Niin se vaan vierähti toinen vuosi ilman somea! Viime vuonna kirjoitin aiheesta pitkähkön kirjoituksen. Luin nyt mitä olin kirjoittanut ja samaan aikaan asioita on muuttunut paljon ja ei yhtään.
En oo palannut someen vieläkään, koska edelleen mua ahdistaa ajatus somen aukaisemisesta. Ahdistaa niin paljon, ettei paluusta oo tietoakaan vieläkään.
Enää en jatkuvasti auo kännykkää. Selaan kyllä välillä uutisfiidiä, mutta samaa mahotonta menoa se ei enää oo. Onneksi!
Samoja asioita kaipaan somesta edelleen, mitä tuossa vuoden takaisessa kirjoituksessakin mainitsin. Se ei oo muuttunut miksikään. Ahdistus on silti vielä suurempi kuin kaipuu.
Enää ajattelen harvoin kuvia ottaessani, että tän vois laittaa someen. Se on muutos! Jos tulee se olo, niin saatan laittaa vatsapin stooreihin sen kuvaan. Harvoin kuitenkin teen sen. Kuvia otan enemmän omaksi ilokseni ja se tuntuu hyvältä. Haluan hetkiä talteen. Luonto on niin kaunis ympäri vuoden.
Huomiota kaipaan kyllä edelleen. Se on kuitenkin pienentynyt. Saan sitä nyt muualta ja terveemmällä tavalla. Ja annan myös itse itselleni huomiota!
Viime kesänä ymmärsin, että tukahdutan edelleen tunteitani ja ettei mulla oo tunnetaitoja. Aloin silloin opetella niitä. Voin kertoa, että hidasta on! Oon somen jälkeen seuraavan ison tunteiden tukahduttajan kimpussa nyt. Lohtusyönti on siis kyseessä. Oon myös tajunnut muita juttuja, jotka liittyy tähän aiheeseen. Pohdin niitä, että miten edetä niiden kanssa.
Somesta mietin sitäkin, että en halua olla hyödyke, jolla isot pomot tahkoaa rahaa lompakkoihinsa. Haluan olla ihminen, joka on arvokas sellaisenaan, eikä vain hyödyke/rahan teon lähde. En halua, että mut koukutetaan algoritmeillä ja musta otetaan kaikki ilo irti vain rahan takia ja unohdetaan ihmisyys. Kaikkea tähän liittyvää en osaa sanoittaa vielä, mutta tällaisiakin pohdin somen suhteen.
Hyviä pohdintoja! Itse tykkään somesta seurata sukulaisten ja kaverien juttuja, niin silläkään en ole vielä ainakaan poistunut.
VastaaPoistaSiitä tykkäsin iteki ja vieläki joskus tunnen fomoa sen takia.
PoistaHyviä näkökulmia! Ja hienoa, että olet jo näin pitkään pystynyt pysymään erossa somesta. Miksipä palata johonkin, mikä ahdistaa?
VastaaPoistaItse olen ollut jo 1,5 vuotta pois instasta, mutta faceen palasin yli vuoden tauon jälkeen. Pitkä tauko opetti kuitenkin onneksi edes jotain. Enää en päivitä koko ajan, silloin fb ei koukutakaan niin paljon. Pystyy elämään rauhassa omaa elämäänsä. Enkä ota joka tilanteesta somekuvia, niin kuin ennen olisin tehnyt. Mutta toki sitä facea tulee aivan liikaa taas selattua... ja silloin kun jakaa jotain, sortuu hakemaan hyväksyntää toisten tykkäyksistä. Mutta ehdottomasti pitää antaa itse huomiota ja hyväksyntää itselleen ja muutenkin etsiä sitä tosielämästä eikä somesta.
Some on siitä niin salakavala, että helposti palaa vanhoihin tapoihin. Siksiki se ahdistaa mua edelleen. Ja some käyttää mielestäni hyväksi sitä, että ihminen luontaisesti hakee toisten ihmisten hyväksyntää.
PoistaHyvää pohdintaa. Itse olen aika vähän someassa. Twitteriäkään en enää edes selaa, mutta tili on. Some on myös iso aikasyöppö.
VastaaPoistaSome on ihan hurjan iso aikasyöppö! Vuorokauteen tuli tosi paljon lisää aikaa somen käytön lopetettua.
PoistaHyviä pohdintoja sinulla, niitä oli kiinnostava lukea. Hienoa että olet kehittynyt noissa jutuissa joista kerroit, se tuntuu varmaan hyvältä. Tsemppiä jatkoon!
VastaaPoistaMinä en ole koskaan oikeastaan ollut somessa mukana, vaikka siinä varmaan on huonojen lisäksi hyviäkin puolia (facebook-tili minulla on, mutta alkuinnostuksen jälkeen en ole käyttänyt sitä vuosikausiin), koska tuntuu ettei aika muutenkaan riitä siihen mitä haluaisi tehdä, ja youtubenkin videoiden katseluun saattaa huomaamatta mennä tunti tai enemmän jos siihen ryhtyy. Tuntuu, että some on suunniteltu mahdollisimman koukuttavaksi, eikä tosiaan tahdo olla vain jonkin kuplaan tyrkkivän markkinointistrategian kohde.
Kauniita kuvia! Itse otan yleensä kuvia vain kesällä ja jonkin verran keväällä ja syksyllä, mutta kyllä talvinenkin luonto on kaunis.
Onneksi sitä voi kehittyä asioissa! Työtä se vaatii, mutta on omaksi parhaaksi.
PoistaItellä somen käyttö oli aluksi paljon vähäisempää. Masennuksen ja valtavan ahdistuksen myötä se lähti sitten lopulta lapasesta, ku sen avulla vältteli vaikeita tunteita ja oloja. Somettomuus on nostanu pinnan alta asioita esiin ja se on kyllä hyvä.
Tsemppiä Laura <3 Aika moni kaveripiiristäni on jättäytynyt somen ulkopuolelle. Itse olen myös vähentänyt siten, että olen poissa somesta viikonloppuisin. En edes aukaise tietokonetta, enkä tablettia. Kännykästä näen niin huonosti, että sitä en juurikaan käytä. Käytän somesta vapaaksi jäämän ajan kirjojen lukemiseen. <3
VastaaPoistaKiitos! <3
PoistaLuulen, että monet oirehtii somen takia ja siksi haluaa vähemmän sitä. Onhan somessa hyviäki puolia, mutta joskus ne huonot puolet kumoaa hyvät.