Tappava salaisuus

Jes! Tess Gerritseniltä tullut uusi kirja! Semmoset aatokset mulla oli, kun tartuin Tappavaan salaisuuteen. Varsinkin, ku se edellinen kirja oli niin vaikuttava.

Tämä kirja kuuluu Rizzoli&Isles- sarjaan. Jane ja Maura saavat tutkittavakseen nuoren naisen murhan. Naiselta on kaivettu silmät päästä. Jonkin ajan kuluttua löytyy murhattuna myös nuori mies, jonka rintaan on ammuttu nuolia. Miten he liittyvät toisiinsa? Taustalla kertoo myös minä-kertoja tapahtumia omasta näkökulmastaan.

Kirja oli hyvä! Juoni mielenkiintoinen pyhimyksineen. Gerritsen on myös näitä kirjailijoita, jotka eivät koskaan petä mua.

Merenneito

Camilla Läckberg se ei koskaan petä! Nyt luettuna sarjan seuraava osa Merenneito.

Erica Falck ja Patrik Hedström ovat melkoisessa pyörityksessä. Erica odottaa kaksosia ja Patrikilla on töissä kiirettä. Samaan aikaan Erican suojatti julkaisee ensimmäisen kirjansa ja selviää, että hän on saanut jo yli vuoden ajan uhkaavia kirjeitä. Juonen kuviot tiivistyvät ja selviää, että kirjeet liittyvät kadonneeseen mieheen. Ja että kaksi muutakin miestä on saanut samanlaisia kirjeitä. Miten he kaikki liittyvät toisiinsa?

Läckberg on mulle takuuvarma viihdyttäjä. Ja voi millasia koukuttajia hän jättää aina kirjan viimeisille sivuille. On pakko hommata se seuraava kirja aina käsiinsä, jotta tietää, miten kävi. Yhtäaikaa ärsyttävää ja kivaa! 

Uinuvat jättiläiset

Sylvain Neuvelin Uinuvat jättiläiset on kirja, johon tartuin yhtä aikaa epäluuloisena ja kiinnostuneena.

Ja kuinkas kävikään kirjan parissa? No, minähän upposin kirjaan. Tykkäsin ihan hirmuisesti siitä, että kirja on haastattelumuodossa. Se on erilaista ja myöskin vie eteenpäin tehokkaasti kirjan juonta.

Sitten se juoni. Tutkija Rose Franklin on lapsena tippunu maan läpi ison valoa hohtavan käden päälle. Aikuisena hän pääsee tutkimaan, että mikä se käsi on ja tutkimusryhmä myös löytää käteen kuuluvan muun vartalon. Juoni etenee sen myötä, kun tutkimukset ihmeellisen jättiläisen suhteen etenee.

Luen tämän kirjan scifi- genreen, koska käsi vartaloineen on ulkoavaruudesta. Kirja on ihan hiton mielenkiintoinen ja suosittelen kyllä lukemaan. Kivaa on se, että tää kirja on Themis-kansiot nimisen trilogian eka osa, joten jatkoakin pääsee lukemaan.

Ei-ahdistavaa joulua itse kullekin!

Ps: Täältä voi lukea ajatukseni joulusta ja sen ahdistavuudesta.

Hän sanoi nimekseen Aleia

Lisää upeaa suomalaista fantasiaa. Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia teki myöskin muhun vaikutuksen. Kirja on ensimmäinen osa Kaksoisauringot- trilogiaan.

Kirjan päähenkilöinä ovat muistinsa menettänyt Aleia ja seleesi- tutkija Corildon. Corildon tutkii muuttuneita tuulia pohjoisessa, kun hänen luokseen tupsahtaa tyttö, joka on menettänyt muistinsa, mutta joka yllättäin pystyy aistimaan samoja asioita kuin seleesit, minkä pitäisi olla mahdotonta ihmisille. Siitä lähtee kirjan juoni liikkeelle. Corildon päättää lähtä viemään Aleiaa kotimaahansa Seleesiaan tutkittavaksi ja luonnollisesti se ei olekaan ihan niin yksinkertaista vaan matkassa on erinäisiä mutkia.

