Sarjakuvia

 Taas innostanu lukea sarjakuvia. Tässä jokunen ja varauksissa kasa matkalla mun luo.

Emmi Nieminen: Menimme kaikki huoneisiimme

Tää sarjakuva löytyy netistä, täältä. Ihan sattumalta tää osui mun kohdalle, ku selasin Issuussa kustantamoiden kirjakatalogeja. 

Tää sarjakuva kertoo korona-pandemian alkuajoista, siitä shokista ja epätietoisuudesta ja kaikesta hämmennyksestä ja pelosta, mitä silloin oli. Tykkäsin!

Voices that count: a comics anthology by women

Espanjalaisten sarjakuvataiteilijoiden antologia. Tässä oli 9 tarinaa naisten elämästä. Tykkäsin kokoelmasta paljon! Sarjakuvista löytyi paljon tuttua omastakin elämästä.

Lista tarinoista ja tekijöistä:

Julio: Julia Otero ja Ada Diez

24 hours: Lola García ja Agustina Guerrero

The Bug: Diana López Varela ja Akira Pantsu

Empowered: Estefania Molina ja Ana Oncina

Loneliness: Eva Amaral ja María Hesse

Sexier: Leticia Dolera ja Raquel Riba Rossy

Turtle steps: Sandra Sabatés ja Sandra Cardona

Over a banana skirt: Almudena Grandes ja Sara Herranz

Mzungu: Patricia Campos ja Sara Soler

Kääntäjä: Diego Jourdan Pereira

Miila Westin: Loputon talvi

Tää on lasten sarjakuva. Tarina oli mainio ja ihanakin! Ja kuvituksestakin tykkäsin paljon.

"On kesäkuu ja lumimyrsky. Luonto on mennyt sekaisin, eikä kukaan tiedä mitä tehdä. 10-vuotias Eevi palaa kotiin vaarinsa hautajaisista ja törmää talvisessa metsässä ohran haltijaan. Eevi saa selville, mikä on kummallisen sään takana, ja jos jotain ei tehdä ja pian, talvi voi jatkua ikuisesti.

Eevi tempautuu mukaan taianomaiseen seikkailuun sekalaisen haltiajoukkion kanssa päämääränään vapauttaa keväisen luonnon herättäjä, jonka Louhi on kaapannut tuonpuoleiseen. Matkalla Eevi törmää monenlaisiin myyttisiin olentoihin, eksyy metsänpeittoon ja pujahtaa viimein loven kautta Tuonelaan, sielulintujen lepopaikkaan.

Myyttiset on muinaista itämerensuomalaista kansanperinnettä lapsille tutuksi tuova sarjakuvaromaanisarja, jonka ensimmäinen osa tutustuttaa lukijat viljakasvien haltijoihin, maahisiin ja menninkäisiin sekä Sämpsä Pellervoiseen. Samalla se on kertomus luonnon tasapainon horjumisesta ja luopumisen vaikeudesta."

Leena Virtanen & Aino Sutinen: Sörnäisten tyttö

Sarjakuva sisällissodan ajoilta! Tosi kiinnostava aihe sarjakuvalle. Tää kertoo Sylvi-Kyllikki Kilven nuoruusvuosista tuolta ajalta. Tykkäsin tosi paljon. Ja jäi sellanen olo, että haluan lukea lisää tällaisia sarjakuvia. Aihe ei ehkä kirjana niinkään kiinnosta lukea, mutta tälleen sarjakuvana herää ihan erillain henkiin ja innostaa. Sisällissota aiheena kiinnostaa sillainkin, ettei mulla oo mitään hajua siitä, että miten mun sukulaiset on tuollon sijoittuneet. En tiiä onko he olleet punaisia vai valkoisia ja miten osallistuneet niihin kauheuksiin. Pitäis lähtä penkoon jotain arkistoja, että sais tietoa.

Tällaisia sarjakuvia tullu nyt luettua. Oottelen varauksista saapuvaa sarjisvuorta.

Kolme hyvin erilaista sarjakuvaa

Sarjakuviaki vielä lisää mahtunu helmikuulle.

Mike Carey, Sonny Liew & Marc Hempel: My faith in Frankie

Tää oli hieman sekavahko tarina Frankiesta, joka jo lapsena sai jumalan seurakseen ja joka on suojellut häntä aina. Tässä tarinassa Frankie on nyt nuori nainen ja haluaa muutakin elämää ja seuraa, ku Jerivenin. Kaikki ei mee ihan putkeen kuitenkaan. 

