Kathryn Nicolai: Unisatuja rauhattomille aikuisille

 Unisatuja! Pitihän se päästä kokeilemaan! 

Mää tykkäsin näistä! Koin ne rauhoittavina. Luin aina yhden illalla siinä vaiheessa, ku alkoi tuntumaan, että pitää siirtyä sänkyyn ja rueta nukkumaan. Mulle siis toimi. Kaikki ei ollut yhtä hyviä vai pitäiskö sanoa toimivia. Parhaita mulle oli ne, missä kuvailtiin kirjakauppaa tai teenkeittorutiinia tai vastaavaa. Kuvitus oli myös ihanan harmonista ja rauhoittavaa, Léa Le Pivertin tekemää. Mulle kelpais saada lisää tällaisia tarinoita iltasaduiksi.

Jan-Philipp Sendker: Sydäntemme kaihoisa syke

 Vihdoin sain tän trilogian viimeisen osan käsiini ja luettua. 

Tää kirja kerii yhteen koko tarinan, joka alkoi Sydämenlyönneissä ikuisuus- kirjasta, jatkui Sydämen ääntä ei voi unohtaa- kirjassa ja päättyi tähän kolmanteen osaan Sydäntemme kaihoisa syke. Tää koko trilogia kertoo Julian tarinan. Ekassa osassa Julia alkaa selvittää isänsä katoamista ja jäljet johtavat Burmaan. Tokassa osassa Julia muuttaa Burmaan. Tässä kolmannessa osassa hänen poikansa Bo Bo selvittää äitinsä tarinaa ja myös sen, että miksi hän asuu enonsa luona. Sendker on kyllä osannu keriä melkoisen tarinan, kauniin, surullisen, lohduttavan, mukana kamaliakin osia, mutta kaiken kaikkiaan sydämeen käyvän. Tää trilogia on ihana!

Sydämen ääntä ei voi unohtaa

Sendkerin aiempi kirja teki muhun niin vaikutuksen, että halusin ehdottomasti lukea kirjan itsenäisen jatko-osan, jossa Julia palaa isänsä kotimaahan ruettuaan kuulemaan ääniä.

Julia Win käy töissä ja välillä kaipaa Burmaan, jossa ei ole käynyt kymmeneen vuoteen. Hän paahtaa uraputkessaan eteenpäin, mutta eräänä päivänä hän kuulee naisen ääneen sisällään. Ääni ei jätä häntä rauhaan ja Julia luulee seonneensa. Äänen myötä hän päätyy lähtemään Burmaan veljensä luo. Veljensä kanssa hän alkaa selvittää äänen tarinaa. Se tarina onkin melkoinen. 

Sendker osaa luoda ihania tarinoita. Ne ovat täynnä rakkautta ja kaikkia elämään kuuluvia asioita sellaisena ihanana ja lempeänä sekoituksena. Mikään ei ole täysin mustavalkoista ja lukijanakin sitä jää pähkäilemään sen asian edessä. Kaikella on myös harmaakin puolensa ja sekös ärsyttää ja hämmentää, ainakin minua välillä. Julian tarina, hänen sisällään kuuluneen äänen naisen tarina, kaikki ne kietoutuvat yhteen tavalla, jossa kirjaa ei lasketa kädestä ihan vähällä. Olen Sendker-fani. Jotenkin Sendkerin tyyli on sellainen ihana, ei liian osoitteleva, vaan lukijaa arvostava. Lempeästi ja oivaltavasti hän vie vaikeiden asioiden ja tunteiden läpi sivu toisensa jälkeen ja lukijalle jää lämmin olo.

Sydämenlyönneissä ikuisuus

Oi, minkä kirjan luinkaan! Jan-Philipp Sendker on kirjailijana minulle uusi tuttavuus. Hänen kirjansa Sydämenlyönneissä ikuisuus oli ihana rakkaustarina.

Julian isä Tin Win katoaa ja muutamien vuosien perästä hän alkaa ottaa selvää, että mitä tapahtui. Julia seuraa isänsä jälkiä Burmaan ja löytää sieltä hänen tarinansa. Ja voi, millainen se tarina olikaan! Ihana. Sydämellinen. Lämmin. Suloinen. Ja herkistää sydäntä. Mutta ei kuitenkaan siirappinen ja ällöttävä. Romantikko minussa oli tyytyväinen.

Kirjan tunnelma oli rauhallinen ja konstailematon. Pidin kirjasta todella paljon. Ja mikä parasta, kirjaan on itsenäinen jatko-osa! Varasin sen, että saisin tietää, miten Julian tarina jatkuu.