Luin tämän kirjan kahdessa erässä, koska väliin tuli pieni kausi, etten saanut luettua mitään. Kirja on hyvä ja juoni puoleensa vetävä. Kun sain taas jatkettua lukemista, upposin juonen kiemuroihin ihan täysillä. Ihanaa, että löysin lisää hyvää suomalaista fantasiaa! 

Five on a Treasure Island

Mää luin kirjan englanniksi! Tää on mulle iso juttu. Oon nimittäin keväästä asti seuraillu instagrammissa englanninkielisiä tilejä ja kattonu heijän instastoorejaan ja sen myötä mun englannintaito on kasvanut kohisten! Mun taito parantunu niin paljon, että uskaltauduin tarttumaan englanninkieliseen kirjaankin. Lastenkirjaan eli Enid Blytonin Five on a Treasure Islandiin.

Mitä voi Viisikosta kertoa? Dick, Leo ja Anne lähetetään heidän serkkunsa Georgen luo, kun vanhemmat lähtevät kahdestaan matkalle. Alun nihkeyden jälkeen välit Georgeen alkavat lämmetä ja niin he lähtevät tutkimaan Georgen omaa saarta ja siitähän se jännittävä ja aikuistakin viihdyttävä seikkailu alkaa. 

Kaikki varmaan tietää, että George on oikeasti tyttö, Georgina? Ja mukana kulkee Tim, Georgen tässä kirjassa salaa omistama koira. Joo ja mulla on hankaluuksia tuon Georgen kanssa, koska suomennetuissa Viisikoissa George on Pauli. Lapsenahan tietysti luin kaikki Viisikot läpi. 

Englanniksi lukeminen meni hyvin! Aion uskaltautua nyt enemmän englanninkielisten kirjojen maailmaan. Haaveilen myös, että palautan saksan mieleeni ja pystyisin lukemaan kirjoja myös sillä kielellä. Ja ehkä ruotsiksikin joskus.

Storm Sisters: Hyiset mainingit

Mintie Dasin Storm Sisters- sarjan toinen osa Hyiset mainingit tuli luettua aika äkkiä.

Edellisestä osasta tutut tyttömerirosvot Charlie, Sadie, Raquel, Liu ja Ingela ovat saaneet kuulla, että heidän vanhempansa ovat ehkä elossa. He lähtevät yhdessä ensin Tanskaan johtolankojen perässä ja sieltä kohti pohjoista Jäämerelle saakka. Ja mitä he löytävätkään? Entä kuka on salaperäinen kreivitär?

Tää kirja oli kyllä hyvä jatko ekalle osalle. Ehkä vähän rauhallisempi tahdiltaan, mutta käänteitä silti riitti. Kirjan loputtua ihan ärsytti, ettei oo jo seuraavaa osaa käsissä.

Valtavan ihana

Valtavan ihana on Hanna Kinnusen ja Aino-Kuutamo Uusitorpan kirja naisen kehosta ja ajatuksista sen suhteen. Ajattelin kirjaan tarttuessani, että se on kehopositiivisuuskirja ja se mut sai just tarttumaan tähän kirjaan.

Kirjan lukeminen ei oikein tahtonut sujua. Ihmettelin, että mikä tässä nyt on niin vaikeaa, ku tää aihehan on hyvä ja positiivinen. Sitten luin Nettasays- blogista kirja-arvostelun tästä kirjasta ja tajusin. Netta sanoitti mun ajatukset täysin. Kirja oli mulle pettymys. Jäi semmonen olo, että kaikki negatiivisuus on peitelty mukarealismiin, ku haukuttiin omaa kehoa ja se torppasi täysin yritykset positiiviseen suuntaan. Esimerkiksi jos verrataan omia alleja Dumbon korviin realistisena ajatuksena ja sitten kerrotaan, että mutta mitä väliä, hyvät ne silti on, ni ei mun mielestä mee niinku pitää kuitenkaan.

