Liu Cixin: Pallosalama

Elegian kanssa luettiin Cixinin kirja yhdessä. Harmi, ku tää ei ollu niin hyvä ku Cixinin trilogia oli!

Juoni eli takakansiteksti:

"Kun valtava pallosalama polttaa Chenin vanhemmat tuhkaksi hänen silmiensä edessä, Chen ottaa elämäntehtäväkseen selvittää tuon arvaamattoman ja tappavan luonnonilmiön salaisuuden. Etsintä johtaa Chenin myrskyisille vuorenrinteille, kokeelliseen armeijan aselaboratorioon ja hylätylle Neuvostoliiton aikaiselle tiedeasemalle. Chen ymmärtää vähitellen, että hänen tiensä päässä on jotain ennennäkemätöntä. Mutta Chen ei ole ainut, joka seuraa samoja jälkiä. Häikäilemättömät armeijan joukot ja tiedemiehet haluavat valjastaa vaarallisen pallosalaman mahdin omaan käyttöönsä."

Siinäpä se kirja sitten olikin käytännössä! Kyllä tän luki, sujuvaa tekstiä jne. Mutta. Pallosalama ei aiheena ollu kauhean mielenkiintoinen ja se, miten aihetta kirjassa käsiteltiin oli aika ykspuolinen lopuissaan eli se ase, ase, ase. Välillä sivuttiin Chenin asioita ja tunteita, välillä muiden henkilöiden, mutta he jäivät silti etäisiksi kaikki. Heihin ei kiinnittyny, eikä heistä välittäny paskaakaan. Toisaalta se on myös Cixinin tyyliä, mutta silti. Trilogiassa välitin enämpi henkilöistä ku tässä kirjassa. Kirjassa oli myös jonkin verran moraalista pohdiskelua, kun tuli tilanteita, missä pallosalama-asetta ns. pakko käyttää, mutta jotka oli kyseenalaisia silti joltain kantilta. Mutta joo.

Että että. Ei mua harmita, että tän luki, koska nyt on kokemus tällaisestaki scifistä. Ei ehkä ollu mun juttu? Vai pallosalama ei ollu mun juttu? No, joka tapauksessa, jos ja kun Cixiniltä suomennetaan vielä jotain lisää ni aion lukea!

Liu Cixin: Kuolema on ikuinen

Muistoja planeetta Maasta- trilogian viimeinen osa. Aikamoinen trilogia onkin! En oo aiemmin lukenu tätä niin kutsuttua kovaa scifiä. 

En ees tiiä, mitä tästä kirjasta kertos. Hyvin vetävää luettavaa oli, niinku aiemmat osatkin. Tässä jatkettiin siitä, mihin jäätiinkin. Tarina eteni ja minä vaan luin menemään, kunnes tuli lukujumi ja kirja jäi tauolle moneksi viikoksi. Sitte ku pystyin taas lukemaan, luin alle viikossa tän järkäleen loppuun. 

Melkosia juonen käänteitä on luvassa tätä lukiessa. Esim. sofonit pakotti Maan kaikki ihmiset muuttamaan Australiaan. Melkoista menoa siis. Loppu oli aika yllättävä. Linnunradan tuho. Maan tuho. Muutaman jäljelle jääneen ihmisen tarina. Suosittelen lukemaan!

Liu Cixin: Muistoja planeetta maasta- trilogian kaksi ekaa osaa

Spefi-lukupiirin kanssa luettiin Liu Cixinin scifiä ja olipas melkoista scifiä! 

1. osa: Kolmen kappaleen probleema:

Tää eka osa ei sinänsä suurta vaikutusta tehnyt muhun, mutta sai mut silti ajattelemaan, että wau, olipas tää kirja. En oo aiemmin tällaista scifiä lukenut! Kirjan maailma oli niin erilainen ja kiinnostava, että päätin lukea koko trilogian. Tässä on tieteellistä meininkiä, joka ei mua sytyttänyt yhtään ja oli plääh ja ihan tylsää, koska välillä kirjan eri henkilöt selostivat asioita toisille henkilöille pitkät pätkät ja se oli aina yhen sortin paasausta ja sai ajatukset katkeilemaan. Sitten kun palattiin taas juoneen, alkoi sivut kääntyä kuin itsestään ja innostuin uudelleen kirjasta. Oli siis aika ristiriitainen lukukokemus! 

Kirja lähtee vuodesta 1967, jolloin Kiinasta lähetetään salaa sanoma Maan ulkopuolelle. Siihen vastataan ja se saa aikaan melkoisen tapahtumasarjan ja uhkan maapallolle. Nykyhetkessä taas erilaisia tieteilijöitä ja muita tyyppejä hommataan salaperäisen verkkopelin pariin. Tässä pelissä esitetään tarina ja yritetään ratkaista kolmen kappaleen probleemaa, mikä tuntu alkuun oudolta muun juonen suhteen. Lopulta kaikkien juonien langat yhdistyivät, vaikka aluksi ne tuntui ihan erillisiltä.

2. osa: Synkkä metsä:

Trilogian toinen osa oli ehdottomasti parempi kuin eka osa. Maapallolla odotetaan Trisolariksen joukkoja hyökkäämään ja tuhoamaan Maa. YK laittaa pystyyn Seinänkohtaaja- hankkeen, jossa valitut henkilöt saavat kaikki mahdolliset resurssit ja heidän pitää keksiä keino pelastaa Maa. Trisolaris on virittänyt Maan ylle sofonien verkon, joka estää teknologiaa ja muuta kehittymästä. Seinänkohtaajien pitää keksiä keinot ilman, että se paljastuu Trisolarikselle ja ilman, että paljastaa sitä kenellekään, koska sofonit kuulevat kaiken. Tätä hanketta oli mielenkiintoista seurata. Hetkittäin esiintyi myös ekan osan paasausta, mutta ei niin paljoa kuitenkaan. Kirjassa hypätään ajassa n.200 vuotta ja se hyppy oli tosi mielenkiintoinen. Asiat oli muuttunu paljon sinä aikana ja avaruuslaivastoki saatu tehtyä. Varsinkin loppu oli aika huikea, koin pettymystä, mutta myös mielenkiinto oli kova. Viimeisen sivun luettua olin vaan, että täh, miten tää tarina nyt tästä oikein voi jatkua. 

Trilogian viimeisen osan lukemista odotan kovasti!