Oksi. Tää oli jännä sarjakuva.
Toisaalta tykkäsin tästä ja toisaalta en. Oli vähän ristiriitainen kokemus. Ton kuvassa näkyvän pienen tyypin (Oksi?) äiti on niin mielivaltainen ja julma, että se oli vähän ahdistavaa. Kuvassa näkyvät veljet olivat siinä syrjimisessä sitten mukana. Tunnistin itseni Oksin ulkopuolisuudesta omassa perheessään. Siitä pidin, että Oksi teki silti, mitä halusi ja tarvitsi. Kuvituksesta pidin myös! Se oli tuollaista unenomaista ja värejä ei ollut paljon. Tää oli myös nopea lukea.
Tää sarjakuva oli mulle sellainen haikea ja surullinen äidin kaipuun kuvaus. Tämä pitäisi lukea toisen kerran. Uskon, että saisin toisella lukukerralla tästä lisää irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti