herättänyttä kirjaa. Osa ajatuksista muhii edelleen päässä, vaikka lukemisesta on jo hyvä tovi.

Anna Bogutskaya: Unlikeable female characters: the women pop culture wants you to hate

Tän kirjan luin yhdessä laura.linnea.lukee kanssa.

"How bitches, trainwrecks, shrews, and crazy women have taken over pop culture and liberated women from having to be nice.

Female characters throughout history have been burdened by the moral trap that is likeability. Any woman who dares to reveal her messy side has been treated as a cautionary tale. Today, unlikeable female characters are everywhere in film, TV, and wider pop culture. For the first time ever, they are being accepted by audiences and even showered with industry awards. We are finally accepting that women are-gasp-fully fledged human beings. How did we get to this point?

Unlikeable Female Characters traces the evolution of highly memorable female characters, from Samantha Jones as "The Slut" in Sex and the City to the iconic Mean Girl, Regina George, examining what exactly makes them popular, how audiences have reacted to them, and the ways in which pop culture is finally allowing us to celebrate the complexities of being a woman. Anna Bogutskaya, film programmer, broadcaster, and co-founder of the horror film collective and podcast The Final Girls, takes us on a journey through popular film, TV, and music, looking at the nuances of womanhood on and off-screen to reveal whether pop culture-and society-is finally ready to embrace complicated women."

Tässä olikin paljon kaikkea. Jonkun verran mun lukukokemusta heikensi se, etten lapsuuteni takia oo kattonu tai nähny suurinta osaa kirjassa esiintyvistä sarjoista tai elokuvista. Se ei kuitenkaan haitannut tai estänyt mua tunnistamasta alla olevia ns. naishahmoja.

The Bitch

The Mean girl

The Angry woman

The Slut

The Trainwreck

The Crazy woman

The Psycho

The Shrew

The Weirdo

Jäin vielä miettimään, että onko miehille tällaisia hahmoja kehitetty ollenkaan? En ainakaan hoksaa, ku jonkun kylähullun, juoppohullun.

Tuva Korsström: Osaako nainen ajatella?

suomentanut Anu Koivunen

"Naiset puuttuvat lähes kokonaan länsimaisen filosofian historiasta.

Mitätöidäänkö naisten ajattelua? Onko ajattelulla sukupuoli? Kulttuurijournalisti Tuva Korsström esittelee meille mm. Mary Wollstonecraftin, Simone Weilin, Hannah Arendtin sekä nykyajattelijat Hélène Cixous'n ja Luce Irigarayn. Mietteet Simone de Beauvoirin ja Jean-Paul Sartren suhteesta yhdistyvät kirjailijan ajatuksiin omasta äidistään ja tämän taistelusta avioliiton kahleita vastaan. Puheenvuoron saavat myös suomalaiset tutkijat Sara Heinämaa ja Martina Reuter. Kun naiset ottavat filosofian haltuun, päästään pohtimaan naisille tärkeitä ihmisenä olemisen kysymyksiä."

Pioneerit

Sor Juana de la Cruz

Mary Wollstonecraft

Charlotte Brontë

Aleksandra Kollontai

Simone Weil, Rose Luxemburg, Hannah Arendt ja Edith Stein sekä Julia Kristeva, Melanie Klein ja Colette.

Luovuus tai kuolema

Cora Sandel ja Mirjam Tuominen

Moa Martinson ja Helvi Hämäläinen

Aina Enckell

Oma lukunsa

Simone de Beauvoir, Åsa Moberg, Toril Moi ja Nawal el Saadawi

Toukokuun kapinan tyttäret

Hélène Cixous

Luce Irigaray

Gisèle Halimi ja Antoinette Fouque

Ajattelu 2000-luvulla

Genevieve Lloyd, Martina Reuter ja Sara Heinämaa

Martha Nussbaum ja Elina Vuola

Claudia Lindén, Ellen Key ja Nina Björk

Linda Skugge

Näistä naisista Kosström kirjoittaa tässä esseekokoelmassaan. Nää esseet teki muhun vaikutuksen. Kaikista näistä naisista en ole edes kuullut koskaan! Ja se tuntuu surulliselta. Siksipä tein itselleni muistikirjaan ylläolevan listauksen ja aion lukea jokaiselta naiselta yhden teoksen. (paitsi Helvi Hämäläiseltä, jolta oon lukenu runokirjan Sukupolveni unta) 

Osa näistä naisista on melkoisen ristiriitaisia tyyppejä, eikä aina niin hyviä ihmisiäkään. Kaikilla on kuitenkin se kohdallaan, että misogynia ja patriarkaatti on vaikuttanut suuresti heidän elämäänsä. Eikä millään hyvällä tavalla. Ne on vaikuttanut ajatteluun tavalla tai toisella, niinku meillä kaikilla. Korsström avaa esseissään sitä, mistä näiden naisten ajattelu on kummunnut.

Korsström kirjoitti kirjassa myös äidistään, Mirjam Tuomisesta. Sekin oli mielenkiintoista! Se oli mahtavaa, että tässä oli suomalaisiakin naisia mukana. Enpä oo heistäkään pahemmin kuullut. No, nyt on tulossa muutos, kun pikkuhiljaa luen kultakin jotakin.

Niin, ja osaako nainen ajatella? No, mitäs luulette?

Leona- Tarkoitus pyhittää keinot

Huomasinpa yhtäkkiä, että heinakuun helteet pehmitti totta tosiaan mun pään, kun on jäänyt tekemättä postaukset tästä ja seuraavasta Jenny Rognebyn Leona- kirjasta. No, tehdään sittem vähän jälkijunassa.

Tässä kirjassa Leona pinnistelee eteenpäin poikansa kuoltua. Sitten Tukholman valtionpävätalon edessä mies räjäyttää itsensä ja jää henkiin. Siitä alkaa tutkinnat Leonan johdolla, että onko iskuja tulossa lisää vai oliko räjäyttäjä yksinäinen susi. Samaan aikaan Leona tietysti suunnittelee omia rikollisia toimiaan, koska edellisen keikan rahoille kävi vähän hassusti ja nyt häntä painostetaan niiden takia rikollisten toimesta, tai muuten... Sitä paitsi, kuka nyt haluaisi tehdä töitä, kun helpommallakin voisi päästä?

Kirja oli hyvä. Yhtä aikaa tykkään ja en tykkää yhtään tuosta Leonasta. Aika hyvä hahmo kyllä, kun herättää niin ristiriitaisia tunteita! Tykkään siitä, että kirjassa tuodaan esiin se, ettei kaikki poliisitkaan ole niin nuhteettomia, kuin halutaan uskoa. Kyllä täällä Suomessakin osataan, kuten Aarnio- keissi on tuonut ilmi. Juonikin kirjassa oli melkomoinen ja loppu jäi niin auki, että oli pakko äkkiä päästä lukemaan sarjan seuraava osa. Miten Leonan oikein kävi?

Sukellus syvyyksiin

Minulta pääsi pieni riemun kiljahdus, kun huomasin kirjaston pikalainahyllyssä Ann Rosmanin uusimman kirjan Sukellus syvyyksiin. Tai eihän se uusin kirja ole, vaan uusin suomennos Karin Adler- sarjasta. Vielä kun suomennettaisiin sarjan kaksi muutakin osaa!

Orkney- saarilta on löydetty tyhjä purjehdusvene, jonka omistaja on Marstrandilainen Bo Stenman, joka on kadonnut. Karin Adler lähtee työkaverinsa kanssa työmatkalle selvittämään veneen omistajan kohtaloa. Selvitystyöstä tulee mutkikasta, koska Bon kohtalo liittyy saaren läheisyyteen uponneeseen sotalaivaan ja sen aarteeseen, sekä Bon työhön saturaatiosukeltajana ja isoihin oikeudenkäynteihin sukellustyön aiheuttamista vammoista.

Sen enempää en juonesta kerro. Oli kerrassaan riemukasta lukea Ann Rosmanin virittelemää tarinaa Bosta ja aarteesta ja sukelluksesta ja kaikesta. Muistan kyllä erittäin hyvin, että miksi pari vuotta sitten niin ihastuin kirjailijan kirjoihin. Täällä, täällä ja täällä.  Ajattelin jopa hommata kirjat omaan hyllyyni ja lukea uudelleen. (Mietin myös, että pitääkö minun tehdä tunnisteet lukemilleni kirjailijoille, että löytäisin helpommin omasta blogistani kirjat?)

Siinä oli taas hyvä ruotsalainen dekkari! Osaispa itekin kirjottaa noin jänniä ja hyviä kirjoja.

Leona- Kortit on jaettu

Sainpahan luettua tämän Jenny Rognebyn esikoisdekkarin Leona- Kortit on jaettu.

Tukholmassa tapahtuu alastoman pikkutytön tekemä pankkiryöstö. Tapaus on kummallinen ja saa paljon huomiota. Leona Lindberg pääsee tutkimaan rikosta. Pakko sanoa, että ei ihan ensimmäisenä tullut mieleen rikokseen syyllinen.

Leona on kyllä melkoinen hahmo. Itse en pitänyt hänestä. Hän on röyhkeä ja tekee suunnilleen kuin itseä lystää. Ärsyttävä tyyppi! Silti tunsin myös ymmärrystä ja myötätuntoa häntä kohtaan niinä hetkinä, kun Leona valotti lapsuuttaan.

Kirjan loppu oli mun mielestä aika plääh. No, sen verran hyvä kirja kuitenkin oli, että aattelin lukea myös seuraavan osan Leona- Tarkoitus pyhittää keinot.

Porto Francon vartija

Fanitan Ann Rosmania! Ei siitä pääse mihinkään!

Kuva täältä

Klöverönin saarelta suosta löytyy naisen ruumis, jolla on sylissään vastasyntynyt lapsi. Karin Adler hälytetään kesken purjehduksen tutkimaan tapausta. Samaan aikaan eräässä saaren perheessä on meneillään kriisi, koska Vendelan veli vaimoineen haluaa myydä heidän saarella olevan talonsa. Pikkuhiljaa tilanne kärjistyy perheen kesken.

Nykyhetken rinnalla kulkee tarina Agnesista, joka pakenee kotoaan edessä olevaa avioliittoa. Agnes naamioutuu mieheksi, Agneksi. Hänen tarinansa liittyy hyvin läheisesti suosta löytyneeseen naiseen ja vauvaan. Tarina on jännittävä ja hyvin kutkuttava kaikkine käänteineen.

Hehkutan edelleen Rosmanin kirjoja! Ne vaan ovat niin hyviä! Googletin vähän ja sain selville, että Rosmanilta olisi lisäksi kolme kirjaa kirjoitettuna tähän sarjaan. Niitä ei vaan ole suomennettu vielä. Vieno toive kustantajan suuntaan lähtee täältä.

Noitavasara

Lisää Ann Rosmania! Oon kyllä suuresti viehättynyt tämän kirjailijan kirjoista.

Kuva täältä

Retkellä oleva koululuokka löytää metsästä päättömän naisen ruumiin. Samaan aikaan lähellä olevasta puutarhasta löytyy naisen pää. Karin Adler työkavereineen alkaa tutkia tapausta. Pian selviää, ettei ruumis ja pää kuulu yhteen. Lisää surmattujen naisien ruumiita löytyy ja museostakin on kadonnut pyövelinmiekka. Vaikuttaa siltä, että tapaukset liittyvät 1600-luvulla tapahtuneisiin Marstrandin noitaoikeudenkäynteihin.

Nykyhetken tapahtumien rinnalla kulkee tarina pojasta, joka on teljetty pienenä kellariin. Miten tämä pojan tarina liittyy näihin kaikkiin murhiin? Entä miten liittyy Göteborgissa oleva hengellisen kasvun keskus?

Ann Rosman pitää minua otteessaan taitavasti! Tämän kirjan luettua aloitin saman tien Karin Adler- sarjan seuraavan osan lukemisen.

Majakkamestarin tytär

Jee! Taas löytyi hyvä dekkaristi. Ann Rosman nimeltään. Luin hänen ensimmäisen Karen Adler- sarjan kirjansa Majakkamestarin tytär ja nyt haluan lukea lisää Rosmanin kirjoja.

Kuva täältä

Majakkamestarin tytär aloittaa rikostutkija Karen Adlerista kertovan sarjan. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Bohuslänin saaristoon. Saaristo sijaitsee Ruotsin länsirannikolla. Tapahtumat alkavat siitä, ku vanhaa majakkaa kunnostettaessa löytyy muumioitunut ruumis. Karen ja työparinsa alkavat selvittää tapausta, joka juontuu 1960-luvulle ja joka on yllättävän mutkikas. Kirjassa polveilee mukavasti nykyhetki ja 1960-luvun tapahtumat. 

Itseäni kirjassa viehättää tapahtumien sijoittuminen saaristoon. Haluaisin nimittäin asua ihan meren rannassa (mitä nyt melkein teenkin, välissä vain pari kerrostaloa ja iso puisto) tai jossain saaressa. Tuulen tuiverrus korvissa hivelee sydäntäni. Meren tuoksun haluaisin pullotettuna.

Tänään käyn kirjastossa ja aion katsoa, josko löytäisin jatkoa tälle kirjalle. On vähän lukuinspis päällä nyt!