Elina Backman: Kuinka kuolema kohdataan & Lina Areklew: Häpeäpilkku & Liisa Nevalainen: Punainen hattu

 Dekkareitahan mää rakastan aina lukea ni kolme seuraavaa luettua kehiin!

Elina Backman: Kuinka kuolema kohdataan

 

Onki hetki menny, ku oon lukenu edellisen Backamin! Tässä osassa Saana viettää kesää ja juhannusta Kotkassa saaressa. Ja tietenkin tapahtuu murha... Kuinkas muutenkaan! Ja samaan aikaan Jani on Nizzassa tutkimassa suomalaisen taidekeräilijän murhaa. 

 

Murhista huolimatta kirjassa oli ihanan kesäinen tunnelma. Samalla mietin, että itehän oon ainoastaan kerran käyny Kotkassa ja sillon oli joku maaliskuu ja harmaata. Että kiva. Mutta siis kirjaan takas, oli kiva seurata Saanan ja Janin tutkimuksia eri maissa. Anto ihan oman mausteensa tähän kirjaan. Lisäksi murhan syyt. Olipa odottamatonta! Siis oikeasti! Ei voinu ku tykätä tästä. 

Lina Areklew: Häpeäpilkku

suomentanut Helene Bützow

 

 Oon kyllä tykästynyt tähän Areklewin sarjaan kovasti! Tässä vanhasta kaivoksesta löytyy ihmisen jäänteitä. Sofia joutuu palaamaan töihin äitiyslomaltaan ja on onnellinen siitä, koska pienen lapsen hoitaminen on tylsää, rakkauden määrästä huolimatta. Murhan uhrin epäillään olleen vuosikymmeniä sitten kadonnut nainen. Ja tapahtuu toinenkin murha! Plus Sofian lapsen isyydestä on epäselvyyttä edelleen. Kaikenlaista siis tapahtuu ja viihdyin niin hyvin tämän kirjan parissa.

 

Toivottavasti tätä sarjaa suomennetaan lisää!!! Ruotsiksi on kaks osaa lisää jo ilmestynyt tähän sarjaan.

Liisa Nevalainen: Punainen hattu 

 

Sitten rakastamani Liisa Nevalainen. Tämä kirja vei kyllä maton alta. Antti Karpalo on vaimonsa Krissen kanssa viettämässä kesää ja juhannusta anopin huvilalla, kun tapahtuu murha. Siitä lähteekin sitten melkomoiset tarinan kierteet kulkemaan, niin että luin vain ihmeissäni, että mihin tässä vielä päädytään. Että olipa kyllä! Nevalainen osaa kyllä niin hyvin taidon naruttaa lukijaansa. Ai että! En halua edes enempää kertoa, että muutkin voi nauttia näistä kierteistä.

Lisää lastenkirjoja x3

 Muutama lastenkirja, mitä oon lukenu.

David Sundin & Amanda Berglund: Känner du Astrid Lindgren?

 

Tää oli Astrid Lindgrenin elämäkerta! Tarinan lomassa tuli esiin myös Lindgrenin luomat satuhahmot. Tykkäsin tästä! Oispa kaikki elämäkerrat tän tyyppisiä.

Mauri Kunnas & Katriina Kauppila: Pieni tunteiden kirja 

Sitten lapsuudestani tuttu Kunnas. Lapsena tykkäsin Kunnaksen kirjoista paljon. Aina piti ettiä Herra Hakkarainen, että missä se nyt toikkaroi unissaan. 

 

Tunteet tuotiin tässä hauskasti esiin, mutta myös realistisesti. Tää oli kiva kirja.

 

Maria Vilja: Pohjaton reppu

Mun lempparini Maria Vilja ja reppu-sarja. Tällä kertaa reppu on pohjaton ja sinne mahtuu paljon tunnekuormaa ja kaikkea, mitä ei muuten jaksais kantaa. Oli taas ihana! Rakastan näitä kirjoja.

3 lastenkirjaa

 Kolme lastenkirjaa, kukin eri kielellä luettuna.

Mauri Kunnas: Kuningas Artturin ritarit

Kunnaksen kirjat on tuulahdus lapsuudesta! Näitä tuli silloin luettua ja aina etittiin, että missä herra Hakkarainen nyt seikkailee. Tää oli kiva versio erilaisista kuningas Artturiin ja hänen ritareihinsa liittyvistä tarinoista.

Karin Erlandsson: Träden tar över 

kuvittanut Madeleine Fjäll 

Dystooppinen tarina siitä, kun maailma tai siis puut ottavat maailman valtaansa. Kiinnostava ja jännittäväkin oli ja ehdottomasti haluaisin lukea jatko-osat. Kannessa näkyvä tyttö Maica kuvaa puhelimellaan tapahtumat ja niitä pystyvät ihmiset seuraamaan sitte käytännössä livenä. Se oli tosi kivaa, että sillain nykyaika näky tässä tarinassa.

Özge Bahar Sunar: Hedgehog and the art show 

kuvittanut Ceyhun Şen

kääntänyt Oğuzhan Aydın

Söpö tarina pienestä siilistä, joka haluaa osallistua taidenäyttelyyn, muttei pysty taiteilemaan, koska hänen sormet on laastareita täynnä. Että mitäs nyt sitten? Löytyykin muita tapoja tehdä kirjaimia kuin vain sormilla.

Astrīde Ivaska: Maailma taskussa & Ella-Maria Nutti: Puiden luo & Kim Echlin: Kadonneet

 Kaksi kirjaa, joissa kummassakin matkustetaan. Ivaskan kirjassa fyysisesti, Nutin kirjassa myös henkisesti. Echlinin kirjassa sekä fyysisesti että henkisesti.

Astrīde Ivaska: Maailma taskussa 

suomentanut Jatta Krug

 

Lyhyitä matkakuvauksia tässä Ivaskan kirjassa. Oli jännää lukea ulkomaalaisen matkakuvauksia Suomesta! Niissä näkyi niin paljon tuttua ja se, että lukee toisen ihmisen kuvausta ja näkee ikään kuin ulkopuolisen silmin oman kotimaan. Tykkäsin! Myös matkakuvaukset muista maista olivat mukavaa luettavaa.

 

Ivaska on runoililja ja ois kiva päästä lukemaan myös hänen runojaan! Toissa vuonna on ilmestynyt runoantologia Neljä naista nuoralla, jossa myös Ivaskan runoja on mukana. Aion sen lukea jossain vaiheessa.

