Lastenkirjoja x4

 Kesällä luettuja ihania lastenkirjoja kehiin!

Malin Klingenberg & Maria Sann: Vanhukset

suomentanut Outi Menna

Tää kirja kyllä vähä nauratti. Nuo vanhukset... Onhan teinit lapsen näkökulmasta ihan vanhuksia. Tää on tarina just tästä näkökulmasta. Oli kyllä hauska! 

Emilia Erfving: Roskakasa

Tää oli ihana kirja! Ai että! Pisti kyllä miettimänä tätä kauheaa roskaamista, mitä me ihmiset harrastetaan. Huhhei! 

Haluan lukea Erfvingiltä myös muut kasa-kirjat.

Catherine Hapka: Nalle Puh - Puolen hehtaarin metsän kesä

suomentanut Jenni Rapelo

Enpä oo aikoihin lukenut Nalle Puhista! Oli ehkä aikakin. Tää oli oikein kiva kirja, jossa oli neljä tarinaa. Yksi jokaisesta vuodenajasta. Pidin ihan. Ehkä jäi silti vähän tylsäksi näin aikuisen makuun.

Wang Xiaoming: Jordnötshunden

kuvittanut Didi Wang

kääntänyt Lilly Xie

Tää oli söppänä tarina siitä, että onko sitä pieni vai iso ja mitä tapahtuu, kun vaihtaa perspektiiviä asiaan. Tykästyin todella kovasti tähän isä-tytär-työparin teokseen.

Siri Kolu: Hohtavat & Malin Klingenberg: Tasangon tyttäret

 Tässäpä lasten ja nuorten kirjoja kaks. Kaks aivan erilaista maailmaa.

Siri Kolu: Hohtavat

Tää oliki erikoisempi kirja, ku mitä osasin edes odottaa! Juna tulee asemalle ja sieltä tulee ulos hohtavia tyyppejä, jotka ilmoittavat maailman lopusta. Se maailmanloppu on viikon päästä! Sitte vielä paljastuu, että osalla ihmisistä on sama hohto, toisilla ei. Lukiolaisikäinen pari, Ani ja Kapri, saavat huomata, että toisella on se hohto ja toisella ei. Mikä nyt eteen?

Tää kirja sisältää sen viimeisen viikon. Oli ihania hetkiä, oli niin surullisia hetkiä. Loppu olikin ihanan odottamaton! Wow.

Malin Klingenberg: Tasangon tyttäret

suomentanut Outi Menna

kuvittanut Eeva Nikunen

On kannessakin näkyvät siskot, Saba ja Sarina, jotka elävät Gibatin tasangolla isänsä johtaman nomadiklaanin kanssa. Tyttöjen äiti on kuollut ja isä on kamala. Elämä menee painollaan, kunnes heidän isänsä alkaa myymään klaanin lapsia saadakseen rahaa. Kesäleirissä tytöt kuulevat toisen klaanin lapselta salattuja asioita ja tajuavat olevansa vaarassa.

Tämä trilogian aloitusosa oli aikamoista menoa ja meininkiä. Huomas kyllä, että on lapsille suunnattu ja siten ittelleni tosi sopiva välipalakirja. Tykkäsin tästä sen verta paljon, että aion kyllä lukea trilogian kaks muutakin osaa.

Sofia Chanfreau & Amanda Chanfreau: Kirahvin sydän on tavattoman suuri

Tää Finlandia-palkinnon saanut kirja oli todella ihana! 

 

"Vega on kymmenvuotias ja asuu isänsä kanssa Kirahvisaarella. Vegan elämässä kaikki sujuu tavalliseen tapaan, siis hyvin epätavallisesti. Hän näkee asioita, joita kukaan muu ei näe, kuten mielikuvituseläimiä, jotka pitävät hänelle seuraa arkisin. Kylpyhuoneessa asuu harmaakarhu, jonka turkki on kauttaaltaan shampoovaahdossa, ja koulumatkalla vastassa ovat asfalttimajava Atle ja suojatieseepra Sakarias.

Vega ei ole koskaan tavannut äitiään, ja kun hän kysyy äidistä isältä ja isoisä Hektorilta, nämä puhuvat aivan hämäriä. Kun isä vielä hankkii nuivan tyttöystävän ja Vega saa yllättävän kirjekaverin, hän päättää lähteä seikkailuun saadakseen lisää tietoa äidistä.

Kirahvin sydän on tavattoman suuri on maagisen realismin värittämä kertomus kaipuusta olla osa perhettä, löytää paikkansa maailmassa ja tulla rakastetuksi sellaisena kuin on. Kirja sopii mainiosti luettavaksi yksin tai yhdessä vanhemman kanssa."