 

Emmi Nieminen: Vagina Dentata

"Täydellinen parisuhde vaatii seksiä. Märta luottaa miehensä sinetöivän avioliiton viimeistään hääyönä, mutta Patrikin lapsuuden traumat pilaavat orastavan idyllin. Emmi Niemisen tarkkanäköinen parisuhdekuvaus lyö kiiltokuvat rikki ja vie lukijansa perimmäisten pelkotilojen äärelle."

 Tästä sarjakuvasta ei tarvi oikeastaan muuta sanoa. Emmi Nieminen rules!

Eve Kajander, Sara Honkanen, Jupe Parkkonen, Julia Järvelä, Johanna Jasmine & Linda Sofia: Prinsessaleikkejä

"Satumaista seksiä – siitä kai kaikki haaveilevat. Tässä sarjakuva-antologiassa tutut tarinat pannaan uuteen uskoon ja seksuaalisuus tuodaan osaksi satujen maailmaa. Haaveileeko pieni merenneito muustakin kuin vain kävelyretkistä prinssinsä kanssa? Entä mitä tapahtuu, kun kääpiöt eivät piittaakaan Lumikin piirakasta? Prinsessaleikkejä-albumiin on koottu kuumimmat tarinat satulinnojen tyrmistä ja makuusaleista."

Tykkäsin näistä sarjakuvista! Nää tarinat oli lyhyitä ja selkeitä ja herätti monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Lisää tällaisia sarjakuvia, kiitos!

Tämmösiä tällä kertaa. Luvun alla on nyt semmonen iso ja paksu sarjakuvaromaani.

Emmi Nieminen: Vahinkoraja

Tää oli sarjakuva, jota en oikein tajunnu.

Tän päähenkilö oli lihava mies. Hän kulki ja teki ja oli mikä oli. Jotenkin en silti tätä tajunnu. Se jäi mua nyt kaihertaan. Niemisen piirrosjälki oli hyvää, niinku ennenkin. Muuta en osaa tästä ees sanoa.

Jos joku on tän tajunnu, ni saa valaista mua!

Emmi Nieminen: Keskiviikko

Tää oli jotenkin tajunnan räjäyttävä sarjakuva mulle. Tää kuvas jotenkin niin hyvin omia kokemuksia ja tunteita, vaikka omat kokemukseni eivät alkoholismista johdukaan.

Mulla meinas itku tulla tätä lukiessa, saatto kyyneleet vähän valuakin. Jotenkin tää kokonaisuus niin osu ja uppos muhun. Eikä osaa sanoa edes mitään järkevää tästä. Kosketti syvältä.

Vihan ja inhon internet

Olipa pysäyttävä sarjakuva! Hauskaa kyllä tosin on se, etten tiennyt, että tämä on sarjakuva. Varasin ja lainasin tämän, koska tätä on niin paljon kehuttu, ihmettelin, että onpa hiton isokokoinen kirja ja vasta kun aloin lukemaan tätä, minulle selvisi, että tämä on sarjakuva.

Kirjan sisältö on aika ahdistava. Minulle tuli kyllä paha olo. Miksi ihmiset ovat niin kamalia toisilleen? En ymmärrä. Sisältö on myös pysäyttävää. Naisten tarinat netissä kohtaamastaan vihasta ovat karseita. Just sen takia itseki yritän olla aika neutraali netissä, en nimittäin millään jaksaisi ottaa vastaan tappouhkauksia tappouhkauksen jälkeen sen takia, että kerron oman mielipiteeni netissä tai sen takia, että teen jotain työtä tai sen takia, että olen olemassa. 

Emmi Niemisen kuvituksesta tykkäsin todella paljon. Se mielestäni sopii hyvin kirjan muuten niin kamalaan sisältöön.

Se mikä myös pysäytti ja ahdisti, on poliisin suhtautuminen netissä tapahtuneeseen naisten ahdisteluun ja tappouhkausten saantiin. Plääh puuh. Tuleepa tosi luottavainen ja turvallinen olo. Huokaus. 

Kirja on herättelevä, pysäyttävä, ahdistava. Suosittelen lämpimästi ihan kaikille tämän lukemista. Sitä kun ei koskaan tiedä, milloin se omalle kohdalle nasahtaa. Lisäksi toivon, että Nieminen ja Vehkoo tekisivät jatkoa tälle sarjakuvalle.