 

Ella-Maria Nutti: Puiden luo 

suomentanut Jaana Nikula

 

Oih. Tää oli niin upea kirja. Vieläki menee vähä kylmät väreet, ku miettii tätä. Ja siis, aiheena on yksinkertaisesti ihmissuhteet: isän ja tyttären suhde. Mitä puhumattomuus teettää? Sen jokainen aikuinen jo tietää. Joskus asioiden sanominen ääneen on ihan järjettömän vaikeaa ja siihen voi mennä aikaa vaikka kuin. Tiiän sen omasta kokemuksesta. Tää kirja oli mielettömän hyvä kuvaus tollaisesta tilanteesta. Se oli myös koskettava! 

 

Ihastuin kyllä lujaa Nuttin kirjoittamiseen. Luen kyllä häneltä kaiken, mitä vaan suomennetaan.

Kim Echlin: Kadonneet 

suomentanut Sirkka Aulanko

 

Tää on kanadalaisen Annen ja kambodžalaisen Sereyn tarina. Serey on paennut kotimaastaan Kanadaan ja tutustuu Anneen Montrealissa. He rakastuvat ja ovat yhdessä, vaikka Annen isä vastustaa sitä. Sitten Kambodžan rajat aukeavat ja Serey lähtee etsimään perhettään, josta ei tiedä, että ovatko he eläviä ja kuolleita. Sen myötä Annen ja Sereyn suhde katkeaa, kunnes Anne näkee Sereyn televisiossa ja päättää lähteä etsimään häntä. Kambodža on sekasorrossa edelleen, mutta Anne löytää Sereyn ja heidän suhteensa jatkuu, mutta ei tietenkään samanlaisena. Serey on traumatisoitunut, niin kuin kaikki hänen kotimaassaan. Anne silti jää Kambodžaan ja kaikenlaista tapahtuu. 

 

Tää oli aikamoinen tarina! Kiinnostais kyllä lukea lisää Kambodžan tapahtumista. Ja eritoten kambodžalaisen kirjoittamana. Jos on vinkata ni oisin kiitollinen!  

Eva Frantz: Hallonbacken & Aino Pervik: Arabella, merirosvon tytär & Simon Stålenhag: Liittymiä

 Parit lasten- ja nuortenkirjat tähän väliin!

Eva Frantz: Hallonbacken

lukija Eva Frantz

Ensimmäinen ruotsiksi kuuntelemani äänikirja! Tässä autto paljon perässä pysymisessä se, että oon kattonut tästä tehdyn tv-sarjan, joka oli ihan mahtava. Suomeksi tää kirja on Osasto 23.

 

"Autiolla maaseudulla, Vadelmarinteen keuhkoparantolassa, hoidetaan köyhiä kaupunkilaislapsia. Raikkaan ulkoilman uskotaan olevan hyödyksi yskiville lapsille. Stinalle laitos on pikemminkin kuin kartano, mutta hän kaipaa kotiin viiden siskonsa luo, ahtaan makuuhuoneen kerrossänkyyn.Salaperäinen potilas Ruben auttaa Stinaa sopeutumaan, ja yhdessä he vaeltavat öisin parantolan tyhjillä käytävillä.Ruben kertoo myös oudosta tulipalosta itäsiivessä. Stina havaitsee, että osastolla on käynnissä jotakin merkillistä - lääkärien käytös alkaa kummastuttaa. Pian Stina ymmärtää, että hän on itsekin suuressa vaarassa."

 

Tää oli kyllä jännä! Ruotsiksi sai jännittää kirjan menoa, vaikka tiesin jo, että mitä tulee tapahtumaan. Huhheijaa! 

 

Aino Pervik: Arabella, merirosvon tytär

suomentanut Eva Lille

 

Lisää merirosvoseikkailuja!

"9-vuotias Arabella seilaa isänsä merirosvolaivassa maailman meriä. Isä on merirosvopäällikkö, joka ryöstää muita laivoja ja kätkee aarteensa salaiseen kallioluolaan vaikeakulkuisen reitin varrelle. Eräänä päivänä Arabella poimii merestä haaksirikkoutuneen Hassanin. Hän luulee saavansa Hassanista oivan käskyläisen, mutta käykin niin, että uljaasta ja rohkeasta pojasta tulee Arabellan suojelija."

 

Tämä olikin aikamoinen seikkailu sitten! Jännityksellä aikuisenakin luin tätä. Mulla on hämärä mielikuva siitä, että oisin tän myös lapsena lukenut! 

 

Arabella elämä on kyllä melkoista. Huhhuh! Isä ei paljon välitä, ympärillä vain karskeja merimiehiä, elämä on yhtä lentoa ja pakoa. Tekisin kyllä lastensuojeluilmoituksen heti. Onneksi Arabellalla on myös niitä ihmisiä ympärillään, jotka huolehtivat hänestä. Kirjassa kuvattiin myös kauniisti romaneja, mikä pisti silmään. Se niin harvinaista. Yleensä romaneita kuvataan vain rumasti. 

Simon Stålenhag: Liittymiä

suomentanut Tarja Lipponen

 

Tämä olikin aikamoinen dystooppinen tarina! Usassa on ollut droonisodat ja tuhotun maailman keskellä Michelle yrittää selviytyä ja matkustaa eteenpäin. Seurana Michellellä on pieni robotti ja sen kanssa hän etsii veljeään, joka on kadonnut melskeen keskellä. 

 

Tarina ja kuvat ovat karuja. Maailma on karu. Toivoa on silti kaiken keskellä. Hurja ja lukemisen arvoinen tarina tämä! 

Stina Jackson: Erämaa & Paula Hawkins: Sokea piste & Maria Burrow: Friimannin kirous

Dekkareita. Näitä ku rakastan lukea!

Stina Jackson: Erämaa

suomentanut Jaana Nikula

Tämä se taas oli melkoinen! Jacksonilla on kyllä taito kirjoittaa tunnelmia kirjoihinsa.

 

"Liv asuu pienessä Ödesmarkin kylässä isänsä ja teini-ikäisen poikansa kanssa. Kurjistuvassa taajamassa he ovat silmiinpistävä perhe. Liv tuntee nahoissaan naapurien katseet ja asiakkaiden tuijotuksen, kun hän on töissä iltavuorossa huoltoasemalla.

Kylällä ihmetellään, miksi Liv on jäänyt Lapin unohdettuun nurkkaan isänsä luo. Huhutaan isän omaisuudesta, siitä kuinka rikas tämä varmasti on metsäkauppojensa jälkeen. Ja kuinka helppoa riistaa perhe on." 

 

Tästä lähtökohdasta lähdettiin ja ei kyllä pystyny sanomaan monessakaan kohdassa, että mihin tämä kirja tulee viemään. Livin isä oli helkkarin raivostuttava ukko, Liv iteki suht turhauttava alistumisineen. Heidän suhdettaan ja Livin suhdetta poikaansa ku seuras ni oli välillä toiveikas ja välillä ärsyyntynyt. Mutta kirja vain vei mennessään! Mukana oli myös huumetyyppejä ja tosiaan niitä kaunaisia naapureita, ni olihan tää soppa.