Tätä Vegan matkaa oli mielenkiintoinen seurata. Jotenkin vain upposin tarinaan ja eläydyin Vegan äidin etsimiseen. Vega sain myös ensimmäisen ystävän äitiä etsiessään, Nelsonin, joka onkin aika mielenkiintoinen tyyppi. Koko tämä tarina ja kuvitus ja kaikki lämmitti suuresti mun sydäntä ja ihastutti. Kirjassa oli myös mielenkiintoisia otuksia: pallervantit, kauholeikot, hutelopallerot, klohmotassu, kärsäruotiaiset, kärsämöhjöset, kääpiökyttyräiset jne. Mielenkiintoisia mielikuvitusolentoja, jotka ovatkin aivan todellisia. Ja miten Outi Menna onkin osannut kääntää nuo kaikki eläinten nimet? 

Tää oli todellakin todella ihana tarina. Rakastan tällaisia kirjoja! 💗

Martin Widmark & Ola Skogäng: Ruusun salaisuus

Ruusun salaisuus oliki vähän erilainen luettava! Tää oli sekoitus lastenkirjaa kuvituksineen, sekä sarjakuvaa. Tykkäsin paljon!

 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat sadan vuoden taakse, vuoteen 1918. Kannessa olevan 12-vuotiaan Stefanin äiti on kuollut ihan vasta ja on joulu. Stefanin isä pakenee suruaan töihinsä ja Stefan jää aika yksin. Niinpä hän menee penkomaan isänsä työhuonetta ja löytää kirjeen äidiltään. Kirjeeseen on piirretty ruusu (kannessa), jossa Stefan huomaa kirjaimia. Kun hän katsoo ruusua uudelleen suurennuslasin läpi, hän huomaa siinä kirjoitusta. Viesti hänen äidiltään. Ja se on vihje! Stefan tajuaa, ettei hänen äitinsä sittenkään tehnyt itsemurhaa. Niinpä hän alkaa seurata vihjettä, löytää uuden vihjeen, saa peräänsä varjostajan (kannessa mun peukalon alla, sori) ja aikamoisen jutun Stefan löytääkin tutkiessaan äitinsä kohtaloa.

Tää oli viehättävä ja jännittävä tarina. Tykkäsin kuvituksesta ja sarjakuvamaisuudesta ja siitä miten se kaikki vei jouhevasti tarinaa eteenpäin. Tähän tyyliin tehtyjä kirjoja voisin lukea paljon lisää.

Noita

Mää koitin siirtää tän kirjan lukemista, koska tää on toistaiseksi viimeinen Fjällbacka- sarjassa ilmestynyt kirja. No, nyt on luettu.

Noidassa mennään Läckbergin tyyliin monissa tarinoissa yhtä aikaa. On Erican ja Patrikin tekemiset, on Annan elämää, on Patrikin kollegoiden tekemisiä, on 1600-luvulla eläneen Elin Jonsdotterin tarina, on turvapaikanhakijoiden tarinat, on turvapaikanhakijoiden auttajan tarina, on auttajien pojan ja pojan kahden kaverin tarina, on kuuluisan näyttelijän Marien paluu ja hänen tarinansa 30v sitten kadonneen tytön tappajana, on hänen tyttärensä Jessien tarina, on Helenin, Marien rikostoverin tarina ja on Jessien poikaystävän, Helenin pojan Samin tarina on kadonneiden tyttöjen tarinat, on 30v sitten kadonneen tytön siskon tarina ja hänen tyttärensä tarina, on vaikka kenen tarina, lääh puuh. Kunnon sillisalaatti!

Pakko sanoa, että tämä ei ollut suosikkini Läckbergiltä. En tykännyt yhtään Elin Jonsdotterin tarinasta ja noitavainoista. Yääh. En tykännyt Jessien tarinasta. En tykännyt Helenin miehestä. En tykännyt miten turvapaikanhakijoita kohdeltiin. Mistä tykkäsin tässä kirjassa? Öö, hyvä kysymys. Varsin silmiä aukaiseva oli Kirjapinon takaa- podcastin jakso tästä kirjasta.

