Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa & Ann Rosman: Majakkamestarin tytär

 Kaksi mereistä dekkaria! Isomäen kirja tommonen ekotrilleri ja Rosmanin kirja tommonen tavisdekkari. Meri voimakkaasti läsnä molemmissa!

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa

Sarasvatin hiekasta oon lukenu sarjakuvaversion aiemmin ni oli ihan mukavaa tarttua sitten tähän.

Noh, ekana täytyy sanoa, että tää oli vissiin miehille kirjotettu kirja. Oli niin täynnä semmosta "miehistä" menoa. Ai, sulla on tissit ja oot silti älykäs? Wau. Tämmöstä. No, jos niiltä sulki silmänsä ni tää oli kyllä oikein vetävä tarina. Tituleerattuna ihan ekologisena jännitysromaanina.

"Intialainen meriarkelogi Amrita Desai tutkii Intian länsirannikolla meren pohjalta löytynyttä rauniokaupunkia. Mikä pysäytti elämän kaupungeissa kymmenen tuhatta vuotta sitten? Desai tarvitsee tutkimuksiinsa erikoissukellusveneen, ja työkaveriksi ilmaantuu venäläinen Sergei Savelnikov. Samaan aikaan Grönlannin mannerjäätiköllä alkaa tapahtua odottamattomia asioita. Suomalainen tutkija Kari Alanen havaitsee tekijän joka yhdistää Cambaynlahden rauniot, Grönlannin mannerjäätiköt ja Bahamasaarten mystiset kivenlohkareet yllättävällä tavalla."

Tän kirjan dominoefektin eli jäätiköiden sulamisen seuraaminen oli kyllä aika hurjaa! Sai kyllä välillä jännittää ihan kunnolla joidenkin henkilöiden puolesta. Isomäki osaa kyllä kirjoittaa vahvaa tarinaa. Misogynian sais jättää vähemmälle. Taidan lukea tän itsenäisen jatko-osan Vedenpaisumuksen lapset jossain kohti.

Ann Rosman: Majakkamestarin tytär

suomentanut Anu Koivunen

Rosmanin kirjojen uudelleenluku alkoi! Tän Majakkamestarin tyttären oon lukenu ekan kerran n.9v sitten. Nyt kun tästä sarjasta on suomennettu myös ne välistä puuttuneet osat ni päätin aloittaa sarjan uudelleen sen takia.

"Pienellä saarella Marstrandin ulkopuolella rakennetaan uutta kokouskeskusta. Vanhoja rakennuksia kunnostetaan, ja 1868 rakennettu majakka palautetaan korjattuna alkuperäiselle paikalleen. Majakanvartijoidenasunnon kellaria remontoidessaan rakennusmiehet kohtaavat järkyttävän näyn: umpeen muuratusta huoneesta löytyy miehen ruumis. Karin Adler Göteborgin rikospoliisista saa jutun tutkittavakseen, ja pian hän saa selville, että ihmeen hyvin säilynyt ruumis on ollut piilossa nelisenkymmentä vuotta. Sitten edessä onkin umpikuja. Karinin ainoat johtolangat ovat lista vuosikymmeniä sitten kadonneista ihmisistä ja vihkisormus. Tilannetta ei helpota se, että Karinin ihmissuhteet ovat pahasti solmussa niin työpaikalla kuin kotonakin."

Aika on pyyhkinyt tarinan ratkaisut hyvin mielestä, joten oli helppoa lukea tätä uudelleen. Tarina vei taas mennessään ja murhaajaakaan en ihan hoksannnut. Eli hyvä dekkari kaiken kaikkiaan! Nautin kyllä lukemisesta! Karin on omanlaisensa hahmo kyllä, samaten kuin hänen työkaverinsa. Lisäksi on vielä saarelaisia sekalainen sakki. Tulipa hyvä mieli tähän sarjaan palaamisesta!