Paula Hawkins: Sokea piste

suomentanut Antti Autio

 

Hawkinsin jännittävä pienoisromaani tää! Jännittävä oli kyllä ihan tosissaan! 

"Edie, Jake ja Ryan ovat olleet jo lapsesta saakka erottamaton kolmikko. Edie kuvitteli, että tämä yhteys oli rikkumattoman luja. Kun Jake murhataan raa'asti ja Ryania epäillään syylliseksi, Edien maailma murenee.

Edie on nyt ensimmäistä kertaa vuosiin yksin ja asuu syrjäisessä talossa, jonka hän ennen jakoi Jaken kanssa. Hän on surun murtama ja peloissaan - syystä. Joku nimittäin pitää häntä silmällä. Joku on odottanut tätä hetkeä. Nyt Edie on yksin, ja hänen pakoilemansa menneisyys on saamassa hänet viimein kiinni. Mitä kaikkea onkaan jäänyt katseilta piiloon?"

 

Tässä oli kyllä jännitystä 122 sivun edestä. Vähän epäröiden tartuin tähän tän pituuden takia, mutta kyllä kannatti tarttua. Näihin sivuihin mahtu monta mutkaa ja sai jännittää Edien puolesta ihan tosissaan. 

 

Maria Burrow: Friimannin kirous

"Hailuoto"-sarjan toinen osa. Miellän niin vahvasti tän kirjan miljöön Hailuodoksi, etten pääse siitä ajatuksesta eroon.

 

"Poliisikonstaapeli Mikko Laine aloittaa työt Rosholmin saaren uudella poliisiasemalla. Saarella järjestettävät häät peruuntuvat outojen tapahtumien seurauksena, ja samaan aikaan kolme retkeilijää katoaa läheisellä Friimannin saarella, jonka menneisyyteen tuntuu liittyvän jotain synkkää. Mikko saa selvitettäväkseen visaisia tapauksia, joita tutkiessaan hän joutuu itsekin vaaraan.

Miksi kalastajakylän asukkaat ovat aikoinaan paenneet Friimannin saarelta, ja minkä vuoksi saaren kaikki kellot näyttävät pysähtyneen samaan aikaan? Ketkä kantavat mukanaan salaisuuksia, ja onko vanhana uskomuksena pidetty Friimannin kirous sittenkin totta?"

 

 Tääkin kirja vei ihan mennessään, kuten edellinen osakin. Oon tykästyny kovasti tohon päähenkilö Mikkoon, hän jotenkin niin kvia tyyppi. Samaten äitinsä. Näissä kirjoissa on myös ollut juoni semmonen, että innolla seurannut, että mitä ihmettä täälä tapahtuu. Samaten myös Mikon romanssin poikanen on tosi kiva, varsinkin ku se ei oo pääosassa.

 

Innolla ootan, että pääsen lukemaan Burrowin kolmatta dekkaria! Se oottaakin mua jo hyllyssä! 

Anna Breitholtz Monsén: Kuolema linnassa & Sarah Waters: Vieras kartanossa & Shari Lapena: Vieras talossa

 Parit dekkarit taas! Näitä kyllä on menny alas paljon viime aikoinakin. Ne postaan joskus hamassa tulevaisuudessa, kuhan saan nämä viime vuoden luetut viimein tänne kaikki.

Anna Breitholtz Monsén: Kuolema linnassa

suomentanut Jänis Louhivuori

Lina pääsee taas ratkomaan murhaa isoisänsä Eskilin kanssa. Heidän joulunviettonsa keskeytyy, kun läheisen linnan pihalta löytyy ihmisen jäänteitä roskiksesta ja kun linnan omistaja, joka on 80-vuotias, on ilmoitettu kadonneeksi. Siinäpä sitten parit pähkinät purtavaksi Linan ja ukilleen! 

 

Tää oli kyllä yhtä vetävä ku eka osa tässä sarjassa. Viihdyin niin hyvin ja sivut vaan kääntyi. Toivon totisesti, että tätä sarjaa suomennetaan lisää! Tai sitten mun pitää rueta lukemaan ruotsiksi tätä. 

  

Sarah Waters: Vieras kartanossa

suomentanut Helene Bützow

 

Tämä kirja oli taas aika ristiriitainen lukukokemus! Siis: tapahtumat mielenkiintoisia, ihmiset rasittavia, kerronta paikoin tosi tylsää. Kirjan miljöö oli upea, ku oli kartano ja oli 1940-luku. Päähenkilö Faraday, joka on lääkäri, on ihan huoh ihminen, argh. Sitten taas Caroline, kartanontytär, jota Faraday kosiskelee, on vähän tylsänpuoleinen. Kartanon tapahtumat, jotka vaikuttaa yliluonnollisilta, on aika pelottaviakin. Kirjassa on semmonen kiva pieni uhkan tuntu koko ajan leijumassa yllä. Silti tää kirja ei kyllä päässy mun suosikeihin ollenkaan. Mutta tulipahan luettua!

Shari Lapena: Vieras talossa

suomentanut Antti Saarilahti

 

Taas rakasta Lapenaani. Lapenasta on kyllä tullu yks mun lemppari dekkaristi! 

 

Tää oli jännä, kun päähenkilö Karen herää sairaalasta ja hänellä ei ole mitään mielikuvaa siitä, että miksi hän on sinne joutunut. Lisäksi on tapahtunut myös murha. Onko Karen syyllinen siihen? Vai mitä ihmettä on tapahtunut? Sitä sitten lähetään kerimään auki ja aika solmuja onkin mukana tässä kerässä! Meikällä kyllä taas sivut kääntyili menemään! Ai että rakastan tätä Lapenan juonenkuljetusta ja näitä tarinoiden kiemuroita.

Jenni Multisilta: Kuinka tähdet kuolevat & Carin Hjulström: Pikku murha vain & Claudia Piñeiro: Elena knows

 Monta hyvää dekkaria lisää! Oon tehny kyllä kaks hyvää löytöä dekkarien saralla.

Jenni Multisilta: Kuinka tähdet kuolevat

Luokkakokous tässä aiheena, suljetun huoneen mysteeri. Tosi kivaa, ku itellä ois ens kuussa tulossa luokkakokous. En tosin oo vielä päättäny, että meenkö.

No, tässäkin on keskiössä musiikkiluokka, niinku Iida Rauman Hävityksessä. Tässä on vaan ihan erilaiset kuviot. Ja kuolema. Multisilta osaa kyllä napata otteeseensa ja meikä menee perässä ihan kiltisti kuola valuen, ku haluan lukea lisää ja tietää mitä tapahtuu ja miksi ja mitähäh. Että olipa tässäkin kiemuransa taas. 

Joko kerroin, että rakastan Multisillan dekkareita?

Carin Hjulström: Pikku murha vain

suomentanut Nina Mäki-Kihniä

Tää Hjulströmin dekkari oli todella ilahduttava, ku tässä on päähenkilönä 50+ ikäinen nainen. Ihanaa, ku näitä keski-ikäisiä ja sitä vanhempia naishahmoja on omalla mutullani tullut enämpi dekkareiden päähenkilöiksi.

 Siri on näyttelijä, joka pakenee Tukholman humua Ruotsin maaseudulle hulttion veljenpoikansa jostain hommaamalle puutarhalle. Kauaa ei Siri kerkiä olla Antonin puutarhalla, ku läheisessä kartanossa tapahtuu murha ja utelias Siri sekaantuu murhan tutkimiseen. 

Tää oli virkistävää luettavaa! Tykkäsin eritoten tosta puutarhasta kasvihuoneineen miljöönä, ku iteki oon puutarhuri aiemmalta ammatiltani. Ku tän kirjan sain luettua ni varasin heti seuraavan osan luettavaksi. Sen verta paljon tykkäsin tästä. Varsinkin, ku kivan lisän tähän anto myös Antonin vanhemmat, jotka on kadonneet.

Claudia Piñeiro: Elena knows

kääntänyt Frances Riddle

Elenan tytär Rita löydetään kuolleena kirkon tornista. Elena ei suostu hyväksymään ainoan lapsensa kuolemaa ja alkaa tutkia sitä. Tutkimuksia vaikeuttaa Elenan etenevä sairaus, joka tekee liikkumisen vaikeaksi. Niin Elena silti matkustaa ympäri Buenos Airesia etsiessään syyllistä Ritan kuolemaa. 

Tää oli kyllä mielenkiintoinen lukukokemus! Elena ei oo mikään miellyttävä persoona ja hän näkee asiat just niinku haluaa nähdä ja sillä siisti. Lopputuloskin oli sinänsä odottamaton, sinänsä ei. Voin suositella lämpimästi tän lukemista!

3 lasten- ja nuortenkirjaa

 Kaks tuoreempaa ja yks vanhempaa tekoa oleva lasten-/nuortenkirja.

Mervi Heikkilä: Revonpuro

kuvittanut Kati Vuorento

Tää oli aika ihana kirja. Kannen tyttö, Pöllö, saa tietää, että kotisaarensa Aijalin kotimetsä aiotaan tuhota kultamyllyn takia. Pöllö päättää estää sen. Avukseen hän saa kannessa näkyvät pojat Hiiskun ja Matruksen. Tää oli kyllä jännä seikkailu! Uppos hyvin myös aikuiseen. Tottakai varasin seuraavan osan tähän tarinaan, koska todellakin haluan tietää, että miten Pöllön käy.

Astrid Lindgren: Riitta-Maija keventää sydäntään

suomentanut Sorella Soveri

Oli aika wau huomata, että Lindgren käsitteli tässä 1947 julkaistussa kirjassa seksuaalista ahdistelua. Tää on kertomus Riitta-Maijan elämästä, arjesta, opinnoista, ihastuksista jne. Yllätyin positiivisesti ihan! Ainut vitutuksen aihe oli se, että kun tuo seksuaalinen ahdistelu tehtiin, niin Riitta-Maijan poikaystävä uskoi suorilta ahdistelijaa, eikä tyttöystäväänsä asiassa. Argh! Mikään oo muuttunu tässä välissä. Muuten kyllä ihan viihdyttävä kirja.

Titta Kemppainen: Näkki

Tää oli tarina Ainosta ja Leosta. He yrittävät ratkaista arvoitusta, jota muut eivät halua nähdä. Tää oli kauhua ja myös selkokirja! Ahmaisin kyllä hetkessä, niin vetävä oli tää tarina. Että mikä se Näkki oikein olikaan? Minuakin mummu varoitteli näkistä lapsena.

Lina Areklew: Lumimyrsky & Ann Rosman: Noitavasara

 Naistenviikko ja Lina saa nyt mennä Leenasta. Ann on Linan kylkiäisenä.

Lina Areklew: Lumimyrsky 

suomentanut Terhi Vartia

Vihdoin pääsin jatkamaan tätä sarjaa! Olihan tää jännä!

"Kun pahin tapahtuu – kahdesti. Ihmissuhdevetoisen Ulvönin murhat -sarjan toinen osa on draamatrilleri, jossa hyytävä talviyö muuttaa Svenssonin perheen elämän lopullisesti.

Eräänä sydäntalven yönä katoaa nelivuotias tyttö perheensä kesämökiltä. Karkasiko hän vai siepattiinko hänet? Svenssonin perhe on suunniltaan huolesta. Ja sitten katoaa heidän toinenkin lapsensa. Alkaa kammottava kilpajuoksu aikaa vastaan. Viimeisillään raskaana oleva komisario Sofia Hjortén on vaikeassa tilanteessa, kun entinen rakkaus Fredrik Fröding ilmestyy sotkemaan tutkintaa – ja isyyskysymystä."

En voinu muuta ku lukea eteenpäin. Että mikä tän kaiken takana on. Ja olihan siellä. En ihan osannut odottaa. Ja tuo Sofian raskaus ja että kuka on lapsen isä. Hehee. Monenlaisia kuvioita pyöri tässä kirjassa ja minä pyörin mukana onnellisena, kun sain upota lukemaan. 

Lainasin jo sarjan kolmannen osan kirjastosta. Pitäähän sitä saada tietää, että miten nuo Sofian kuviot menee jatkossa. 

Ann Rosman: Noitavasara

suomentanut Anu Koivunen

Seuraava osa Rosmanin sarjaan! Mun uudelleen luku jatkuu Emilian kanssa.

"Retkellä olevat koululaiset järkyttyvät pahanpäiväisesti löytäessään metsästä päättömän naisen ruumiin, joka on puettu keskiaikaisiin vaatteisiin. Pihaansa hoitava rouva Wilson kauhistuu, kun puutarhasta löytyy ihmisen pää. Ruumis ja pää eivät kuulu yhteen, ja rikostutkija Karin Adler on ymmällään. Pian löytyy toinen surmattu nainen, ja sitten kolmas. Tappaja tuntuu imitoivan 1600-luvun noitaoikeudenkäynneissä langetettuja rangaistuksia, ja keskiaikaan sijoittuvien roolipelien harrastajat herättävät tutkimusryhmän epäilykset."

