Oon nyt alkuvuoden työstäny terapiassa kehoon liittyviä asioita, välillä hyvin intensiivisestikin. Nämä kirjat luin nimenomaan sitä ajatellen. Mulla on vaikea kehosuhde. Hyvin pitkään mun keho oli mulle pelkkä kulkuväline. Nyt se on ruennu muuttumaan pikkuhiljaa.
Susanna Jussila & Emmi Ohraniemi: Kotona kehossa
Tän kirjan parasta antia oli se, että se sai kyseenalaistamaan omia ajatuksiani ja asenteitani kehoani kohtaan. Sitä niin helposti ajattelee kehoaan pelkkänä välineenä, eikä ollenkaan osana minua. Minulla ainakin näin. Ainut mikä vähän hiersi tätä kirjaa lukiessa oli se, että tää on kahden hoikan ihmisen kirjoittama kirja. Vaikka nykyään tiedän, että kehon koko ei estä ongelmia kehon kanssa, niin jotenkin sitä silti lihavana ihmisenä kaipaisi kirjaa kehosta lihavan ihmisen kirjoittamana. Ja tarkoitan nyt kotimaisia kirjoja. Ulkomailtahan niitä jo löytyy ja niitä oon lukenutkin.
Valokuvat: Aura Nukari
Anne Ignatius: Joka kymmenes nainen
Oon epäillyt ittelläni endometrioosia vuosia ja nyt oireiden lisäännyttyä tartuin tähän kirjaan. Tämä oli hyvä ja selkeä tietopaketti endomertioosista. Mukana oli myös endometrioosia sairastavien kokemustarinoita.
Jutta Saanila: Kehon viisaus
Tässä kirjassa Saanila kirjoittaa fokusointimenetelmästä, jonka avulla oppii kuuntelemaan paremmin omaa kehoaan. Ei ehkä ollut mulle paras hetki lukea tätä kirjaa, vaikka se aivan hyvä olikin.
Onko ehottaa mitään kirjoja aiheeseen liittyen? Kiinnostaa lukea lisää.
En ole itse lukenut, mutta vinkkaan kovasti kehutun kirjan Rakas keho, jonka ovat kirjoittaneet Katarina Meskanen ja Heidi Strengell. Vaikuttaisi sopivan tähän sarjaan. :)
VastaaPoistaKiitos! Pitää kyllä lukea sekin.
PoistaMinä ajattelin kehoani nuorempana ehkä eniten siltä kannalta, että mitä vikaa tai ongelmia siinä on tai mihin se ei pysty. Noin 40 vuotta täytettyäni aloin kuitenkin liikkua enemmän ja monipuolisemmin ja lakkasin välittämästä siitä, olenko hyvä liikunnassa vai en ja miltä näytän liikkuessani, mikä on tuonut mukanaan myös sen, että olen alkanut pitää kehostani ja viihtyä siinä ja alkanut tosiaan tuntea olevani kotona kehossani. On tähän voineet tietysti vaikuttaa muutkin asiat, mutta liikkuminen on kivaa ja tuo tunne on kiva.
VastaaPoistaJa ettei nyt syntyisi ihan väärää käsitystä, niin en ole mikään himoliikkuja :-) enkä ole viime kuukausina juurikaan varsinaisesti harrastanut liikuntaa. Se on kuitenkin auttanut siihen, että kokee kehonsa enemmän ystävänä kuin vihollisena.
PoistaKeho on ystävä, vaikka vääristyneet ajatukset helposti väittää kehon olevan vihollinen. Onneksi ne ajatukset on muutettavissa!
Poista