Mää näköjään täytän mun kirjablogissa naistenviikon aiheilla, jotka hyvin monesti koskettavat naisten elämää. Koskettaa nää ihan kaikkien kyllä, mutta ehkä näistä puhutaan enemmän naisiin liittyen?
Tunnesyöminen. Itse lihoin montakymmentä kiloa, kun elämä veti maton alta ja lopulta sairastuin vakavaan masennukseen ja lohtusyönti lähti käsistä ihan täysin. En osannut käsitellä tunteitani millään terveellä tavalla ja en ymmärtänyt realistisesti omaa tilaani. Paha olo oli yhtään liioittelematta koko universumin kokoinen ja yritin syömällä saada sen piiloon ja tuntumasta. Nyt pystyn sanomaan, että oon ollu koko elämäni vähintään lievästi masentunut. Siksi en tajunnut, että on vakavempi homma nyt, ku se olo oli niin tuttu ja normaali mulle ja elämä oli täynnä jäätävää pyöritystä oikeudenkäynteineen ja läheisen kuolemaan johtavine rintasyöpineen. En tajunnut, vaikka diagnoosi oli kolmas vakava masennus. En vaan jotenkin ymmärtänyt sitäkään ja jäätelöä ja suklaata kulu. Ei ollut ketään, joka ois mulle kertonu ja saanut mut tajuaan mun tilanteen. Se vituttaa edelleen raskaasti. Tuntuu, että mulla on menny vuosia elämästä hukkaan sen takia, että oon ollu masennuksen takia niin toimintakyvytön.
No, se siitä ja jatketaan kirjasta, joka on aika hyvä tunnesyömisen anatomia. 👇
"Jos lihavuuden taustalla on tunnesyömistä, ei lihavuutta ratkaista laihduttamalla. Silloin ratkaisuna on pureutua asian todelliseen ytimeen eli tunteisiin, niiden säätelyyn, uusien toimintamallien löytymiseen ja ajatusansoihin (eli ajatuksiin, joita alamme virheellisesti pitää totena)."
No siis tämä. Mitäpä tähän lisäämään. Onneksi oon tajunnu tän ja ruennu tekemään asioita, että oppisin terveitä tapoja säädellä tukahdutettuja tunteitani.
"Yleisesti makeat, maitotuotteita sisältävät ruoat, kuten suklaa ja jäätelö, rauhoittavat ja lohduttavat."
Kyllä vain!
"Ensimmäinen askel tunnesyömisen hoidossa onkin aina lopettaa laihduttaminen. Tunteiden kehollisella ja kongnitiivisella tunnistamisella ja hyväksymisellä sekä tietoisen läsnäolon ja syömisen taidon opettelulla asiakkaamme ovat pääseet hyviin tuloksiin."
Näitä askeleita itsekin otan.
"Tunnesyömisesä kyse on hyvin usein siitä, ettei uskalla kohdata tunteita, ajatuksia tai arkea sellaisenaan. Elämässä on jotain sellaista, johon tarvitaan ruoan tuomaa lohtua, lempeyttä tai muuta säätelyä. Kun tätä toimintamallia haluaa muuttaa, on löydettävä riittävä sisäinen motivaatio, jotta jaksaa kulkea läpi vaikeidenkin vaiheiden. Vaikka olisikin vahva tahto päästää irti elämänlaatua heikentävästä tunnesyömisestä, voi kuitenkin olla vaikeaa löytää pitkäjänteistä motivaatiota harjoitella. Usein muutos tarkoittaa sitä, että joutuu kohtaamaan epämiellyttäviä tai pelottavia tunteita, kuten surua, ahdistusta, pettymystä. Tunnesyömisestä luopumisessa nousevat esiin ne tunteet, joita syömällä yritetään peitellä. Tässä tapauksessa syöminen on välttämiskäyttäytymistä, koska tunteet tai ajatukset tuntuvat liian vaikeilta käsitellä tai kohdata ja päästää irti.