Olihan taas kuviot. Hyvä, kun en muista tästäkään kirjasta muuta, ku että oon lukenut, ni tää tuntuu siltä ku lukis ekaa kertaa. Tarinan juoni, joka yltää tonne 400 vuoden taa, oli melkoinen. Tuntu hurjalta, että miten sellaiset asiat voi vielä vaikuttaa nykyhetkessä niin, että joku alkaa murhaamaan ihmisiä. Mutta niinpä vain oli! Ja ne syyt. Huh! Nautin kyllä tän lukemisesta. Ja ootan innolla, että pääsen taas jatkamaan sarjaa Emilian kanssa.

Axel Åhman & Ola Skogäng: Salakuljettajan aarre & Georgia Byng: Molly Moon ja tajuton timanttitemppu

 Kaksi lastenkirjaa keväältä tähän väliin. Molemmista pidin paljon!

Axel Åhman & Ola Skogäng: Salakuljettajan aarre

suomentanut Anu Koivunen

Tää oli tosi vetävä kirja! Tarina oli vetävä ja ahmin tän kirjan melkein yhdeltä istumalta. Ihanaa, että tällaisia lastenkirjoja on!

"Isoäiti asuu Jumalan selän takana, kaukana kaikesta ja kaikista. Juuri siellä, kaukana saaristossa 11­-vuotiaan Oliverin pitäisi viettää seuraavat pari viikkoa, kun hänen vanhempansa eivät voi vahtia häntä. Tulevaisuus olemattomien nettiyhteyksien päässä, ainoana ajanvietteenä iskän ikivanhat sarjikset ei kuulosta lupaavalta. Pian Oliver kuitenkin törmää mysteeriin, ja niin Tintit kuin koulukirjatkin jäävät syrjään.

Isoäidin ullakolle ei saisi mennä, mutta sieltä löytyy kompassi ja kasa vanhoja karttoja. Ne vaikuttavat kuuluneen sukulaiselle, joka tunsi seudun vedet ja karikot läpikotaisin. Kylässä huhutaan myös aarteesta, jonka kuuluisa salakuljettaja olisi piilottanut ulkosaaristoon melkein sata vuotta sitten. Oliver päättää selvittää, mihin salakuljettaja ja aarre katosivat.

Salakuljettajan aarre on tarina, jossa on 24 lukua – yksi joulukuun jokaiselle päivälle aattoon asti. Jännittävä tarina vilisee komeita veneitä ja saksalaisia vakoojia. Seikkailun aikana opitaan myös, että onni on ystävä, jolla on mönkijä ja maastopuku."

Georgia Byng: Molly Moon ja tajuton timanttitemppu

suomentanut Ulla Selkälä

Mää oon vähä ihastunut näihin Molly -kirjoihin. Nää on sen verran vekkuleita keitoksia, että näistä aikuisenakin voi nauttia. Kyllä näistä kirjoitusajankohta paistaa läpi läskivihoineen muineen, mutta näin aikuisena ne huomaa ja pystyy ohittaan.

Tässä kirjassa Molly päätyy Hollywoodiin jahtaamaan ilkeää pohattaa, jolla on maailmanvalloitussuunnitelmat. Ystävänsä Rockyn kanssa ja uskollisen Petula-koiran kanssa Molly päätyy seikkailuun ja saa myös aivan yllättäviä tietoja omista vanhemmistaan. Että olipas seikkailu! Muakin ihan jännitti tätä lukiessa!

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa & Ann Rosman: Majakkamestarin tytär

 Kaksi mereistä dekkaria! Isomäen kirja tommonen ekotrilleri ja Rosmanin kirja tommonen tavisdekkari. Meri voimakkaasti läsnä molemmissa!

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa

Sarasvatin hiekasta oon lukenu sarjakuvaversion aiemmin ni oli ihan mukavaa tarttua sitten tähän.

Noh, ekana täytyy sanoa, että tää oli vissiin miehille kirjotettu kirja. Oli niin täynnä semmosta "miehistä" menoa. Ai, sulla on tissit ja oot silti älykäs? Wau. Tämmöstä. No, jos niiltä sulki silmänsä ni tää oli kyllä oikein vetävä tarina. Tituleerattuna ihan ekologisena jännitysromaanina.

"Intialainen meriarkelogi Amrita Desai tutkii Intian länsirannikolla meren pohjalta löytynyttä rauniokaupunkia. Mikä pysäytti elämän kaupungeissa kymmenen tuhatta vuotta sitten? Desai tarvitsee tutkimuksiinsa erikoissukellusveneen, ja työkaveriksi ilmaantuu venäläinen Sergei Savelnikov. Samaan aikaan Grönlannin mannerjäätiköllä alkaa tapahtua odottamattomia asioita. Suomalainen tutkija Kari Alanen havaitsee tekijän joka yhdistää Cambaynlahden rauniot, Grönlannin mannerjäätiköt ja Bahamasaarten mystiset kivenlohkareet yllättävällä tavalla."

Tän kirjan dominoefektin eli jäätiköiden sulamisen seuraaminen oli kyllä aika hurjaa! Sai kyllä välillä jännittää ihan kunnolla joidenkin henkilöiden puolesta. Isomäki osaa kyllä kirjoittaa vahvaa tarinaa. Misogynian sais jättää vähemmälle. Taidan lukea tän itsenäisen jatko-osan Vedenpaisumuksen lapset jossain kohti.

Ann Rosman: Majakkamestarin tytär

suomentanut Anu Koivunen

Rosmanin kirjojen uudelleenluku alkoi! Tän Majakkamestarin tyttären oon lukenu ekan kerran n.9v sitten. Nyt kun tästä sarjasta on suomennettu myös ne välistä puuttuneet osat ni päätin aloittaa sarjan uudelleen sen takia.

"Pienellä saarella Marstrandin ulkopuolella rakennetaan uutta kokouskeskusta. Vanhoja rakennuksia kunnostetaan, ja 1868 rakennettu majakka palautetaan korjattuna alkuperäiselle paikalleen. Majakanvartijoidenasunnon kellaria remontoidessaan rakennusmiehet kohtaavat järkyttävän näyn: umpeen muuratusta huoneesta löytyy miehen ruumis. Karin Adler Göteborgin rikospoliisista saa jutun tutkittavakseen, ja pian hän saa selville, että ihmeen hyvin säilynyt ruumis on ollut piilossa nelisenkymmentä vuotta. Sitten edessä onkin umpikuja. Karinin ainoat johtolangat ovat lista vuosikymmeniä sitten kadonneista ihmisistä ja vihkisormus. Tilannetta ei helpota se, että Karinin ihmissuhteet ovat pahasti solmussa niin työpaikalla kuin kotonakin."

