Viime keväältä/kesältä kaks kirjaa. Yritän nyt ihan tosissaan saada kirjoitettua näistä postaamattomista ylös edes jotain.
P. D. James: Syystanssiaiset
suomentanut Maija Kauhanen
Tämä oli himpun tylsä historiallinen dekkari. Tää on ikäänkuin jatko-osa Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulolle. Tapahtumat ovat vuosi Austenin kirjan jälkeen. Elizabeth ja Darcy ovat saaneet kaksospojat ja asuvat Darcyn perimässä kartanossa. He ovat järkkäämässä syystanssiaisia, kun alkaa tapahtua. Elizabethin sisko saapuu yllättin kartanoon, että hänen miehensä Wickham on murhattu. Siitäpä alkaakin sitten selvittely, että mitä on tapahtunut. Wickham löytyy verisenä, mutta veri onkin hänen kuolleen ystävänsä verta. Että mitä kuka häh? Olihan tää yhenlainen kokemus. Ääh. Hirveän hitaasti asiat eteni ja murhaaja oli pettymys suoraan sanottuna. Ei jatkoon. En varmaan uskalla tän lukemisen jälkeen koskea Jamesin muihin kirjoihin.
Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Huipulla
suomentanut Riie Heikkilä
Tämä oli taas ihan toista maata ku Jamesin kirja. Tää on McGeen trilogian toinen osa ja ai että! Tässä jatkettiin ekan osan jalan jäljissä. Samat henkilöt ja samat ongelmat sinänsä, mutta vähän uudessa paketissa. Kiinnostavana lisänä yksi ihan uusi henkilö, joka saa tornin kiemurat uuteen uskoon. Ai että! Tarinassa myös siirrytään New Yorkista Dubaihin, jossa kannen kaksi tornia ovat. Ahmin tätä ja voivottelin muutamalle hahmolle, ku ovat niin raivostuttavia ja myös mielenkiinnolla seurasin miten juonittelut etenevät tässä kirjassa. Oon niin koukussa! Vaikka se tabu kielletty rakkaus onkin aika ahdistavaa luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti