Huomasinpa yhtäkkiä, että heinakuun helteet pehmitti totta tosiaan mun pään, kun on jäänyt tekemättä postaukset tästä ja seuraavasta Jenny Rognebyn Leona- kirjasta. No, tehdään sittem vähän jälkijunassa.
Tässä kirjassa Leona pinnistelee eteenpäin poikansa kuoltua. Sitten Tukholman valtionpävätalon edessä mies räjäyttää itsensä ja jää henkiin. Siitä alkaa tutkinnat Leonan johdolla, että onko iskuja tulossa lisää vai oliko räjäyttäjä yksinäinen susi. Samaan aikaan Leona tietysti suunnittelee omia rikollisia toimiaan, koska edellisen keikan rahoille kävi vähän hassusti ja nyt häntä painostetaan niiden takia rikollisten toimesta, tai muuten... Sitä paitsi, kuka nyt haluaisi tehdä töitä, kun helpommallakin voisi päästä?
Kirja oli hyvä. Yhtä aikaa tykkään ja en tykkää yhtään tuosta Leonasta. Aika hyvä hahmo kyllä, kun herättää niin ristiriitaisia tunteita! Tykkään siitä, että kirjassa tuodaan esiin se, ettei kaikki poliisitkaan ole niin nuhteettomia, kuin halutaan uskoa. Kyllä täällä Suomessakin osataan, kuten Aarnio- keissi on tuonut ilmi. Juonikin kirjassa oli melkomoinen ja loppu jäi niin auki, että oli pakko äkkiä päästä lukemaan sarjan seuraava osa. Miten Leonan oikein kävi?
Minulle ihan tuntematon tämä kirjailija. Voisi kyllä mahdollisesti kiinnostaa eli täytyypä tutkailla löytyykö enkuksi!
VastaaPoistaSuosittelen kyllä vahvasti Jenny Rognebyä! Pääset nauttimaan ärsyttävästä päähenkilöstä. :D
Poista