Kuuntelin tämän äänikirjana Areenasta ja kuuntelin autolla ajellessani. Esko Salervo luki tämän äänikirjan ja jotenkin hänen äänensä sopi hyvin tähän tarinaan.
Tämä oli kurja pieni tarina köyhyydestä ja osattomuudesta. Holopaisen perhe on niin köyhä, että joutuu kerjäämään saadakseen edes jotain syötäväksi. Töitä on vaikea saada (jo silloin!) ja vauvakin sairastuu ja kuolee. Tämä kaikki johtaa siihen, että perheen äiti Mari "sekoaa" kun kaikki on liikaa ja isä Holopaisen harteille jää kolmesta jäljelle jääneesta lapsesta huolehtiminen. Isä saa kuitenkin lopussa alipalkattua (silloin jo tämmöstä!) työtä ja kodin pyöritys jää sitten 8-vuotiaan esikoistyttären harteille.
Jotenkin kirjan tunnelma ja kaikki oli niin tuttua ja tunnistettavaa. Eipä oo hirveänä asiat muuttuneet siitä, kun tämä kirja julkaistiin 1886. Sama kärsimys, samat ylempien yhteiskuntaluokkien huonompiosaisia kohtaan tuntema ymmärtämättömyys ja ylenkatse ja syytökset siitä, että omaa syytä ku oot köyhä. Miten mikään ei muutu??? Samalla kun kuuntelin tätä kirjaa, luin juttuja paskan oikeistohallituksemme aikomista leikkauksista ja siitä kuinka he pilkkaavat heitä vastustavia ihmisiä ja heidän leikkauksiensa vaikutuksien kanssa eläviä ihmisiä. Vittu mitä paskaa. On välillä yhtä toivoton olo, kuin tän kirjan Marilla.