Harmittaa kovasti tää, koska kirjan ajatus on hyvä. Toteutus vaan ei ollu toimiva. Odotinko liikaa?

 Jotain pelasti kuitenkin kirjan lopussa oleva osio, jossa oli energiaterapeutti Marianna Soverin ajatuksia. Soverin ajatusten takia kirja ei oo ihan katastrofi.

Muita tän kirjan lukeneita? Muita mielipiteitä?

Tule tapaamaan minua rannalle

Hilary Boydin kolmas suomennettu kirja on Tule tapaamaan minua rannalle.

Karenia kiukuttaa suuresti aviomiehensä, joka on alkoholisti ja pompottaa häntä kuin haluaa. Mitta alkaa olla täysi hänen suhteensa. Niinpä hän jättää tämän kerran vastaamatta miehen huutoihin. Aamulla hän löytää miehensä kuolleena nojatuolista. Siitä alkaa uusi aika. Tytärpuoli Sophie muuttaa Karenin luo ja Karen alkaa jutella menneistä seurakunnan papin Williamin kanssa.

Karen rakastuu Williamiin ja siitähän alkaa yhdenlainen sotkuinen vyyhti. Sophien kanssakin välit välillä takkuavat ja tytärpuoli aiheuttaa huolta.

Kirja on hyvä muuten, paitsi loppu oli plääh. 

Tykkään Boydin tyylistä ja aion lukea vastakin hänen kirjojaan, jos niitä suomennetaan.

Mifongin perintö

13-vuotias serkkuni vinkkas mulle tästä kirjasta ja kirjasarjasta. Niinpä kirjastossa tutkin J.S.Meresmaan kirjoja ja just tää Mifongin perintö vaikutti kiinnostavalta.

Tää oli kyllä erittäin positiivinen yllätys mulle! Hitto, tosi hyvä kirja. Ja vielä suomalaista fantasiaa!

"Salaperäinen Rondestanien suku pitää antikvariaattia Sudhaerin maassa, ja kun käy ilmi, että yksi neljästä kuuluisasta Keisarin kirjasta on saatavilla Merontesissa, keskimmäinen veli Dante lähtee tavoittamaan kallisarvoista teosta seurassaan erottamaton kumppaninsa, musta puuma Reu. Merontesissa hän tulee pelastaneeksi hyiseen jokeen pudonneen valtakunnan prinsessan Ardisin, joka on luvattu vaimoksi Belonen ikääntyneelle kuninkaalle. Siitä alkaa uskomattomia käänteitä saava seikkailu, joka vie Danten vankityrmään, merirosvolaivan kannelle ja lopuksi tulivuoren sisällä sijaitsevaan myyttisen alkuolennon – tulen mifongin – kotiluolaan."

Tuo lainaus on Rising Shadow- sivustolta. Tässä kirjassa juonen käänteitä ja henkilöitä on niinku Valtaistuinpelissä niin etten osannut rueta kertomaan mitään omin sanoin. Sen osaan kertoa, että loistava kirja! Tämäkin kirja yllätti mua juonenkäänteillään. Arvaatte varmaan, että aion lukea jatko-osat ja Meresmaalta muutkin kirjat?!

Mua ärsyttää vähän se, että sitä tahtoo jostain kumman syystä olla jotenkin ennakkoluuloinen suomalaista fantasiaa (ja muutakin kirjallisuutta) kohtaan. Miksi ihmeessä?? Oon lukenut suomalaista fantasiaa ja tykännyt siitä ja silti oon ennakkoluuloinen. Pöh ja puh tommosille luuloille! Tässä taas nähtiin, ettei ennakkoluulot kerro totuutta.

Sisarten kesken

Hyvin pitkästä aikaa luin Cathy Kellyä. Sisarten kesken oli hyvä kirja.