Tunnesyömisestä luopuminen ei tuo automaattisesti hyvää oloa ja tasapainoa, vaan harjoittelun myötä oppii kohtaamaan kaikki tunteet sellaisenaan ja ymmärtämään, että niillä ns. negatiivisilla tunteillakin on tarkoituksensa ja niitä erityisesti kannattaa kuunnella."
Asian ydin.
"Prosessi, josta kaikessa tunnesyömiseen liittyvässä harjoittelussa on kyse: tunteiden tunnistaminen, käsitteleminen, hyväksyminen ja irtipäästäminen."
Voi ku ois tän tajunnu jo aikoja sitten!
"Muutos on prosessi, joka alkaa jossain kohtaa elämää ja voi jatkua läpi elämän. Ensimmäinen askel muutoksessa on pysähtyminen ja tilanteeseen havahtuminen. Vaikka tapojaan muuttaa, jotkut muutokset saattavat näkyä vasta vuosien päästä. Kannattaa keskittyä asioihin, joihin voi vaikuttaa ja työstää niitä asioita, joita on mahdollisuus muuttaa."
Taas tarvitaan sitä kärsivällisyyttä, joka on välillä koitoksella. Onneksi pieniä muutoksia on havaittavissa ja se kannustaa jatkamaan.
"Arvojen ja itselle merkityksellisten asioiden pohtiminen tukee sisäistä motivaatiota ja vahvistaa tavoitteiden mukaista toimintaa:
- Millaista elämää haluan elää?
- Mihin asioihin voin vaikuttaa ja mitä voin tehdä, jotta voisin elää enemmän arvojeni mukaan?"
Aika iso kysymys! Tätä oon pohtinu paljonkin.
"Kun motivaatio alkaa hiipua tai voimavarat muuten ehtyä, asian prosessoiminen arvojen kautta vie yleensä vaikean paikan yli:
- Mikä onkaan minulle tärkeää ja olenko valmis luovuttamaan?
- Miksi haluaisin jatkaa, vaikka juuri nyt on vaikeaa?"
Ite vähän pelkään näitä karikoita. Jotenkin niistäkin aina selviää, kun tietää, että mitä haluaa ja miksi haluaa jatkaa.
"Joku viisas vertasi tietoisuustaitoharjoitusten tulosten hitautta seuraavasti: "Kun hanan alla on ämpäri ja siihen tippuu vettä tippa kerrallaan, ei yhden tipan vaikutusta voida havaita. Kun aikaa kuluu ja luottaa siihen, että ämpäri täyttyy, niin se täyttyy." Sama on harjoittelun kanssa. Kun opettelee uusia rutiineja tai harjoittaa mieltään, vaikutusta ei välttämättä huomaa heti. Kun jatkaa sinnikäästi harjoittelua, tulosta syntyy aikanaan."
Hyvä muistutus!
"Ensimmäinen askel tunnesyömisen hoidossa on aina riittävä syöminen ja fysiologisen nälän tunnistaminen ja kunnioittaminen."
Tää on vähän vaikea, kun on oppinu siihen, ettei naisena sais syödä niin paljon ku tarvis ja ku traumojen ja nykyään myös koronan takia mun nälän tunne on menny sekaisin. Oon oppinu tunnistaan, että mulla on nälkä sillon ku alan ajatella herkkuja, tai ku mulla on huono ja/tai kiukkunen olo. Mulla ei oo enää sellaista selkeää nälän tunnetta, mikä lapsena oli.
"Tunnesyömisen hoito alkaa fysiologisen nälän tunnistamisesta ja kunnioittamisesta, riittävästä levosta ja unesta sekä itselle mieluisasta, omaan kuntotasoon sopivasta liikunnasta. Vasta kun fysiologiset tarpeet on tyydytetty kohtuullisella tasolla, voidaan harjoitella ja opettella mielentaitoja ja erilaisia tunnesyömisen säätelykeinoja.
