Ilkka Auer: Hornantuli

Mää rakastin tätä kirjaa! Tää oli koskettava, samaistuttava, symppis, hiukan itkettävä, paikoin ahdistava, jännittävä ja pelottava ja kaiken lisäksi hauskakin. Hyvä jatko-osa Kymnaasille, jonka luin toissa vuonna. Rakastin myös sitä!

 

Mitä hittoa osaan kertoa tästä kirjasta muuta?

Takakansiteksti:

"Sofian opinahjo on Kymnaasi, salaperäinen sisäoppilaitos kahden maailman rajalla. Oppivuotensa päätteeksi Sofia saa ensimmäisen tehtävänsä, nuoren tytön ja hänen äitinsä auttamisen.

Tapausta tutkiessaan Sofia törmää hirvittäviin tuhopolttoihin ja tapahtumiin. Pahuuden karmivat liekit luikertelevat aivan liian lähelle. Ne uhkaavat lopulta myös Kymnaasia ja sitä suojelevaa Raunin kylää.

Sofian rakas oppilaitos on vaarassa - tällä kertaa pahemmin kuin koskaan."

Kaikista parasta tässä kirjassa on se, että vaikka tapahtuu kamalia, pelottavia, epäreiluja asioita pahan toimesta, niin silti paha ei voita. Paha saa ansionsa mukaan ja on turvallista jännittää kirjan tapahtumia niitä lukiessa. Nautin siitä! Lisäksi Sofia ja Kymnaasin tyypit on hyviä hahmoja. Kaikissa on jotain samaistuttavaa ja olisin lapsena ollut onnellinen, jos oisin päätyny Kymnaasiin! Voi ku niin ois käyny!

Parhaiten jäi mieleen Sofian ja autettavansa reissu helvettiin. Se taistelu mitä he siellä kävi! Siihen pystyin uppoamaan ja suorastaan tunsin ne helvetin lieskat ja kauhut. Erittäin samaistuttavaa. Uskon, että sitä se on kaikille jollain lailla. Toinen oikein hyvin mieleen jäänyt asia oli Lydian kohtalo. Se sai kyyneleet mun silmiin. Ehkä vähän vieläkin.

Toivon todella, että Ilkka Auer kirjoittaa tälle jatkoa vielä monta kirjaa lisää. Rakastan hänen kirjojaan!

Halloween- lukuhaasteen lopputulema kohdallani

 Yöpöydän kirjat- blogissa julistettiin Halloween-lukuhaaste ja päätin lähtä mukaan ja kattoa mitä siitä tulee. Haasteet kun on aina niin kivoja, vaikka toteutus omalla kohdalla ei oiskaan se onnistunein. Muutaman teoksen sain luettua tätä lukuhaastetta ajatellen. Tässäpä siis ne:

Andy Weir & Sarah Andersen: Cheshire Crossing

Tää oli jännä sarjakuva, koska päähenkilöinä tässä on Liisa Ihmemaan seikkailuista, Wendy Peter Panista ja Dorothy Ihmemaa Ozista. En muista lukeneeni näistä kuin Peter Panin jonain versiona. Tää sarjakuva oli kuitenkin mielenkiintoista luettavaa! Tässä on tosiaan iloisesti sekoitettu mukaan eri tarinoiden henkilöitä. Esimerkiksi näistä tytöistä keskellä heidän seikkailujaan huolehtii Maija Poppanen. Jokatapauksessa tää sarjakuva jäi sellaiseen kohtaan, että jatkoa on tulossa. Oon tykännyt Weirin kirjoista ja Andersenin sarjakuvista. Tää heidän yhteistyö oli mun mieleen.

Ilkka Auer: Noidankiro

Noidankiro on jatkoa aiemmin lukemalleni Domowikille. Auerista on tosiaan tullut yks mun lempikirjailijoista ja tää Noidankirokin oli nautittavaa luettavaa ja mulle sopivaa jännitystä. Tässä kirjassa Vilma ja Domowikista tuttu Linnajengi jatkaa seikkailujaan Raaseporissa, jota uhkaa nyt uusi paha, vanha noita. Raaseporin turnajaiset lähestyvät ja vahingossa herätetty vanha uhka uhkaa nyt kaikkea. Ratkaisua etsitään Ylismaasta ja Alismaasta ja aikamoiseen viime tinkaan homma meneekin. Tätä lukiessa mun aivot myös nyrjähti, kun tässä mainittiin Kymnaasi. Siis ihan huikeaa, että näitten kahden kirjasarjan maailma on sama! Kaikenkukkuraksi saan kohta käsiini Kymnaasin jatko-osan Hornantuli.