Että huh huh! Minusta tuntuu, että tarvin taukoa Läckbergistä. Häneltä ilmestynyt Kultahäkki ei kiinnosta tällä hetkellä yhtään. Tähän Fjällbacka- sarjaan ilmestyy varmasti jossain vaiheessa jatkoa, koska ihan kirjan lopussa oli cliffhanger. Eli jatkoa odotellessa! :D

Mantelintuoksua lumimyrskyssä

Kirjastossa törmäsin tällaisiin pieneen ja ohkaiseen kirjaan dekkarihyllyssä. Koska pidän paljon Camilla Läckbergin kirjoista, pitihän se tämä Mantelintuoksua lumimyrskyssä lainata.

Tämä pienoisromaani oli minulle vähän pettymys. Pidin siitä, että Fjällbacka- sarjasta tuttu Martin Molin oli tässä päähenkilönä. Mutta sitten se muu. Kirja lähtee hyvin käyntiin ja juonikin on ihan mielenkiintoinen. Se mikä sai minut pettymään tähän, oli kirjan loppu. Kirja oli siihen asti pitänyt minua mielenkiinnon vallassa ja sitten loppuratkaisu oli mielestäni niin juosten kustu, että suoraan sanottuna vituttti. Ääh. Plus se, että tolla juonella olis voinu kirjoittaa pidemmänkin romaanin ja loppuratkaisun olisi voinut tehdä muutenkin kuin töksis töksis. Oikein alkaa ärsyttämään tätä kirjoittaissakin, joten jätän tämän arvion tähän ja lähden keittämään rauhan teetä.

Leijonankesyttäjä

Vähiin nämä Läckbergin kirjat käy, ennen kuin loppuvat. Leijonankesyttäjä on toiseksi viimeinen Camilla Läckberg. Sitten on enää Noita lukematta.

Tässäkin kirjassa kuljetaan kahdessa aikatasossa. Nykyhetkessä Patrik Hedström kollegoineen selvittää keskelle tietä ilmestyneen ja kuolleen tytön tapausta. Erica Falck taas on kiinnostunut vanhasta perhetragediasta, joka liittyy sirkustaiteilijaan ja hänen perheeseensä ja tekee omia tutkimuksiaan siinä. Menneessä taas kerrotaan mitä tapahtui sirkustaiteilijalle. Niin vain nämä kaikki asiat lopulta liittyvät toisiinsa ja karmea tarina alkaa paljastua.

Kirjan tarina oli kyllä jännä. Toisaalta karmiva, mutta ei onneksi liian. Kirja oli taattua Läckbergiä ja ahmaisin tämän parissa päivässä. Taas ei voi kuin ihmetellä, että mitä kaikkea ihmiset tekevätkään toisilleen. Ihminen on aikamoinen peto, kun niikseen tulee. Onneksi on myös niitä vastakohtiakin.

Enkelintekijä

Vähiin nämä Camilla Läckbergin kirjat käy, ennen kuin loppuvat. Enkelintekijän jälkeen minulla on enää kaksi tähän sarjaan kuuluvaa kirjaa lukematta. Mitä mää sitten teen?

Tässäkin kirjassa juoni etenee kahdessa tasossa, nykyhetkessä ja menneessä. Nykyhetkessä Erica ja poliisit selvittävät Ebban (jonka perhe katosi hänen ollessaan 1-vuotias) ja hänen miehensä Mårtenin remontoimaan taloon kohdistunutta tuhopolttoyritystä. Myöhemmin taloa vielä ammutaan. Joku selvästikin yrittää saada heidät lopettamaan ja lähtemään. Jäljet tuntuvat johtavan Ebban menneisyyteen. Mitä Ebban perheelle oikein tapahtui? Menneessä taas kerrotaan niitä vaiheita, jotka johtivat Ebban perheen katoamiseen.

Kirja oli taas niin hyvä ja mielenkiintoinen! Läckberg ei petä! Ahmin tämän kirjan päivässä. Ei vain malttanut laskea käsistään. Oikeasti mietin, että mitä minä sitten teen, kun ei ole enää Läckbergejä lukematta? Kuka ois yhtä hyvä dekkaristi?

Majakanvartija

Ja taas lisää Camilla Läckbergiä! Nyt vuorossa sarjan seuraava osa Majakanvartija.

Kirjan alussa nainen pakenee pienen poikansa kanssa ja saapuu Fjällbackaan omistamalleen saarelle Gråskärille. Patrick taas palaa töihin pitkältä sairaslomalta ja tietysti joutuu heti murhatutkimuksiin, koska kunnan uusi talousjohtaja löytyy murhattuna kotoaan. Erica on todella huolissaan siskostaan Annasta, koska hänen vauvansa kuoli samassa kolarissa, jossa hänen ja Patrickin kaksoset selvisivät, vaikka keskosina syntyivätkin. Erica tietysti myös sekaantuu talousjohtajan murhatutkimuksiin. Kaiken tämän taustalla etenee myös tarina Gråskärin aaveista.

