Blackout & Whiteout

 Dhonielle Clayton, Tiffany D. Jackson, Nic Stone, Angie Thomas, Ashley Woodfolk & Nicola Yoon ovat yhdessä kirjoittaneet kaksi mahtavaa young adulta -kirjaa. Molemmissa niin monipuoliset henkilöhahmot ja rakkaustarinat, että näitä luki ihan ilokseen.

Blackout

Tän luin englanniksi. New Yorkissa on kuuma kesäpäivä ja siihen rysähtää vielä sähkökatkos päälle. Novelleissa tapahtuu kohtaamisia exien kanssa, ihastusten kanssa, ystävien kanssa. Kaikissa niissä kipunoi ja kaikki tarinat ja henkilöt jotenkin risteävät toistensa kanssa. Ei tuntunut yhtään siltä, että lukis novelleita. Niin sujuvasti nämä jatkui ja liittyi toisiinsa, vaikka henkilöt/kertojat vaihtuivatkin välissä. Kuusi novellia, kuusi paria, kuusi rakkaustarinaa. Siinäpä se ja olin myyty.

Whiteout

suomentaja Outi Järvinen

Tämän taas luin suomeksi, kun Ellibsistä sain tän helposti käsiini. Tässä on sama idea kuin Blackoutissa. Nyt on vain talvi ja jäätävä lumimyrsky ja Atlanta tukossa sen takia juuri joulun alla. Pienenä erona on se, että vaikka on kuusi tarinaa ja kuusi paria ja kuusi rakkautta, niin kaikki näistä auttavat ekan novellin Stevietä, joka on tehnyt mokan, saamaan tyttöystävänsä takaisin suuren yllätyksen avulla. Matkalla apuun jokainen kohtaa jonkun niinkuin Blackoutissa ja rakkaus sähisee ja kipinöi esiin tavalla tai toisella samalla kun yritetään auttaa Stevietä. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Nämä molemmat oli kyllä ihania ja sujuvia ja herkullisia tarinoita. Yksi iso hyvä puoli oli myös se, että kaikki päähenkilöt olivat ruskeita tai mustia ihmisiä. Lisäksi kaikki kirjailijat ovat myös ruskeita tai mustia. Heistä ainoastaan Nicola Yoonilta olen aiemmin lukenut kirjoja. Aion tutkailla muiden kirjailijoiden kirjoja, jotta saan lisää luettavaa. Tiffany D. Jacksonilta olen jo varannut Missä olet, Monday? -kirjan.

Hyvää joulunaikaa/lomaa kaikille, vietti joulua tahi ei! 

Aurinko on tähti

Aah, kyllä mää tykkään Nicola Yoonin kirjoista, niiden lopuista huolimatta. 

"Natasha uskoo tieteeseen ja tosiasioihin. Ei kohtaloon eikä toteutumattomiin unelmiin. Kun hän tapaa New Yorkissa Danielin, hänen perhettään odottaa maasta karkotus samana iltana, eikä rakastuminen ole vaihtoehto.

Daniel on aina ollut hyvä oppilas ja tehnyt mitä häneltä odotetaan. Hän ei ole ollut runoilija, saati unelmoija. Mutta kun hän näkee Natashan, kaikki muu unohtuu. Jokin tytössä saa Danielin uskomaan, että kohtalo tarjoaa heille kahdelle poikkeuksellista tarinaa.

Jokainen elämän hetki on johtanut tähän yhteen tuokioon. Edessä on miljoona erilaista tulevaisuutta: mikä niistä toteutuu?" GoodReadsista tää juonitiivistelmä.

Tykkäsin, ku tää kirja ajallisesti sijoittuu yhteen päivään. Kaikki tapahtuu sinä aikana. Juonena pääsee tosiaan seuraamaan Natashan ja Danielin mielestäni epäuskottavaa höttöä olevaa rakkaustarinaa, mutta se nyt meni siinä sivussa, koska kirja muuten oli niin vetävä ja juoni eteni koko ajan. En usko, että rakkaus voi syntyä yhden päivän aikana. Kyllä se oikeasti vaatii paljon enemmän aikaa ja kaikkea muuta.

Yoon osaa tosiaan kirjottaa. Hänen tyyli iskee muhun. Tykkään myös siitä, että päähenkilöt ei oo valkoihoisia, niinku kirjoissa yleensä on. Tätä tarvittaisiin enemmän. Enemmän ei-valkoisia päähenkilöitä. 

Kirjan loppu saa multa tässäki miinusta. Ei kyllä niin paljon ku Kaikki kaikessa- kirjassa, haha. En paljasta loppua sen kummemmin, saatte ihan itse lukea. Vaihtoehtoinen loppu oli myös ihan jees. Se pelasti ja sai mut paremmalle mielelle. 

Kaikki kaikessa

Huh, joo, menkää kuvan alapuolelle lukemaan mun mielipide/vuodatus tästä kirjasta.

Tämä kirja oli vähän ristiriitainen. Tarina oli mielestäni aika ihana ja Maddyn sairaus toi siihen oman erikoisen silauksensa ja myös kysymysmerkkejä sairauden suhteen. Juoni myös eteni mielenkiintoisesti, milloin muistiinpanomaisesti, milloin taulukoin, milloin päiväkirjamerkinnöin yms. Tykkäsin tyylistä tosi paljon, koska se toi elävyyttä kerrontaan. Ristiriita tuli siitä, että loppuratkaisu oli mun mielestä, no, perseestä. En tykännyt siitä yhtään! Ja se ärsyttää vieläkin, kuten huomata saattaa. Loppuratkaisu tönäisi hienosti alkaneen ja kantaneen tarinan suoraan jyrkkää rinnettä alas ja tappo sen rinteen alla oleviin kallioihin pirstaleiksi.

Maddyn ja Ollyn rakkaustarina oli minusta kivaa seurattavaa ja ei ollut pienine tempoiluneen liian ärsyttävä, vaikka sinänsä tyypillinen kyllä. Juoni eteni hienosti ja olin toiveikas sen suhteen, miten tarina jatkuu. Sitten tuli se loppuratkaisu ja se pilas kaiken. Loppuratkaisun jälkeen tarina jäi vielä osin auki, eli se voi jatkua miten vain, mikä on kiva, mutta tuo jyrkänteeltä tönäisy oli niin ärh. Joo, ehkä lopetan tän jankkaamisen siitä.

Jos haluat tietää, mikä on homman nimi, niin lue kirja. Mun mielestä kirja oli silti lukemisen arvoinen. Suunnilleen 4/5 kirjasta on sitä hyvää, ennen ku töräys saapuu. :D Teinien rakkaus oli söpöä ja sai mut eläytymään siihen ja muistelemaan omia teiniaikoja. Lopputöräyksestä huolimatta aion lukea Yoonin toisen suomennetun kirjan. Jospa siinä ei oo tommosta pilaajaa! Jospa tyylikin on samanlainen kuin tässä kirjassa oli. Pidin kerrontatyylistä niin paljon.