Briitta Hepo-oja: Suomea lohikäärmeille

Tää oli mahtavan sujuvaa luettavaa oleva fantasiakirja vaihtoehtoisesta Suomesta. Tää maailma oli semmonen, että minä, joka harvoin haluan vierailla kirjojen maailmoissa, haluaisin vierailla tän maailmassa. Mun lempparihahmoksi muodostui lohikäärme, joka mahtui taskuun ja puhkui sadepilviä. Oli mitä mainioin tapaus hän! Kirjassa oli aateliset ja oli muu kansa. Suomessa oli monarkia. Päähenkilöistä Tim oli tavankansaa ja Lynx ritari eli aatelisia. Suomen kruununprinsessa Freija salamurhataan ja syyllisiksi epäillään tasalaisia, eli tyyppejä jotka haluavat Suomeen tasavallan. Tim ja Lynx aikovat selvittää asian. Kunnes lopussa asiat mutkistuu hurjasti, koska tapahtuu kaikenlaista odottamatonta ja kaikki menee ihan hurjaksi. Onneksi seuraava osa odottaa jo mua kirjastossa! Pakko päästä äkkiä lukemaan lisää.

Tällaisia kirjoja luin Halloween- lukuhaasteen. Kaikissa kirjoissa oli noitia. Oli kiva osallistua tähän haasteeseen! Kiitos lukuhaasteen järjestäjälle tästä.

Fantasiaa

Alkuvuodesta oon lukenu kuusi fantasiakirjaa.

 Lauren DeStefano: A curious tale of the in-between

Tää oli ihana tarina! Bongasin tän Yöpöydän kirjat- blogista joskus kauan sitten ja viimein luin. Oon jotenkin kaivannu tällasia tarinoita, jotka on vähän jänniä ja joissa on sitten onnellinen loppu. 

Tää on tarina Pramista, joka näkee kuolleita. Pram ystävystyy Clarencen kanssa, joka haluaisi puhua kuolleen äitinsä kanssa. Salaperäinen Lady Savant lupaa auttaa heitä siinä ja sitten asiat lähteekin menemään hieman mutkille.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Scifi/fantasia-sankaritar)

Terry Pratchett&Neil Gaiman: Hyviä enteitä

Ensimmäinen spefi-lukupiirin kirja. Kirjassa mielenkiintoinen juoni. Enkeli, demoni, antikristus, noita, ilmestyskirjan ratsastajat, noitia metsästävä armeija ja Maailmanloppu on tulossa. Mitäs sitten tapahtuu? No, hahmoja oli kyllä ihan liikaa tässä ja se teki kirjasta sekavan. Viihdyttävä kirja kuitenkin loppuissaan, vaikka loppu kyllä lässähti ku pannukakku.

Suomentanut Mika Kivimäki

Ray Bradbury: Voikukkaviiniä

Spefi-lukupiirin toinen kirja. Tää oli vähän tylsä. Hyvin rauhallinen, kesäinen ja leppoisa tunnelmaltaan. Osa tarinoista oli hyviä ja mielenkiintoisia, toiset vain tylsiä.

Suomentanut Hanni Salovaara

Darcie Little Badger: Elatsoe

Huh, että tää kirja olikin hyvä. Alku lähti hitaasti käyntiin, mutta kun päästiin liikkeelle niin vei mennessään lujaa. Tää oli ihana sekoitus Lipan Apassien perimätietoa, fantasiaa ja nykyaikaa. Tulispa tälle jatkoa. Haluan lukea lisää Little Badgerilta. Tässä kirjassa Elatsoen serkku kuolee ja serkku ilmestyy Elatsoelle ja kertoo, että hänet murhattiin. Elatsoe alkaa selvittämään asiaa ystävänsä Jayn kanssa. Jay kuuluu aikamatkaajiin. Tarinassa on hirviöitä, vampyyreja ja kaikkea jännää. Ois mahtava, jos tämä suomennettaisiin!

Kuvitus Rovina Cai.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Naiskirjailija jonka pitäisi olla tunnetumpi)

Ilkka Auer: Agnes Af Forseillesin kymnaasi orvoille ja hyljeksityille tytöille

Ai että rakastin tätä kirjaa. Ehdottomasti paras Auerin tähän mennessä kirjoittama kirja. Ihanaa, että tälle ilmestyy jatko-osa tänä vuonna! Varasin sen jo. Tää kirja kertoo Sofiasta. Hänen elämä on vaikeaa ja lopulta hän yrittää itsemurhaa. Kuolemisen sijaan hän päätyy Kymnaasiin, orpojen ja hyljeksittyjen tyttöjen kouluun, jota uhkaa pimeät voimat. Kymnaasi on kiehtova paikka, ihan mielissään luin kirjaa menemään. Tää on siis kauhua ja mikä parasta, just mulle sopivaa kauhua. Jännittävä, mieltä kutkuttava, ihastuttava ja vähän ahdistava kirja. Kirjan maailma on mielenkiintoinen. Ja ihanaa, että se sijoittuu Suomeen!

Susanna Hynynen&Dess Terentjeva: Neonkaupunki

Spefi-lukupiirin kolmas kirja ja voi että oli hyvä. Maailma oli tässä mielenkiintoinen ja todellakin haluan saada tietää siitä lisää. Tää oli erittäin sujuvaa luettavaa ja sivut vaan kääntyili menemään. Hahmotkin oli mielenkiintoisia. Toinen osakin on vasta ilmestynyt ja oottaa mulla hyllyssä, että pääsen tarttumaan siihen.

Mukavan paljon tullu luettua nyt fantasiaa. Siksi osallistuin tuohon spefi-lukupiiriinkin. Lukupiirien avulla saa myös haastettua itseään lukemaan kirjoja, joihin ei muuten niin helposti tulisi tartuttua.

Ilkka Auer: Ikitalvi

Kylläpä mulla kesti saada päätökseen tämä Lumen ja jään maan viimeinen osa! Koronan takia lukeminen takkuili pahasti. Sitten kun viimein pääsin vauhtiin ni luin tämän melkeinpä hotkaisemalla. 

Tässä kirjassa saadaan päätökseen Nonnan matka jäänoidaksi. Hänestä on tullut jäänoita ja Hiidenkynnen valtiatar. Viholliset yrittävät saada hänet pois asemastaan, tuhota hänet. Keinoja kaihtamatta. Kirjassa mua ärsytti Nonnan viha ja kostonhimo. Ymmärrän tietysti, että ku kyse lapsesta (hän 16-vuotias?) niin ei tunteiden hallinta vielä ole välttämättä vahvaa. Mää oon vaan jotenkin tosi kyllästynyt kostamiseen juonena tai sivujuonena. Se on tylsää ja siitä ei ikinä seuraa mitään hyvää. Kirjan juoni oli kuitenkin muuten mielenkiintoinen ja jännittäväkin ja vei mennessään, kun pääsin pahimmasta lukujumituksestani. Oikeastaan toivon, että tähän tulis vielä jatkoa. Kirjan ja tän sarjan maailma oli sen verran kiehtova.

Auerista on hiipien tullut yks mun lempikirjailijoista. Oon tykänny kaikista hänen kirjoistaan, jotka oon lukenut. Niitä on jo aika monta, täällä blogissaki jo 7. Lukematta on enää Kymnaasi ja nyt ilmestynyt Domowikin jatko-osa Noidankiro.

Anastasia ja Nimeni on Pjotr

Olen nyt vähän ihastunut kauhukirjallisuuteen, kun olen löytänyt sellaista täysin itselleni sopivaa kauhua. Lasten ja nuorten kauhukirjat ovat mulle just passeleita! Oon herkkä ja eläydyn niin kovasti, etten pystyisi lukemaan aikuisten kauhukirjoja. En pysty edes katsomaan kauhuelokuvia, hyi kamala.

Ilkka Auerin kauhukirjat on olleet mulle todellinen löytö. Domowikin luin jo aiemmin ja nyt tartuin sitten Anastasiaan. Anastasia olikin hyvin kutkuttava teos! 

Kristian lähtee kesänviettoon mummolaan Porkkalaan. Siellä odottaa ystävät Elsa ja Matias ja ihana kesä. Mutta, Friggesbyssä on tapahtunut outoja kuolemantapauksia ja katoamisia. Kristian alkaa ystäviensä kanssa selvittää niitä ja huhheijaa mitä sieltä selviääkään! Alkaa ihan rytisten tapahtua kaikkea ja minua lukijana jännitti välillä niin paljon, ettei voinut lukea tätä kirjaa enää klo:20 jälkeen. 

Pidin kirjassa paljon siitä, että juoni oli venäläisten vallassaan pitämien alueiden ja kuolleen tsaariperheen ympärille kääritty, kuten kirjan nimikin vihjaa. Muistan lapsena Anastasiaan liittyneiden huhujen kiehtoneen mua ja saaneen mun mielikuvituksen lentoon. Tässä kirjassa Anastasian kohtalosta on mielestäni hieno versio.

