Huh, joo, menkää kuvan alapuolelle lukemaan mun mielipide/vuodatus tästä kirjasta.
Tämä kirja oli vähän ristiriitainen. Tarina oli mielestäni aika ihana ja Maddyn sairaus toi siihen oman erikoisen silauksensa ja myös kysymysmerkkejä sairauden suhteen. Juoni myös eteni mielenkiintoisesti, milloin muistiinpanomaisesti, milloin taulukoin, milloin päiväkirjamerkinnöin yms. Tykkäsin tyylistä tosi paljon, koska se toi elävyyttä kerrontaan. Ristiriita tuli siitä, että loppuratkaisu oli mun mielestä, no, perseestä. En tykännyt siitä yhtään! Ja se ärsyttää vieläkin, kuten huomata saattaa. Loppuratkaisu tönäisi hienosti alkaneen ja kantaneen tarinan suoraan jyrkkää rinnettä alas ja tappo sen rinteen alla oleviin kallioihin pirstaleiksi.
Maddyn ja Ollyn rakkaustarina oli minusta kivaa seurattavaa ja ei ollut pienine tempoiluneen liian ärsyttävä, vaikka sinänsä tyypillinen kyllä. Juoni eteni hienosti ja olin toiveikas sen suhteen, miten tarina jatkuu. Sitten tuli se loppuratkaisu ja se pilas kaiken. Loppuratkaisun jälkeen tarina jäi vielä osin auki, eli se voi jatkua miten vain, mikä on kiva, mutta tuo jyrkänteeltä tönäisy oli niin ärh. Joo, ehkä lopetan tän jankkaamisen siitä.
Jos haluat tietää, mikä on homman nimi, niin lue kirja. Mun mielestä kirja oli silti lukemisen arvoinen. Suunnilleen 4/5 kirjasta on sitä hyvää, ennen ku töräys saapuu. :D Teinien rakkaus oli söpöä ja sai mut eläytymään siihen ja muistelemaan omia teiniaikoja. Lopputöräyksestä huolimatta aion lukea Yoonin toisen suomennetun kirjan. Jospa siinä ei oo tommosta pilaajaa! Jospa tyylikin on samanlainen kuin tässä kirjassa oli. Pidin kerrontatyylistä niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti