P. D. James: Syystanssiaiset & Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Huipulla

Viime keväältä/kesältä kaks kirjaa. Yritän nyt ihan tosissaan saada kirjoitettua näistä postaamattomista ylös edes jotain.

P. D. James: Syystanssiaiset

suomentanut Maija Kauhanen

Tämä oli himpun tylsä historiallinen dekkari. Tää on ikäänkuin jatko-osa Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulolle. Tapahtumat ovat vuosi Austenin kirjan jälkeen. Elizabeth ja Darcy ovat saaneet kaksospojat ja asuvat Darcyn perimässä kartanossa. He ovat järkkäämässä syystanssiaisia, kun alkaa tapahtua. Elizabethin sisko saapuu yllättin kartanoon, että hänen miehensä Wickham on murhattu. Siitäpä alkaakin sitten selvittely, että mitä on tapahtunut. Wickham löytyy verisenä, mutta veri onkin hänen kuolleen ystävänsä verta. Että mitä kuka häh? Olihan tää yhenlainen kokemus. Ääh. Hirveän hitaasti asiat eteni ja murhaaja oli pettymys suoraan sanottuna. Ei jatkoon. En varmaan uskalla tän lukemisen jälkeen koskea Jamesin muihin kirjoihin.

Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Huipulla

suomentanut Riie Heikkilä

Tämä oli taas ihan toista maata ku Jamesin kirja. Tää on McGeen trilogian toinen osa ja ai että! Tässä jatkettiin ekan osan jalan jäljissä. Samat henkilöt ja samat ongelmat sinänsä, mutta vähän uudessa paketissa. Kiinnostavana lisänä yksi ihan uusi henkilö, joka saa tornin kiemurat uuteen uskoon. Ai että! Tarinassa myös siirrytään New Yorkista Dubaihin, jossa kannen kaksi tornia ovat. Ahmin tätä ja voivottelin muutamalle hahmolle, ku ovat niin raivostuttavia ja myös mielenkiinnolla seurasin miten juonittelut etenevät tässä kirjassa. Oon niin koukussa! Vaikka se tabu kielletty rakkaus onkin aika ahdistavaa luettavaa.

Idiootit ympärilläni

Tuttavani suositteli minulle tätä kirjaa hänen luettuaan sen. Niinpä varasin sen kirjastosta ja muutaman kuukauden odottelun jälkeen sain tämän opuksen käsiini.

Tämän Thomas Eriksonin kirjan nimi jo saa hymyn huulille. Idiootit ympärilläni. Kuulostaako tutulta ajatukselta? Minulle ainakin. No, kirjan perusidea on se, että ihmisissä on neljä erilaista persoonaa ja jokaisella persoonalla oma tapansa/tyylinsä tehdä asioita ja ajatella asioista ja kommunikoida ihmisten kanssa. Kirjassa käydään persoonallisuudet (punainen, keltainen, vihreä ja sininen) läpi ja koitin miettiä, että ketkä ihmiset elämässäni olisivat minkäkin värisiä. Tunnistin kyllä jokaista väriä. Itse olen hyvin vihreä tyyppi sinisellä twistillä. Mieheni taas on melkoisen sininen tyyppi vihreällä twistillä.

Kirja on kirjoitettu hyvin. Se itkettää ja naurattaa. Asiat on kirjoitettu selkeästi ja esimerkkejä ihmistyypeistä on annettu hyvin. Kirjassa on sopivan humoristinen ote, joten sitä lukiessa aika ei tule pitkäksi, mutta ei liian humoristinen kuitenkaan niin että asia vesittyisi sillä. Kirjan loputtua ehkä hetken aikaa harmitti, että se loppui jo nyt.

Suosittelen kirjaa! Tämä avarsi kyllä mieltäni ja sain lisää ymmärrystä niin itseäni kuin muitakin ihmisiä kohtaan.