Tässä kirjassa päähenkilöinä ovat siskokset Cassie ja Coco. Heidät on kasvattanu heidän isoäitinsä Pearl, koska heidän äitinsä jätti heidät, kun he olivat pieniä. Kirjassa tämä äidin lähteminen on pääjuoni ja mitä siitä on seurannut Cassien ja Cocon elämään jne. Myös tämän kamalan äidin elämä on yksi kirjan juonista.

Tykkäsin tosi paljon tästä! Kirja on raskaasta aiheesta huolimatta ihanan kevyttä luettavaa. Välillä naurattaa ja välillä itkettää. Just sopiva kirja, kun haluaa saada aivot narikkaan ja vaan nauttia. Ja just tällaista odotin Kellyn kirjalta, kun lainasin tän ja sitä myös sain. 

Karou, savun tytär

Laini Taylorin Karou- kirjan nappasin kirjaston hyllystä ihan sattumalta. Että mikäs tää on? Vaikutti mielenkiintoiselta, joten lainasin.

Karou on 17-vuotias taidetta opiskeleva tyttö, joka on aika erikoinen tapaus ja joka ei tiedä taustastaan mitään. Hänen elämäänsä kuulu outo hirviöperhe, josta taas ihmiset eivät tiedä mitään. Karou auttaa ottoisäänsä Brimstonea tekemään outoja keikkoja ympäri maailmaa portaalien kautta. Yhdellä tällaisella reissulla hän kohtaa enkelin, Akivan, joka yrittää tappaa hänet. Jotain tapahtuu ja he rakastuvat toisiinsa. Sitten kaikki on yhtä mylläkkää ja Karou yrittää epätoivoisesti ottaa selvää siitä kuka on.

Tää kirja oli kyllä mielenkiintoinen! Juoni on hyvä ja odottamaton. Esimerkiksi Karoun taustaa en olisi osannut edes kuvitella kiemuroineen. Tykkään, että minutkin yllätetään! Ja hei, tälle on ainakin yksi suomennettu jatko-osa... 

Köyhien kalmisto

Köyhien kalmisto on Patricia Cornwellin aika jännittävä ja hyinen kirja.

Jouluna Kay saa FBI:n kutsun tulla New Yorkiin. Sieltä on löydetty naisen ruumis, jonka kuolema muistuttaa sarjamurhaaja Gaultin teolta. Siitä tutkimukset lähtee käyntiin ja jäljet Temple Gaultin perässä kuumenevat. Juonessa on mukana myös Kayn siskontyttö Lucy, joka on myös Gaultin juonittelujen uhri.

Gaultin perässä kulkiessa tapahtuu monenlaista. Melkoinen heppu tää Gault! Kirjassa valotettiin enemmän myös hänen taustaansa ja on kyllä hyinen tyyppi tää Gault. Hyh.

Ainut mikä häiritsi tässä oli se, että Marinon koitoksiin edellisessä kirjassa ei viitattu sanallakaan. Niinku mitään ei ois tapahtunu. Pöh, sanon minä.

No, minä jatkan Cornwellin fanittamista ja hommaan sarjan seuraavan osan luvun alle.

Komisario Bordellin likaisin tapaus

Oi että olin riemuissani, kun tajusin ilmestyneen toisen Komisario Bordelli- kirjan! Ja tietysti heti varasin Komisario Bordellin likaisimman tapauksen ja sainkin aika pian käsiini. Marco Vichistä on kyllä tullut yksi suosikki dekkaristini.

Komisario Bordelli lähtee tuttavansa mukaan katsomaan ruumista jossain pellolla. Se onkin kadonnut sillä välin, ku komisarioa haettiin. Pian sen jälkeen löydetään pikkutyttö murhattuna. Tutkimuksista tulee hankalat Bordellille. Ja murhattuja tyttöjä löytyy vain lisää. Yllättäin kadonnut ruumis ja pikkutyttöjen tapaukset liittyvätkin toisiinsa.