Läckbergit pitää mua aina otteessaan, siitä ei pääse mihinkään. Teksti vaan on niin selkeää ja sujuvaa ja tarina mukaansavievää juonenkäänteineen. Tässä kirjassa loppuratkaisu tuli hieman yllätyksenä. En ihan osannu odottaa murhaajan olevan se, kuka hän lopulta oli.

Suosittelen edelleen lukemaan Läckbergin kirjat!

Merenneito

Camilla Läckberg se ei koskaan petä! Nyt luettuna sarjan seuraava osa Merenneito.

Erica Falck ja Patrik Hedström ovat melkoisessa pyörityksessä. Erica odottaa kaksosia ja Patrikilla on töissä kiirettä. Samaan aikaan Erican suojatti julkaisee ensimmäisen kirjansa ja selviää, että hän on saanut jo yli vuoden ajan uhkaavia kirjeitä. Juonen kuviot tiivistyvät ja selviää, että kirjeet liittyvät kadonneeseen mieheen. Ja että kaksi muutakin miestä on saanut samanlaisia kirjeitä. Miten he kaikki liittyvät toisiinsa?

Läckberg on mulle takuuvarma viihdyttäjä. Ja voi millasia koukuttajia hän jättää aina kirjan viimeisille sivuille. On pakko hommata se seuraava kirja aina käsiinsä, jotta tietää, miten kävi. Yhtäaikaa ärsyttävää ja kivaa! 

Perillinen

Camilla Läckbergin kirjoista seuraavaksi oli vuorossa Perillinen.

Tässä kirjassa Patrik jää kotia hoitamaan heidän esikoistaan ja Erica jatkaa kirjoitustöitään sekä äitinsä tavaroiden tutkimista. Patrik osallistuu salaa natsiasiantuntijan murhan tutkintaan. Murhassa on myös kytköksiä Erican äitiin ja niin hänkin päätyy tutkinnan pyörteisiin.

Kirja oli Läckbergin tapaan mukaansa vievä. Oli mielenkiintoista lukea Erican äidin menneisyydestä ja saada selkoa niihinkin kuvioihin. Lisäksi kirjassa käsiteltiin jonkin verran natseja ja uusnatseja.

 Mää kyllä fanitan Läckbergiä. Seuraava kirja oottaakin jo hyllyssä lukemistaan.

Pahanilmanlintu

Seuraava lukemani Camilla Läckbergin kirja on Pahanilmanlintu. 

Tässä kirjassa Erican ja Patrikin hääsuunnitelmien edetessä Patrikilla on taas murhia ratkottavana. Tällä kertaa ensin tapahtui kolari, joka ei sitten ollutkaan pelkkä kolari. Sitten Fjällbackassa aletaan kuvaamaan tositv-ohjelmaa ja sen tiimoilta tapahtuu myös murha. Miten nämä tapahtumat kietoutuvat toisiinsa?

Mää en pysty Läckbergin kirjoista paljon muuta sanomaan kuin että tykkään ja lujaa. Voisin hommata kaikki omaan kirjahyllyynkin. Läckbergin kirjojen taso ja tyyli on kirjasta toiseen hyvä, vain juonen kuviot muuttuvat.

Ps: Leskien kahvila- novelli oli myös hyvä!

Kivenhakkaaja

Camilla Läckbergiä pitkästä aikaan! Luin Kivenhakkaajan hotkimalla.

Kuva täältä

Kuten aina Läckbergin kirjoissa, tässäkin polveilivat nykyhetken tarina ja menneen ajan tarina. Nykyhetkessä Patrik Hedström selvittää 7-vuotiaan tytön murhaa. Samaan aikaan kotona Erica Falck yrittää selvitä synnytyksen jälkeisen masennuksen kourissa hänen ja Patrikin saatua ensimmäisen lapsensa. Menneessä ajassa taas kertoo tarinaansa Agnes, joka on järkyttävän itsekäs ja jonka tarina juontaa mutkien kautta nykyhetkeen. Lisäksi on muitakin kertojan ääniä, jotka täydentävät tarinaa omilla tavoillaan.

Tää kirja oli todella mukaansa tempaava ja luin sen melkein päivässä. Fanitan Camilla Läckbergiä todella!

Ps: Tää kirja loppu niin kutkuttavaan kohtaan, että haluan mahdollisimman äkkiä jatko-osan luettavakseni...

