Karolina Kouvola: Pohjolan jumalattaret & Kristina Lindström: Flickornas historia - världen

 Kaksi ihan erilaista, mutta teemoiltaan samantapaista kirjaa. Tykkäsin molemmista paljon!

Karolina Kouvola: Pohjolan jumalattaret

kuvittanut Apila Pepita Miettinen

"Mielikki, metsän emäntä. Ilmatar, taivaan neito. Osmotar, oluen seppä. Muinaisuutemme myyttiset naiset ovat samastuttavia, vaikka kaikki heistä eivät ole tästä maailmasta.

Pohjolan jumalattaret kertoo elävästi ja kiinnostavasti vanhoista suomalaisista, suomenruotsalaisista ja karjalaisista uskomuksista. Apila Pepita Miettisen kuvittamassa teoksessa esitellään kiehtova joukko jumalattaria, haltioita, metsänneitoja ja muita esivanhempiemme kunnioituksen herättäneitä olentoja.

Kansanuskon vanhat tarinat saavat samalla tuoreita tulkintoja. Tunnistatko itsessäsi luonnonläheisen Mielikin, vai oletko yhtä voimakastahtoinen kuin Pohjolaa emännöivä Louhi?

Karolina Kouvola on uskontotieteilijä ja tietokirjailija, joka on erikoistunut pohjoismaiseen mytologiaan ja myyttiseen ajatteluun.

Kuvittanut: Apila Pepita Miettinen"

Tää oli tosi mielenkiintoista luettavaa! Plus Miettisen kuvituksesta tykkään tosi paljon. Mua on pikkuhiljaa ruennu kiinnostaan enemmän ja enemmän suomalainen kansanperinne ja kansanusko, kaikki nää jumalat ja jumalattaret, luonnonhenget, erilaiset uskomukset. Muistan, kun aikanaan meijän mummu varoitteli meitä lapsia, että ei saa mennä mummulan vierestä menevän Piehinkijoen rantaan, ettei Näkki vie. Se oli pelottavaa ja jännittävää! 

Tässä kirjassa oli mulle uusiakin jumalattaria. Esim. vaikka Osmotar. Oli kivaa, ettei ihan kaikki olleet tuttuja!

Kristina Lindström: Flickorans historia - världen

kuvittanut Lina Bodén

"Historia handlar vanligtvis om krig och kungar, nästan aldrig om barn och särskilt inte om flickor. Kristina Lindström har tidigare skrivit de kritikerrosade Flickornas historia, om svenska flickor från stenåldern fram till våra dagar och Flickornas historia - Europa, som blev Augustnominerad.

I Flickornas historia - Världen möter vi sjutton flickor från olika världsdelar och olika epoker, till exempel Juanita i Inkatidens Peru, Marie Antoinette under franska revolutionen, Michiko i bombens Hiroshima och Sandra under apartheidregimen i Sydafrika. Några av dem har funnits på riktigt, andra är påhittade ur en historisk verklighet. En kort faktatext avslutar varje kapitel. Med Lina Bodéns vackra illustrationer."

Mun ruotsin harjoitukset jatkuu! Tämä vaikutti niin kiinnostavalta kirjalta, että päätin lukea. Ja kiinnostava tää olikin! Ihan mahtava idea kertoa historian eri ajoista tyttöjen silmien, osa heistä oli ihan todellisia henkilöitä, osa keksittyjä. Jokaisesta heistä oli lyhyehkö tarina, jokin hetki elämästä. Ne olikin monenlaisia ja innoissaan luinkin tätä aina kun jaksoin kääntää aivot ruotsinkieliseen asentoon. 

Parhaiten mieleen jäi kannessakin näkyvän inkatytön, Juanitan, tarina. Hänen tarinansa kertoi siitä hetkestä, kun hänet uhrattiin jumalille. Juanita hyväksyi sen, koska hänet oli kasvatettu sitä varten ja niin hän astui vuorilla kohti kuolemaansa. Aikamoista! Myös Hiroshiman pommin kohdanneen Michikon tarina oli koskettava.

Janne Ahjopalo & Olga Palo: Rakastan ihmistä - keskusteluja biseksuaalisuudesta

Tulipas nähty olo tän kirjan lukemisen myötä! Aika vähän on kirjoja bi-seksuaalisuudesta, tai ainakaan en ole törmänny kovin moneen. Aion lukea vielä Jenny Kangasvuon kirjan Bi- ja pan-seksuaalisuus.