Vaikka aihe on karu, niin kirja on hyvä. Bordellin tyyli tehdä ja hoitaa asioita on leppoinen. Tykkään kirjan ilmapiiristä. Bordellin sotamuistot myös värittävät tarinaa tässäkin kirjassa.

Lisäys: Tajusin just (2.1.2018), että en oo blogannu Marco Vichin ekasta kirjasta. Komisario Bordelli- niminen kirja on tän sarjan eka osa. En oo ottanu kuviakaan siitä, vaikka luin ja tykkäsin hulluna ja siksi oon tän likaisimman tapauksenki lainannu ja lukenu.

Hyvinvoiva nainen

Lainasin Pippa Laukan kirjan Hyvinvoiva nainen ihan uteliaisuuttani, että saisinko tästä kirjasta jotain itselleni.

Kirjassa on hyvin selkeästi kerrottu eri aiheosioissa terveyteen liittyvistä seikoista. Itse en saanut tästä kirjasta mitään uutta tietoa. Lisäksi en kuulu kirjan kohdeyleisöön, koska kirja on tarkoitettu 40+- naisille. Tykkäsin selkeydestä ja kuvitusten harmonisesta kokonaisuudesta. Ei harmita, vaikka luinkin tän. Toivosin lisää tämän kaltaisia selkeitä kirjoja eri aiheista.

Ruumistarha

Ja niin on taas luettu seuraava osa Patricia Cornwellin Kay Scarpetta- sarjasta. Ruumistarha oli kyllä aika jännittävä kirja.

Eräästä pikkukaupungista löytyy 11-vuotias tyttö murhattuna. Jäljet viittaavaat jälleen sarjamurhaaaja Gaultiin. Pian löytyy myös tutkintaa tehnyt poliisi kuolleena. Ja niin Kay on taas melkoisten tutkimusten pyörteissä. Ja Marinokin aiheuttaa huolta. Miksi hän käyttäytyy nii oudosti?

Tämä oli aika mielenkiintoinen kirja. Varsinkin Marinon osalta.

Perillinen

Camilla Läckbergin kirjoista seuraavaksi oli vuorossa Perillinen.

Tässä kirjassa Patrik jää kotia hoitamaan heidän esikoistaan ja Erica jatkaa kirjoitustöitään sekä äitinsä tavaroiden tutkimista. Patrik osallistuu salaa natsiasiantuntijan murhan tutkintaan. Murhassa on myös kytköksiä Erican äitiin ja niin hänkin päätyy tutkinnan pyörteisiin.

Kirja oli Läckbergin tapaan mukaansa vievä. Oli mielenkiintoista lukea Erican äidin menneisyydestä ja saada selkoa niihinkin kuvioihin. Lisäksi kirjassa käsiteltiin jonkin verran natseja ja uusnatseja.

 Mää kyllä fanitan Läckbergiä. Seuraava kirja oottaakin jo hyllyssä lukemistaan.

Valtaistuinpeli

Kaikkihan varmaan tietävät George R. R. Martinin ja hänen maailman mainetta niittäneen Game of Thronesinsa, Tulen ja jään laulu- kirjasarjan ensimmäisen osan ja saman nimisen televisiosarjan? Itsekin olin toki kuullut niistä. Uteliaisuudesta viimein lainasin kirjastosta ekan osan koko kirjasarjaan. Kirja oli melkoinen tiiliskivi, jota ei koon vuoksi sängyssä luettu.

Valtaistuinpeli on täynnä henkilöitä ja sukuja ja hervottomia juonen kuvioita. Kesti aikansa, ennen kuin pääsin sisälle kuvioihin. Mulla kesti tän kirjan lukemisessa pari kuukautta. Sen verran tuhtia tavaraa oli. Pakko silti sanoa, että kirja on maineensa veroinen. Aion jatkaa sarjan lukemista, vaikka väkivaltaisuudesta en tykännytkään yhtään.