Nimeni on Pjotr on novelli, joka on lisätarina Anastasiaan ja jonka pääsee lukemaan tästä linkistä. Novelli oli sopivan jännä ja itse kun eläydyn aina vähän turhankin hyvin tällaisiin juttuihin, niin jännitti tätä lukiessa. Tää oli sopivan lyhyt ja sopivaa luettavaa sateisen harmaalle päivälle. 

Nyt kun oon päässyt kauhukirjallisuuden makuun, ni aion ottaa selvää, että kuka muu ois kirjoittanut tällaista just mulle sopivaa kauhua. Aion suunnata lasten- ja nuortenosastolle kirjastossa mitä pikimmiten! 

Domowik

Kauhukirjallisuutta ekaa kertaa tässä blogissa! Huh huh! Järkytin kyllä itseäni, kun tartuin Ilkka Auerin Domowikiin ja jonkun matkaa luettuani tajusin, että kirja on kauhua. (Kirjan pääty kertoi sen.) Lainatessa en sitä tajunnut. :D

Onneksi tämä on nuorille suunnattua kauhua, niin tällainen säikkyvä ja välillä herkästi triggeröityvä ihminenkin pystyi lukemaan ihan hyvin tämän kirjan. Kirja oli kyllä suorastaan pliisu verrattuna siihen mielikuvaan ja kokemukseen, mikä minulla on kauhukirjallisuudesta ja kauhuelokuvista. 

Kirjan päähenkilön, Vilman, perhe saa perinnöksi kartanon, ja muuttaa sinne asumaan. Kartano on täynnä kaikkea jännittävää ja karmivaa. Vilma on lisäksi saanut tehtäväkseen ratkoa kartanon sekä hänen kadonneen isotätinsä salaisuuden. Kirjan juoni on mukava ja tarina ahmittava. Jännitystäkin on tietysti mukana. Kirja ei karminut minua, vaikka välillä jännittikin vähän. Toivon, että kirja saisi jatkoa, koska tässä olisi aineksia siihen niin henkilöiden kuin kartanon puolesta. Kaiken kaikkiaan pidin tästä, just mulle sopivaa kauhua.

Hyinen hauta

Jatkoin kuukausien tauon jälkeen Ilkka Auerin Lumen ja jään maa- fantasiakirjasarjaa. Hyinen hauta oli kahta edeltäjäänsä paljon parempi ja vei minut mennessään.

Jostain syystä minulla oli sellainen mielikuva, että edellinen osa ei ollut kauhean hyvä. Ehkä se johtui vain siitä, että tämä kirja oli edeltäjäänsä parempi ja kirjasarja kasvaa ja kehittyy edetessään. Ehkä ei aina kannata luottaa omiin mielikuviinsa. Onneksi pidän tätä kirjablogia ja täältä näen omat mielipiteeni kirjoista! Olin nimittäin pitänyt sitä ekaa osaa vähän tylsänä ja toisesta osasta pidin paljon enemmän. Eka osa ja  toka osa luettavissa noiden linkkien kautta. Tämä kolmas osa vei lukiessa jo ihan mennessään

Tässä kirjassa Nonna on taas muutaman vuoden vanhempi, 15-16-vuotias ja alkaa olla jo täysissä voimissaan oleva myrkrida-noita. Noridiumissa on levotonta. Sodan uhka leijuu ilmassa ja Nonnaa vastaan tehdään juonia. Nonna alkaa selvittää ihmissuden tapausta. Sen selvitettyään susijumalatar Ylva antaa hänelle siunauksensa ja kertoo Hyisestä haudasta, josta Nonna saa loputkin tarvitsemansa tiedot ja voimat, pakkasenjumalan salaisuudet. Niinpä Nonna lähtee sitten Hyistä hautaa kohden, koska hän haluaa täydet pakkasen ja kylmän voimat. Eipä hän tiedäkään, että mitä vastuksia ja vastustajia tälle matkalle onkaan luvassa.

Tämä matka kohti Hyistä hautaa ja sen etsiminen ja löytäminen on mukavan jännittävää ja kutkuttavaa luettavaa. Eritoten se vei minut aivan mennessään kirjaa lukiessa. On se kummaa, että sitä eläytyy niin kovasti kirjan juonen kuvioihin, vaikka tietää, että hyvin se menee ja luottaakin siihen. Pidin paljon tästä kirjasta ja on kyllä kovat odotukset tämän sarjan neljännen eli viimeisen osan suhteen! Neljäs osa luonnollisesti jo odottaa mua kirjahyllyssä.

Varjoissa vaeltaja

Seuraava osa Ilkka Auerin Lumen ja jään maa- sarjaan on Varjoissa vaeltaja. Innoissani tartuin tähän.