Aika on pyyhkinyt tarinan ratkaisut hyvin mielestä, joten oli helppoa lukea tätä uudelleen. Tarina vei taas mennessään ja murhaajaakaan en ihan hoksannnut. Eli hyvä dekkari kaiken kaikkiaan! Nautin kyllä lukemisesta! Karin on omanlaisensa hahmo kyllä, samaten kuin hänen työkaverinsa. Lisäksi on vielä saarelaisia sekalainen sakki. Tulipa hyvä mieli tähän sarjaan palaamisesta!

Bea Uusma: Naparetki - minun rakkaustarinani

 Vihdoin minäki sain luettua tän! Jam huh mikä kirja tää olikaan! Ahmin kahdessa päivässä.

Tää on yksinkertaisesti Uusman oma tarina siitä, miten hän kiinnostuu kirjassa käsitellystä naparetkestä ja miten hän uppoaa siihen oman elämänsä rinnalla. Tutkii ja tutkii kaiken rinnalla. Kerrassaan ahmittavasti Uusma kirjoittaakin kaikesta, itsestään, elämästään, omasta uppoamisestaan tähän epäonniseen naparetkeen, tutkimusretkistään tapahtumien perässä. Oispa tällaisia kirjoja lisää! Jos on ehdottaa samankaltaisia niin vinkkaa minulle, kiitos!

Itse tää naparetki. Nää seikkailijat oli ensinnäkin helvetin ylimielisiä. Ne ei ees testannut tota palloaan ennen lähtöään. Miettikää! Ja sehän se koitui sitten kohtaloksi. Sitten heillä ei ollut edes kunnon varusteita mukana. Meinaan vaatetusta. Kyllä oli hienot juhlavaatteet sitä hetkeä varten, ku ovat pallolla ylittäneet napajään. Muttei kuitenkaan mitään sen varalta, että ei onnistuiskaan homma, jotain sattuis. Argh. Miehet! Väitän, että todella harvassa on ne naiset, jotka ois tolleen lähteneet tommoselle reissulle. Onneksi heillä oli kuitenkin ruokaa, lääkkeitä ja sellasia kunnollisesti. Niitten puolesta olisivat ehkä voineet selvitäkin.

Mutta siis, todellakin loistava kirja! Uskon, että tuun lukemaan tän vielä uudelleen.

Lovette Jallow: Främling i vita rum

 Vihdoin sain luettua tän kirjan! Ja vieläpä ruotsiksi! Pikkuhiljaa mun taito karttuu.

"Lovette Jallowin kirja herätti paljon ajatuksia ja epämiellyttäviä tunteita. Hyvä niin! Valkoisena ihmisenä on tärkeää muistaa, että ei ole minun syy, että olen oppinut rasismin lapsena, mutta on todellakin minun syy, jos en muuta näitä ajatuksia ja asenteita aikuisena. Kiitos tästä kirjasta!"

Näin kirjoitin instaan tästä kirjasta. Ja tää kirja todellakin herätti kaikenlaisia ajatuksia. Jallow käy kirjassa elämäänsä läpi, lapsuuden paostaan Gambiasta (ja huom. elintaso romahti Ruotsiin tullessa, että ei asiat oo aina niin hyvin länsimaassa ja huonosti Afrikan maassa), elämästä Ruotsissa jossa joutui heti kohtaamaan rasismia ja sehän jatkuu edelleen, vuosistaan Lontoossa, työelämästä, sukupuolesta, autismistaan. 

Kaiken kaikkiaan kiinnostava ja ahmittava kirja! Tekee hyvää lukea tällaisia kirjoja ja kyseenalaistaa omia ajatuksia ja asenteita lisää.

Stina Jackson: Hopeatie & Dan Brown: Enkelit ja demonit

 Parit dekkarit taas tähän väliin.

Stina Jackson: Hopeatie

suomentanut Jaana Nikula

Tässä Pohjois-Ruotsiin sijoittuvassa dekkarissa isä etsii kadonnutta tytärtään. Etsii, vaikka on kulunut jo 2 vuotta. Ja mihin ne etsinnät johtavatkaan. Huhhei! Lelle kohtaa tytärtään etsiessään myös tyttärensä ikäisen Mejan ja heillä synkkaa. Sitten myös Meja katoaa. 

Tämä oli kyllä melkoinen dekkari! En ihan osannut odottaa lopputulemaa sellaisena kuin se sitten tuli. Sen verran vaikutuksen teki, että aion lukea Jacksonin seuraavankin suomennetun dekkarin.

Dan Brown: Enkelit ja demonit

suomentanut Pirkko Biström

Menoa ja meininkiä luvassa taas, ku Browniin tarttuu.

"Robert Langdon saa kutsun tulla tutkimaan Cernin ydinfysiikan tutkimuslaitoksessa Genevessä tapahtunutta murhaa. Uhrin rintaan poltettu merkki antaa vihjeitä siitä, että katolisen kirkon päävihollisekseen nimennyt salaseura on jälleen herännyt henkiin. Salaseuran tuhoaikeet yhdistettynä nykyaikaiseen aseeseen on koko maailmalle todellinen uhka. Tapausta selvittämään Professori Langdon saa avukseen kauniin fyysikon, Vittoria Vetran. Yhdessä he joutuvat hengästyttävään ja uskomattomaan tapahtumaketjuun."

Brownin kirjat on siitä jänniä, että vaikka niissä on paljon misogyniaa ja kaikennäköistä niin ne on silti kirjoitettu niin vetävästi, että sitä vaan ahmii kirjaa menemään. Tässä oli paljon mielenkiintoisia juttuja symboleista ja salaseuroista ja tieteestä ja taiteesta. Lopussa paavin päätökset taas oli jotenkin ihanan toivoa antavia. 

Mukavasti aivot narikkaan saava kirja tämäkin!

Sarjakuvia itsensä löytämisestä

 Huomaamatta tullu luettua kirjoja ja sarjakuvia, joissa sama teema. Tässä postauksessa nyt kolme sellaista, joissa käsitellään itsensä löytämistä. Kaikissa pikkaisen erilainen lähestymisnäkökulma asiaan.

Emmi Valve: Polte

Hauskasti törmäsin tähän sarjakuvaan. Olin ystäväni kanssa leffassa ja elokuvan alkua odotellessa huomasin edessämme istuvan miehen lukevan sarjakuvaa. En malttanut olla kysymättä, että mitä luet. Hän sitten näytti tän ja kertoi just ostaneensa sen. Hetken sitten juteltiin Valveen sarjakuvista. Sitten minä kirjauduin kirjaston sivuille ja varasin tämän heti.

Tää on Valveen tyylille uskollinen teos. Käsittelee seksuaalisuutta, mitä se on väkivallan kokemusten jälkeen. Tärkeässä osassa oman itsensä löytäminen. Tää oli kaunis teos. Kosketti, koska itsellä niitä samoja kokemuksia ja samaa hukassa olemisen tunnetta.