Ku olin saanu tän ekan osan luettua, alettiin mieheni kanssa kattomaan sitä televisiosarjaa. Se ei mun mielestä oo kaiken hypetyksen arvoinen. Meillä nimittäin jäi se viiden jakson jälkeen kesken ja en tiedä saadaanko edes loppuun asti katsottua. Sarjan tunnari on muuten hyvä, se pakko mainita erikseen.

Tällainen kokemus valtaistuinpelistä. Onko muut lukeneet näitä kirjoja? Mitä ootte mieltä kirjoista tai tv-sarjasta?

Varjojen vartija

Nora Robertsin O'Dwyerin serkut trilogian viimeinen osa on Varjojen vartija.

Branna, yksi serkuista on tämän kirjan päähenkilö. Branna oli mielestäni kaikista ärsyttävin henkilö näissä kirjoissa. En pidä tyypeistä, jotka käyttää joka asiaan syynä velvollisuutta tai vastaavaa, ettei voi tehdä jotain. No, tässä kirjassa käydään viimeinen taistelu Cabhania vastaan. Kirjassa Branna taistelee rasittavasti vastaan sitä rakkautta kohtaan, jota tuntee Finiä (pahan merkitsemää) noitaa kohtaan. Branna ja Fin ovat olleet nuorina rakastavaisia ja heille tuli ero, kun Fin sai merkin heidän rakasteltuaan ekaa kertaa.

Trilogian osat

Kaikki varmasti ovat jo arvanneet, että miten kävi taistelussa pahaa vastaan ja miten kävi Brannalle taistelussa rakkautta vastaan. Plääh. Jos ei hetkeen lukis Robertsin kirjoja.

Ps: Tein toiseen blogiini Musiikkiaakkoset- postauksen, jossa listaan kuuntelemaani musiikkia.

Varjojen saalistaja

Varjojen saalistaja on toinen osa Nora Robertsin O'Dwyerin serkut- trilogiassa.

Tämän kirjan päähenkilönä on Meara, joka on Brannan (yhden serkuksen) ystävä. Kirjassa Mearan ja Connorin (toinen serkku) välille puhkeaa yllättäin kipinöintiä ja taistelu pahaa vastaan senkus jatkuu. Mearalla ei ole muuten taikavoimia ollenkaan. Juonen kuviot on aika samat, kuin edellisessäkin osassa ja ei oo kauheasti sanottavaa tästäkään kirjasta.

Trilogian osat

Kliseinen ja ennalta arvattava kirja tämäkin, mutta tarpeeksi hyvä, jotta halusin lukea vielä viimeisenkin osan trilogiasta.

Varjojen ratsu

Varjojen ratsu on Nora Robertsin O'Dwyerin serkut- nimisen trilogian avausosa.

Iona Sheehan muuttaa Baltimoresta Irlantiin sukunsa juurille. Irlannissa hän tutustuu serkkuihinsa Branna ja Connor O'Dwyeriin ja saa selville omistavansa itsekin taikavoimia. Serkut ovat odottaneet häntä koko elämänsä ajan. Yhdessä he voisivat tuhota Cabhanin, pahan voiman, joka edelleen vainoaa heidän sukuaan, aina esiäiti Sorchasta alkaen.. Luonnollisesti tarinaan kuuluu myös rakkautta samalla kun pahaa vastaan taistellaan. Ionan opiskellessa taikavoimia hänen ja hänen työnantajansa Boyle McGrathin välillä kipinöi armottomasti ja silläkin saralla juonen kuviot kiristyvät. Rakkautta ja pian tapahtuva taistelu pahaa vastaan. Miten käy?

Trilogian kaikki osat. 

Kirja oli aivan hyvä, mutta joltensakin välillä vähän kliseinen ja ennalta arvattavissa oleva. Tarpeeksi hyvä kuitenkin, että luin jatko-osatkin. Kyllä musta vaan tuntuu, että Robertsin taso on laskenu koko ajan. Vai oonko lukenu jo liikaa kirjoja?