Femi Kayode: Pimeän jäljillä

 Oi! Tää oliki mahtava dekkari! Sanosin, että psykologinen trilleri aiheensa puolesta. 

Lähtöasetelma on tämä:

"He tietävät jo, kuka murhaaja on. Nyt heidän täytyy saada selville, miksi miehet murhattiin.

Femi Kayoden dekkarissa Pimeän jäljillä psykologi matkaa Nigerian syrjäseudulle selvittämään syytä kolmen nuoren yliopisto-opiskelijan julmaan murhaan

Kun kolme nuorta yliopisto-opiskelijaa murhataan julmasti nigerialaisessa yliopistokaupungissa, murhat ja niiden tekijät tallentuvat sosiaaliseen mediaan kuvina ja videoina. Koko maailma tietää, kuka opiskelijat murhasi, mutta kukaan ei tiedä miksi. Kun murhien oikeudenkäynti alkaa, pyytää yhden uhrin varakas isä psykologi Philip Taiwoa selvittämään, miksi nuoret miehet surmattiin.

Väkijoukkojen käyttäytymiseen erikoistunut Taiwo ei ole poliisi tai etsivä, mutta yliopistokaupunkiin saavuttuaan hän huomaa, että jokin taho ei halua hänen olevan paikalla eikä varsinkaan selvittävän murhien motiivia. Mutta pian tutkimus muuttuu kilpajuoksuksi kelloa vastaan, sillä kolme murhattua nuorta miestä eivät ole jäämässä tapahtumien ainoiksi uhreiksi.

Femi Kayoden Pimeän jäljillä on Nigerian syrjäseuduille sijoittuva trilleri, jonka syke kiihtyy vääjäämättä aina viimeiselle sivulle asti."

Tää oli kyllä mielenkiintoinen ja jännittävä! Philipin tutkimukset apulaisensa kera olivat hetkittäin piinaavia ja yllätyksiä täynnä. Ihmismielen sokkelot on välillä niin kummia. Mikä saa kenetkin toimimaan niinkuin toimii. Lisäksi soppaa sekotti Philipin hankaluudet vaimonsa kanssa ja sieltä paljastuki ihan muuta kuin miltä se näytti. Tykkäsin siitä ja se oli yllättävää, mutta niin hienoa, että tällaisiakin puolia tuodaan esiin. Lisäksi seurattiin nimettömän henkilön tarinaa, joka liittyi opiskelijoiden lynkkaukseen ja yllättävällä tavalla sekin. Tykkäsin, kun tässä kirjassa oli niin paljon yllätyksiä. Ei semmosta suoraviivaista ja helposti ennustettavaa tarinaa, mitä monissa dekkareissa on.

Tää oli niin hyvä dekkari, että toivon isosti ja kopolla kourin Kayodelta lisää luettavaa!

Camilla Läckberg: Käenpoika

Olipa ihanaa palata Fjällbackaan monen vuoden tauon jälkeen! 💗 Edellisen Läckbergin kirjan olen lukenut 2019. Silloin mun tunnelmat oli, että tarvii taukoa Läckbergistä ja Fjällbackasta. 

 

Takakansiteksti:

"Fjällbackaa järisyttää kaksi kauhistuttavaa tapausta, joilla ei tunnu olevan yhteyttä toisiinsa.

Tunnettu valokuvaaja löydetään galleriasta raa’asti murhattuna. Toinen silmitön veriteko tapahtuu pienellä saarella, jossa Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaja Henning Bauer kirjoittaa maailmankuulun kirjasarjansa kymmenettä osaa.

Tanumsheden poliisiasemalla Patrik Hedström kollegoineen ei pääse tutkinnassa eteenpäin. Samaan aikaan Erica Falck penkoo 1980-luvulla Tukholmassa murhatun transnaisen traagista tapausta. Ericalle alkaa vähitellen kirkastua, kuinka menneisyyden langat solmiutuvat nykyisyyteen – ja että vanhat synnit heittävät pitkiä varjoja."

Tää kirja oli taattua Läckbergia. Oon tosin lukenu vaan tätä Fjällbacka-sarjaa, koska muut Läckbergin kirjat ei oo kiinnostanu mua. Pitkän tauon jälkeen mietin, että huh ku ei muista aiempien kirjojen tapahtumia juurikaan. Esimerkiksi Erican sisko Anna. Eikö hällä oo kolme lasta? Tässä kirjassa mainitaan vaan nuorimmainen Flisan. Missä ne kaks muuta on? Koitin googlettaa, mutta en saanu apua. Kaikkea tämmöstä pientä.

Tää oli hyvä kirja. Ahmin tän parissa päivässä. Juoni oli hyvä. Murhaajaa en arvannu, ku ihan lopussa ja sitä toista murhaajaa en edes arvannut! Mahtavaa oli se, että kirjassa oli transnainen ja asian käsittely oli nähdäkseni hyvää. Mielenkiintoista oli myös Erican raskaus ja pohdinnat abortista, koska lapsen vammaisuus oli hyvin mahdollista.

Toivottavasti tää sarja vielä jatkuu! Oli niin kivaa lukea tuttujen tyyppien elämästä pitkästä aikaa.