-> Kolmio
Ylin taso: tunnesäätelykeinojen lisääminen ja tunnesyömisen hoito
Keskitaso: ajatusansojen, opittujen tapojen ja tottumuksien tunnistaminen ja muuttaminen
Alin taso: fysiologisten tarpeiden täyttäminen: riittävä, säännöllinen syöminen, liikunta, lepo, uni ja stressin säätelykeinot"
Oon oppinu alimman tason jutuista pitämään huolta. Tosin ison stressin tullen vielä palaan takaisin kovaan lohtusyöntiin. Eli keskitason jutut on työn alla.
"Kun syöt riittävästi...
- olosi on energinen ja jaksava koko päivän (perusvireystila huomioiden)
- hallitsematon nälkä ei iske missään vaiheessa päivää, nälkä saa tulla, mutta se pitää olla hallittavissa
- hallitsemattomia mielitekoja tai naposteluntarvetta ei esiinny missään vaiheessa vuorokautta, arvoihin ja tavoitteisiin sopivat ruokavalinnat ovat suhteellisen helppoja tehdä, etkä koe joutuvasi toimimaan itsekurin varassa
- mielialasi pysyy hyvänä koko päivän (perusmieliala huomioiden), mielialaa voi olla vaikeaa arvioida, mutta kannattaa kokeilla, miten kunnollinen syöminen siihen vaikuttaa
- läheisesi ovat samaa mieltä kanssasi siitä, ettei mielialasi heilahtele voimakkaasti"
Ei oo vielä ihan täysin hallinnassa tämä, mutta ei enää joka päivä tai joka viikkokaan oo järkkyä nälkäkiukkua tai huonoa oloa.
"Kylläisyyteen vaikuttaa merkittävästi ruoan tilavuus. Ihmiskeho ei osaa laskea kaloreita, vaan maha arvioi energian tarvettaan ruoan määrästä. Tutkimuksissa on todettu, että ihmiset syövät yllättävän saman määrän ruokaa riippumatta sen energiamäärästä. Kasvisvoittoinen ateria täyttää siinä missä energiatiheämpi rasvainen ateria. Kasviksilla voidaankin helposti lisätä aterian tuomaa kylläisyyden tunnetta, ilman että energiamäärä suuresti kasvaa."
Tätä pohdin just nyt. Miten saisin tämän istumaan sujuvasti mun elämään.
"Kun tavoittelee parempaa suhdetta ruokaa ja syömiseen, tarvitaan usein ymmärrystä siitä, kuka on ja mitä haluaa. Kun kuva itsestä ja elämästä on selkeä, on helpompi elää haluamaansa elämää ja tehdä niitä muutoksia, joita on tarpeen tehdä. Kun on selkiyttänyt mielessään sen, mikä on tärkeää, on helpompi ponnistella tavoitteidensa eteen ja tehdä asioita, jotka eivät juuri nyt tunnu helpoilta, mutta vievät elämää oikeaan suuntaan."
Mulla on auttanu tosi paljon se, että on alkanu ymmärtämään omaa arvoaan ja että samallain minäki ansaitsen hyvinvointia elämääni ku kaikki muut. Arvottomuuden tunne on ollu iso este niin moneen asiaan.
"Tunnesyömisessä on hyvin usein kyse välttämiskäyttäytymisestä. Ei tahdota tuntea niin kuin tunnetaan ja ruoka tai syöminen auttavat pois tunteesta tai tilanteesta. Kun tunnesyömistä alkaa työstää, matkalla ei voi välttyä vaikeaksi koetuilta tunteilta ja ikäviltä oloilta. Niihin hetkiin tarvitsee kompassia ja suuntaa, jotka auttavat pysymään oikeassa kurssissa ja menemään kohti sitä, mikä on itselle tärkeää ja mitä syvällä sisimmässään haluaa."
Tämäpä tämä. Opettelen tunnetaitoja ja se selvästi auttaa mua eteenpäin.
Tää aihe kiinnostaa mua tosi paljon! Siksi varasin just toisenkin kirjan tunnesyömiseen liittyen. On vielä sen verran paljon työstettävää tässä asiassa.
Saa kertoa omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan aiheeseen liittyen, jos haluaa.
Saa myös suositella kirjoja luettavaksi!