Kirjan tapahtumat alkavat vuotta myöhemmin kuin mihin edellisessä osassa jäätiin. Nonna on nyt 13-vuotias ja kehittynyt noituudessa. Hän on huhuttu noitalapsi, joka kulkee jääkarhun kanssa. Nonna lähtee Routahalliin, kun Noridiumin kuningas kuolee. Maassa alkaa valtataisto, kun kuninkaaksi haluavia on paljon ja vallankaappaus tapahtuukin. Freya, kuninkaan tytär ja kuningattareksi ryhtynyt, sysätään syrjään valtaistuimelta ja katoaa. Nonna lähtee etsimään häntä ja se onkin melkoinen seikkailu.

Tämä toinen osa oli paljon parempi kuin edeltäjänsä. Tykkäsin Nonnan seikkailuista kovasti. Nonna on myös hahmona kehittynyt jonkin verran. Kunhan lähen tästä kirjastoon, niin lainaan kyllä seuraavan osan, että pääsee jatkamaan tarinan seuraamista.

Sysilouhien sukua

Luin muistaakseni yläasteiässä Ilkka Auerin Lumen ja jään maa- sarjan ekan kerran. Nyt tartuin uudelleen näihin kirjoihin, kun monesti olin näitä kirjastossa käsissäni pyöritellyt.

Kirjan päähenkilö on 12-vuotias Nonna, jonka kotikylään hyökätään keskellä kirkasta päivää. Nonnan isä tapetaan ja Nonna itse otetaan panttivangiksi. Siitä alkaakin seikkailu. Nonna lopulta pakenee vangitsijaltaan ja päätyy monen mutkan kautta ihan pohjoiseen jääkarhujen maahan. Tämän matkansa aikana paljastuu monia asioita niin Nonnalle kuin muillekin kirjan henkilöille.

Pidin kirjasta ja aion lukea muutkin osat. Joskus sitä miettii, että onkohan sitä tullu elämänsä aikana liikaa luettua, ku jotkut juonen käänteet on niin tylsiä ja niin nähtyjä. Onneksi niitä ei tässä kirjassa liikaa ollut. Eikä todellakaan tämä kirja oo ainut, jolla se vaiva. Kokonaisuutena kirja sellainen, että tykkäsin.

Ps: Ei varmaan ite pystyis kirjottaan kirjaa ilman ongelmia, haha.

Sammon ryöstö

Ilkka Auerin ja Antti J. Jokisen fantasiatrilogian toinen osa pääsi luvun alle. Sammon ryöstö jatkaa Pohjolan Nikolaksen tarinaa ja seikkailuja.

Edellisen kirjan tapahtumista ei ole kulunut aikaa edes kissan pierun vertaa, kun Nikolas lähetetään Tuonelan virralle tehtävää tekemään. No, hommahan ei mene ihan niinkuin pitää ja seikkailu on valmis. Sammon perässä on Nikolas ystävineen ja hurja Louhi hirmuisine joukkoineen. Kuka löytää sammon ensimmäisenä ja ratkaisee Pohjolan kohtalon? Melkoinen seikkailu on tämäkin!

Harmikseni huomasin, ettei trilogian kolmatta osaa ole vielä kirjoitettu. Toivottavasti Auer ja Jokinen sen tekevät pian! Haluan nimittäin tietää, miten tarina päättyy...

Kalmattaren kirous

Ilkka Auerin ja Antti J. Jokisen yhteisteos Kalmattaren kirous lähti mun mukaan kirjastosta ihan uteliaisuudesta. Oon joskus lukenu Auerin kirjat ja muistan pitäneeni niistä kovasti. Kalmattaren kirous on trilogian avausosa.

Kalmattaren kirous on tarina Nikolaksesta, joka tuottaa epäonnea ympäristöönsä. Tapahtumat sijoittuvat myyttiseen Pohjolaan. Nikolas menettää lapsena vanhempansa, kasvaa varkaiden keskuudessa, ottaa sieltä hatkat ystävänsä Hessin kanssa ja joutuu melkoiseen seikkailuun. Nimittäin Kalmatar on kironnut Pohjolan ja se peittyy jäähän sitä mukaan kuin Kalmattaren joukot liikkuvat. Nikolas joutuu (tai pääsee) sankarin hommiin ystäviensä kanssa. Tarina on jännä, hauska ja mielenkiintoinen. Mukana on myös Väinämöinen, Kalevanpojat ja muita Kalevalasta tuttuja henkilöitä sekä ihana Sara.

Tykkäsin kirjasta ja lainasin toisenkin osan.