Tässä kirjassa Ahjopalo ja Palo keskustelevat eri aiheista bi-seksuaalisuuteen liittyen. Keskustelujen lomassa on bi-seksuaalien ihmisten kokemuksia ja ajatuksia aiheesta. Näitä kokemuksia oli mielenkiintoista lukea. Oli mahtavaa lukea myös siitä, että kaikille ei-heterous ei ole mikään kriisi. Ei ole mullekaan koskaan ollu. Se on mulle samanlainen asia, ku vaikka mun silmien väri eli asia, johon ei voi ite mitenkään vaikuttaa ja sillä siisti.

Poiminta kirjasta, joka herättelee:

"Annukka Lahden mukaan biseksuaalisuus tekee näkyväksi monogamiaan liittyvät ristiriidat. Vahva länsimainen tarina romanttisesta rakkaudesta pitää sisällään ajatuksen, jonka mukaan Se Oikea, yksi ainnoa ihminen, täyttää kaikki halumme ja tarpeemme. Hieman ristiriitaisesti tämän yhden kumppanin tulee tarjota sekä turvaa ja kumppanuutta että jännitystä ja uutuutta. Lahden mukaan biseksuaalisuus tekee tällaisen ideaalin mahdottomuuden näkyväksi. Tämä ei tarkoita, että biseksuaalit olisivat ailahtelevampia kuin muutkaan - yleinen stereotypia - mutta näyttää sen, kuinka osia ihmisen seksuaalisuudesta jää aina väistämättä toteutumatta."

Tuo oli hyvä huomio, että miksi yhden kumppanin pitäis pystyä kaikkeen? Eihän se ole edes mahdollista. Ei kukaan oo mikään yli-ihminen. Toisaalta se on myös lohdullista ja armollista, että ei munkaan tarvi pystyä kaikkeen.

Uusi termi minulle: omniseksuaali eli ihminen, jolle romanttisen ja/tai seksuaalisen halun kohteen sukupuolella ei ole merkitystä. Itse olen omniseksuaali. Toki lapsena ei ollu muuta sanaa ku bi-seksuaali ja sen olen silloin ottanut itselleni kuvaamaan itseäni. Oon siis 13-vuotiaana tajunnu, että en oo hetero. 

Kaiken kaikkiaan tää oli vallan mainio kirja. Sopivan kevyt ote, mutta myös syvällisyyttä kansien välissä. Iso plussa myös Apila Pepita Miettisen kuvituksesta. Tykkään Miettisen tyylistä paljon.

Apila Pepita Miettinen: Rikkinäisen mielen kuvat

Sarjakuvia mielenterveydestä! Kyllä kiitos!

Eri taiteilijoiden tekemiä sarjakuvia kokemuksista mielenterveyden kanssa. Kuin kova homma on saada apua. Kuin kova homma on toipua. Samaistuin monin paikoin. Pidin tästä paljon. Tämäkin on semmonen aihe, että lisää tietoa ja tarinoita tarvitaan myös sarjakuvan muodossa. Ihanaa, että sellaista löytyy jo.

Näkymätön sukupuoli

Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen ovat yhdessä koonneet kirjan Näkymätön sukupuoli, joka "on ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta ja ihmisistä, jotka eivät identifioidu naisiksi eivätkä miehiksi."

Minä ahmin tämän kirjan. Oli mahtavaa saada lukea sekä sarjakuvien muodossa että tavallisen tekstin muodossa asiasta, joka itseäkin mietityttää omalla kohdalla. Sarjakuvista ja tarinoista sekä kirjassa olevasta sanastosta oli hyötyä minulle. Tajusin esimerkiksi olevani pan-seksuaali, enkä bi-seksuaali, kuten oon 13-vuotiaasta asti ajatellut olevani. 

Monet kerrat oon ihmetelly sitä, että miksi ihmeessä ihmiset pitää tunkea muottiin vaikka väkisten? Miksi on pakko olla joko mies tai nainen? Eikö voi olla vain ihminen?

Toivosin kaikkien lukevan tän kirjan ja ymmärtävän syvällisesti sen, että sukupuoli ei oo kaksjakoinen (mies tai nainen) asia vaan se on kaunis ja kirjava ja ihana ja niin moninainen asia, ettei vielä edes tiedetä, mitä kaikkia sukupuolia on olemassa miehen ja naisen lisäksi.