Anneli Furmark: Tule kanssani kulman taa

suomentanut Hannele Richert

Tässä sarjakuvassa käsitellään 50+ -vuotiaan Elisen elämää. Elisellä on puoliso, lapset, elämä tasaissta ja rauhallista. Sitten hän törmää Dagmariin, rakastuu, kaikki keikahtaakin ihan nurin sen myötä. Siitä seuraa iso kriisi ja tämä sarjakuva kuvaa sitä kaikkea Elisen elämässä.

Anu Kotilainen: Kaappistrategia

Tämä on hyvin samantapainen kuin edellinen sarjakuva. Sillä erotuksella, että tässä pienen lapsen äiti tajuaa, ettei olekaan hetero ja mitä kaikkea siitä sitten seuraakaan. Joutuu läpikäymään monenlaisia tunteita ja asenteita ja miten lapsen elämä tulee sujumaan jne. Tykkäsin paljon tästäkin!

Karolina Kouvola: Pohjolan jumalattaret & Kristina Lindström: Flickornas historia - världen

 Kaksi ihan erilaista, mutta teemoiltaan samantapaista kirjaa. Tykkäsin molemmista paljon!

Karolina Kouvola: Pohjolan jumalattaret

kuvittanut Apila Pepita Miettinen

"Mielikki, metsän emäntä. Ilmatar, taivaan neito. Osmotar, oluen seppä. Muinaisuutemme myyttiset naiset ovat samastuttavia, vaikka kaikki heistä eivät ole tästä maailmasta.

Pohjolan jumalattaret kertoo elävästi ja kiinnostavasti vanhoista suomalaisista, suomenruotsalaisista ja karjalaisista uskomuksista. Apila Pepita Miettisen kuvittamassa teoksessa esitellään kiehtova joukko jumalattaria, haltioita, metsänneitoja ja muita esivanhempiemme kunnioituksen herättäneitä olentoja.

Kansanuskon vanhat tarinat saavat samalla tuoreita tulkintoja. Tunnistatko itsessäsi luonnonläheisen Mielikin, vai oletko yhtä voimakastahtoinen kuin Pohjolaa emännöivä Louhi?

Karolina Kouvola on uskontotieteilijä ja tietokirjailija, joka on erikoistunut pohjoismaiseen mytologiaan ja myyttiseen ajatteluun.

Kuvittanut: Apila Pepita Miettinen"

Tää oli tosi mielenkiintoista luettavaa! Plus Miettisen kuvituksesta tykkään tosi paljon. Mua on pikkuhiljaa ruennu kiinnostaan enemmän ja enemmän suomalainen kansanperinne ja kansanusko, kaikki nää jumalat ja jumalattaret, luonnonhenget, erilaiset uskomukset. Muistan, kun aikanaan meijän mummu varoitteli meitä lapsia, että ei saa mennä mummulan vierestä menevän Piehinkijoen rantaan, ettei Näkki vie. Se oli pelottavaa ja jännittävää! 

Tässä kirjassa oli mulle uusiakin jumalattaria. Esim. vaikka Osmotar. Oli kivaa, ettei ihan kaikki olleet tuttuja!

Kristina Lindström: Flickorans historia - världen

kuvittanut Lina Bodén

"Historia handlar vanligtvis om krig och kungar, nästan aldrig om barn och särskilt inte om flickor. Kristina Lindström har tidigare skrivit de kritikerrosade Flickornas historia, om svenska flickor från stenåldern fram till våra dagar och Flickornas historia - Europa, som blev Augustnominerad.

I Flickornas historia - Världen möter vi sjutton flickor från olika världsdelar och olika epoker, till exempel Juanita i Inkatidens Peru, Marie Antoinette under franska revolutionen, Michiko i bombens Hiroshima och Sandra under apartheidregimen i Sydafrika. Några av dem har funnits på riktigt, andra är påhittade ur en historisk verklighet. En kort faktatext avslutar varje kapitel. Med Lina Bodéns vackra illustrationer."

Mun ruotsin harjoitukset jatkuu! Tämä vaikutti niin kiinnostavalta kirjalta, että päätin lukea. Ja kiinnostava tää olikin! Ihan mahtava idea kertoa historian eri ajoista tyttöjen silmien, osa heistä oli ihan todellisia henkilöitä, osa keksittyjä. Jokaisesta heistä oli lyhyehkö tarina, jokin hetki elämästä. Ne olikin monenlaisia ja innoissaan luinkin tätä aina kun jaksoin kääntää aivot ruotsinkieliseen asentoon. 

Parhaiten mieleen jäi kannessakin näkyvän inkatytön, Juanitan, tarina. Hänen tarinansa kertoi siitä hetkestä, kun hänet uhrattiin jumalille. Juanita hyväksyi sen, koska hänet oli kasvatettu sitä varten ja niin hän astui vuorilla kohti kuolemaansa. Aikamoista! Myös Hiroshiman pommin kohdanneen Michikon tarina oli koskettava.

Sarjakuvia

 Kolme ihan erilaista sarjakuvaa. 

 

 

Jaana Suorsa: Rillit - tarina synestesiasta 

Suorsan sarjakuva Rillit kertoo tosiaan synestesiasta eli siitä, miten hän näkee kirjaimet ja numerot erivärisinä lukiessaan. Oli aika mielenkiintoinen! 

Mikko Jylhä toim. & Tessa Astre toim.: Haavoilla

Tämä sarjakuva-antologia käsittelee seuraavaa:

"Haavoilla on kertomus hoitolaitoksesta, sen toimintakulttuurista, hierarkiasta ja asukeista.

Mikä meitä vaivaa ja mistä apu voisi löytyä? Riittääkö meille vaivojen hoitaminen, vai pitäisikö koko ihmisyyttä vaalia yhtenä kokonaisuutena? Hoitolaitoksessa kysymystä päästään tarkastelemaan monen eri hahmon näkökulmasta.

Tekijät: Anniina Heikkilä, Taru Kortelainen, Henry Sahrman, Lila Törmänen, Heli Nurmi, Sisko K., Lilja Kettunen, Ida Kortesalmi, Aino Laine, Henni Miikkulainen, Iikka Backman, Sara Ahola, Kasperi Mustonen, AnotherRemains, Micael Veteläiänen, V. Mourujärvi, E.M.

Toimittaneet Tessa Astre ja Mikko Jylhä.

Limingan taidekoulu on sivistänyt taideaineissa ihmisiä jo vuodesta 1966 saakka. Kaksikymmentäkolmevuotias sarjakuva- ja animaatiolinja tuottaa vuosittain albumin tai omakustannesarjoja, joissa opiskelijat perehtyvät sarjakuvaan - yhteistyöstä ja ideasta valmiiseen painotuotteeseen."

Pidin tästä!

Liv Strömquist: Peilisalissa

suomentanut Helena Kulmala

Strömquistin Peilisalissa käsittelee fyysistä kauneutta ja sitä mitä kaikkea ihmiset ovat valmiita tekemään sen eteen. Paljon heräsi ajatuksia ja myös välillä tuli surullinen olo. Miksi meidän maailma on tällainen, että katoava fyysinen kauneus on niin ylitse muiden? Etenkin naisilla on siitä hirveät paineet. Tai no, siksi kait kauneus on niin tärkeää, koska se on yksi kätevä keino alistaa naisia ja pitää heidät ruodussa.

Tämä oli taattua Strömquistia! Kannattaa lukea, jos aihe yhtään kiinnostaa!

#dekkariviikko: Christina Wahldén: Miehiltä kielletty

 Sainpas viimein tartuttua tähän Wahldénin kolmanteen Darwin-dekkariin!

"Paikka, joka on pyhitetty vain naisille. Kaivosyhtiö, jolle mikään ei ole pyhää. Murha, jonka tekijä on löydettävä, ennen kuin on liian myöhäistä.

Paikallinen poliitikko löytyy Darwinin oikeustalosta murhattuna. Tämä on hiljattain antanut kaivosyhtiölle luvan suorittaa kaivauksia paikalla, joka on alkuperäisväestölle pyhä. Gulgulan synnytysluola, jota alkuperäisväestön naiset ovat käyttäneet tuhansien vuosien ajan, on vaarassa tuhoutua. Raivostuneet mielenosoittajat painostavat poliitikkoja ja poliisia.

Murhaa tutkivat Jess ja Bluey saavat todeta, että tapaus on paitsi monimutkainen, myös erittäin tulenarka. Jännite kaupungissa kasvaa kasvamistaan.

Jessille tapaus on erityisen vaikea, sillä hänen on kuulusteltava niin ystäviään kuin sukulaisiaankin. Voisiko joku alkuperäiskansaan kuluva todella olla teosta vastuussa?"

Tämä oli yhtä hyvä kuin kaksi edellistäkin osaa! Mielenkiinnolla seurasin itse rikostutkintaa sekä Jessin ja Blueyn omissa elämissä tapahtuvia kiemuroita. Murhien kiemurat olikin sitten kunnon kiemuroita. En arvannut murhaajaa. Sitten taas kaivosyhtiön hommat oli oma juttunsa ja Jessin perhe liittyi niihin yhdellä tavalla. Kaiken kaikkiaan nautin lukemisesta ja toivon, että Wahldén kirjoittaa lisää tätä sarjaa. Oon tykästynyt näihin henkilöihin niin paljon.

Kirjat kahdesta erilaisesta sisarussarjasta

 Sattuipa kohdalle sopivasti kirjoja kahdesta ihan erilaisesta sisarussarjasta. Toinen kirjasarja, toinen yksittäinen kirja. Rileyn kirjan luin joulukuun puolella, Jordahlin nyt alkuvuodesta.

 

Lucinda Riley: Seitsemän sisarta

suomentanut Hilkka Pekkanen

Ihastuin tähän Rileyn sarjaan jo heti ekasta kirjasta! Tämän postauksen kirjoitushetkellä olen lukenut jo kaksi seuraavaa osaakin.

Seitsemän sisarta aloittaa siskossarja D'Apliésesta kertovan sarjan ja tässä ekassa osassa kerrotaan vanhimman siskon, Maian tarina. Tarina lähtee liikkeelle siitä, että sisarusten adoptioisä, Papa Salt, kuolee ja jättää tyttärilleen kirjeet ja muita vihjeitä heidän alkuperistään.

Maia, joka on vähän syrjään vetäytynyt ja lukossa, päättää surun keskellä repäistä ja lähtee vihjeen perässä Brasiliaan. Siellä hän saa etsintätoverikseen kirjailijan, jonka kirjoja on kääntänyt. Tarina etenee kahdessa tasossa, nykyhetkessä Maian tarinaa ja menneessä Maian esiäidin tarinaa. Miten Rio de Janeiron Kristus-patsas liittyy Maian sukujuuriin? Löytääkö Maia etsimänsä?

Tää tarina oli todella koukuttava. Ahmin. Ihanaa, että nyt tartuin tähän sarjaan! Saan nauttia tästä stressini keskellä ja upota seuraamaan sisarusten elämiä ja saada lohtua ihanista kirjoista ja tarinoista.

Anneli Jordahl: Karhunkaatajan tyttäret

suomentanut Jaana Nikula

"Nykyaikaan sijoittuva kertomus seitsemästä villinä kasvaneesta sisaresta Suomessa.

Karhunkaatajan tyttäret on suuri tarina vihasta ja surusta, rakkaudesta ja ilosta, yksinäisyydestä ja yhteisöllisyydestä sekä sisarusten välisestä kilpailusta, keskinäisestä huolenpidosta ja hallitsevan isän opeista.

Pahamaineisen karhunkaatajan seitsemästä tyttärestä juorutaan edelleen. Elivätkö he todella omillaan erämaassa? Sanotaan, että he viettivät koko elämänsä metsästäen ja painien, paitsi silloin, kun olivat umpihumalassa. Joskus heitä nähtiin torilla myymässä karhunnahkoja.

Miksi he eivät koskaan käyneet koulua? Miksi he halusivat asua eristyksissä kaukana lähimmästä kaupungista? Miksi heidän käytöksensä oli niin karkeaa?

Ruotsalainen Anneli Jordahl on siirtänyt Aleksis Kiven klassikosta inspiroituneen kertomuksensa nykypäivään ja nimettömiin paikkoihin Suomessa. Seitsemän villin sisaren tarina oli August-palkintoehdokkaana vuonna 2022."

Tää kirja kertoo osallisuudesta tai oikeastaan sen puutteesta ja syrjäytymisestä. Siskosten isä on syrjäyttänyt tyttärensä yhteiskunnasta. He selviytyvät, koska on pakko. Siskosten äiti (Louhi nimeltään!) koittaa vaan selvitä lapsikatraan kanssa. Kun molemmat vanhemmat, ensin isä, sitten äiti, ovat kuolleet, siskokset muuttavat erämaahan ja se onkin aikamoinen tarina. Huhheijaa!

Tääkin oli todella ahmittava kirja. Siskosten elämä oli jotenkin niin tylyä, että se oli hyvin kiehtovaa. Halusin vain lukea ja tietää, että miten heille käy. Loppu kirjassa oli semmoinen, että en tiedä, että olenko ollenkaan tyytyväinen. Tässä kirjassa olisi ollut aineksia vaikka trilogiaksi asti!