Saarnaaja

Nuhastellessani kolmatta viikkoa, tartuin innoissaan Camilla Läckbergin seuraavaan dekkariin, Saarnaajaan. Tämän luinkin kahdessa päivässä.

Saarnaaja on Fjällbacka- sarjan toinen osa ja kuten nimestä voi päätellä, aihe liittyy uskonnollisuuteen. Tarina lähtee liikkeelle siitä, että 6-vuotias poika löytää naisen ruumiin. Ruumiin alta löytyy vielä lisäksi kahden naisen luut. Patrik Hedström alkaa tutkia työkavereineen tapausta. Tapaus tuntuu joka käänteessä kietoutuvan jotenkin Hultin perheeseen, jonka pää on kuuluisa saarnaaja.

Tässä kirjassa Erica Falck on enemmän sivuroolissa ja miehensä Patrik on pääroolissa. Pidän siitä, että kirjassa sivujuonteena on Patrikin ja Erican yhteiselämä ja kohta syntyvä lapsi ja siihen lisäksi vielä Erican siskon, Annan, elämän käänteet.

Kirja on mukanaan vievä. Hih, ja se, etten arvannut murhaajaa, antoi vielä lisäpisteitä tälle kirjalle! 

Ja nyt minä lähden kipin kapin kirjastoon hakemaan jatko-osia tälle kirjasarjalle.

Jääprinsessa

Ensimmäinen Camilla Läckbergin kirja, jonka luin. Ei ole turhaan kehuttu kirjailija! Kirja vei mennessään alusta asti. Kiitos tästä pikkuserkulleni, jonka kehut Läckbergistä jäivät mieleeni.

Kuva täältä

Kirja alkaa suoraan tapahtumista, joissa Alexin ruumis löytyy. Heti toimintaan mennään! Murhaajan etsiminen on mielenkiintoista. Kirjan päähenkilö on Erica Falck, kirjailija. Erica alkaa pohtimaan ja tutkimaan lapsuudenystävänsä kuolemaa. Tapausta tutkii Tanumsheden poliisit ja heistä erottuu Patrik Hedström, johon Erica ihastuu ja joka lopulta ratkaisee Alexin murhaajan henkilöllisyyden.

Kirjasta käsitellään rankkoja aiheita: lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, perheväkivaltaa jne. Silti kaikki on sopivina annoksina ja lukeminen ei käy liian rankaksi. Pidän kirjassa siitä, että on monta kertojan ääntä. Tarina etenee eri henkilöiden suilla jouhevasti. Samasta pidin edellisessä lukemassanni dekkarissa. Kirjassa oli hyvää myös se, että murhatutkimusten kesto tuli ilmi. Muutamia kertoja mainittiin, että esim. Alexin ruumiin löytämisestä on pari viikkoa ja murhaaja ei ole vieläkään selvillä jne. Se antoi perspektiiviä poliisin työhön ja siihen, ettei tuollaisten asioiden selvittäminen ole niin yksinkertaista, kuin kuvittelisi. Pidin myös siitä, että kirjassa tehdään arkisia askareita, joitten lomassa pohditaan asioita. Niinhän sitä itsekin tekee! Arkisuus ja ihmisten ajatukset antavat paljon samaistumispintaa päähenkilöön ja kirjan muihin henkilöihin.

Ihastuin kerrasta Läckbergiin. Lähden kirjastoon tämän kirjoitettuani ja aion etsiä käsiini lisää hänen kirjojaan.

Äkkikuolema

Luin toisen Anne Holtin ja Even Holtin yhteistyössä kirjoittaman kirjan. Tämä vei mennessään samalla lailla kuin aiempikin osa Kuoleman tahdissa.

Tässäkin kirjassa päähenkilöinä ovat Sara Zuckerman ja Ola Farmen. Tapahtumat sijoittuvat Lontooseen, jonne Ola on perheineen muuttanut. Sara pelastaa jalkapallo-ottelussa yhtäkkiä kaatuneen pelaajan hengen. Siitä alkavat kiemuraiset tapahtumat, jotka vievät jalkapallojoukkueen omistajan kiemuraiseen menneeseen, lähemmäs Mossadia ja muuta jännää.

Pidän Anne ja Even Holtin kirjoissa siitä, että kirjan juoni kietoutuu yllättäviinkin asioihin. Esim. tässä kirjassa Mossadiin ja dopingiin. Tätäkin kirjaa voin suositella lämpimästi! Kirja on jännittävä, mutta ei liian jännittävä kuitenkaan. Ja ennen kaikkea kirja on mielenkiintoinen!