Ilkka Auer: Hornantuli

Mää rakastin tätä kirjaa! Tää oli koskettava, samaistuttava, symppis, hiukan itkettävä, paikoin ahdistava, jännittävä ja pelottava ja kaiken lisäksi hauskakin. Hyvä jatko-osa Kymnaasille, jonka luin toissa vuonna. Rakastin myös sitä!

 

Mitä hittoa osaan kertoa tästä kirjasta muuta?

Takakansiteksti:

"Sofian opinahjo on Kymnaasi, salaperäinen sisäoppilaitos kahden maailman rajalla. Oppivuotensa päätteeksi Sofia saa ensimmäisen tehtävänsä, nuoren tytön ja hänen äitinsä auttamisen.

Tapausta tutkiessaan Sofia törmää hirvittäviin tuhopolttoihin ja tapahtumiin. Pahuuden karmivat liekit luikertelevat aivan liian lähelle. Ne uhkaavat lopulta myös Kymnaasia ja sitä suojelevaa Raunin kylää.

Sofian rakas oppilaitos on vaarassa - tällä kertaa pahemmin kuin koskaan."

Kaikista parasta tässä kirjassa on se, että vaikka tapahtuu kamalia, pelottavia, epäreiluja asioita pahan toimesta, niin silti paha ei voita. Paha saa ansionsa mukaan ja on turvallista jännittää kirjan tapahtumia niitä lukiessa. Nautin siitä! Lisäksi Sofia ja Kymnaasin tyypit on hyviä hahmoja. Kaikissa on jotain samaistuttavaa ja olisin lapsena ollut onnellinen, jos oisin päätyny Kymnaasiin! Voi ku niin ois käyny!

Parhaiten jäi mieleen Sofian ja autettavansa reissu helvettiin. Se taistelu mitä he siellä kävi! Siihen pystyin uppoamaan ja suorastaan tunsin ne helvetin lieskat ja kauhut. Erittäin samaistuttavaa. Uskon, että sitä se on kaikille jollain lailla. Toinen oikein hyvin mieleen jäänyt asia oli Lydian kohtalo. Se sai kyyneleet mun silmiin. Ehkä vähän vieläkin.

Toivon todella, että Ilkka Auer kirjoittaa tälle jatkoa vielä monta kirjaa lisää. Rakastan hänen kirjojaan!