Elina Hiltunen: Sinä päivänä 20X9 & Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Tässäpä kaksi dystopiaa! Niitä ku nykyään tykkään lukea. 

Elina Hiltunen: Sinä päivänä 20X9

Tää on novellikokoelma, jossa kaikki novellit liittyvät samaan maailmaan. Sama nimettömäksi ja tuntemattomaksi jäävä tyyppi tarkkailee ihmisiä ja pelaa heillä. Ja aikamoista peliä pelaakin! Novellien päähenkilöt joutuvat kohtaamaan erilaisia omaan elämäänsä liittyviä tilanteita ja sillä kaikella on seurauksena, jopa kuolema. 

Tää oli tosi vetävä novellikokoelma! Mulle aiheutti ihan ahmintaa, kun halusi tietää mitä kulloisellekin henkilölle oikein tapahtuu. Suosittelen tätä todella isosti!

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Tän luin Elegian kanssa lukupiirikirjana. Pieni poikkeama meidän normaaliin lukemistoomme tekee aina hyvää!

Tässä kirjassa maailmasta on loppunut vesi jonkin katastrofin seurauksena. Päähenkilö Noria on teemestarien sukua ja valmistuu teemestariksi. Hän myös haluaa tietää, että miksi vesi loppui ja onko sitä enää missään. Siitä hän yrittää ottaa selvää ystävänsä Sanjan kanssa. Heidän kotikyläänsä ja maailmaa, joka on jäljellä, hallitsee armeija. Armeija säännöstelee vettä ja kaikkea tiukasti. 

Asiat etenevät ja kaikkea ei edes selitetä. Isoja juttuja tapahtuu ja jännite pikkuhiljaa kiristyy. Kirjassa on hyvin tunnistettavissa Itärannan tyyli, josta pidän valtavasti. (Oon lukenu hänen muut kirjansa ja Itäranta on hiipinyt mun suosikkikirjailijakaartiin.) Kirja jättää asioita auki monin tavoin ja siitä pidän. Toisaalta tänkin kirjan loppu oli sellainen, että haluaisin tälle jatko-osan.

Ps: Miksi tän kirjan kannen pitää olla niin ruma?

Ootko lukenut kumpaakaan näistä? Mitä pidit? Tai kiinnostaako lukea?

Siri Pettersenin Mätä ja Emmi Itärannan Kuunpäivän kirjeet

Tässäpä lisää scifi-lukupiirin lukemistoa.

Siri Pettersen: Mätä

suomennos Eeva-Liisa Nyqvist

Tää on jatko-osa aiemmin luetulle Odininlapselle. Tää ei ollu todellakaan niin hyvä kuin eka osa oli. Himpun verran petyin. Isoin pettymyksen aihe oli mulle se, että Hirka siirtyi porttien kautta nykymaailmaan ja se ei mun mielestä sopinu tähän kirjaan. Sujuvaa luettavaa tää kyllä oli, että tän sai kyllä luettua. Aion lukea sen seuraavankin osan, koska sen verran vetävä tarina kuitenkin on.

 

Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet

Tää oli melkein viiden tähden kirja. Loppu vähä löpsähti ja pudotti tähden pois. Muuten tää kirja on niitä, joiden ois halunnu jatkuvan loputtomiin. Niin ilo oli tätä lukea. Niin kaunista ja sujuvaa kieltä, jota nautiskeli sivun toisensa perään. Maailma oli myös mahtava ja mielenkiintonen. Henkilöhahmot ihanan ristiriitaisia.

Itärantakin siirtyi tän kirjan myötä mun lempikirjailijoihin.

Ootko lukenut kumpaakaan näistä? Mitä pidit? Jos et niin kiinnostaako lukea?

Kudottujen kujien kaupunki

Kudottujen kujien kaupunki on monitulkintainen kirja. 

Kirja on kaunis rakkaustarina. Väliin kirjan maailman asioista ei saanut otetta, että mitä mikäkin meinaa. Mikä tää homma on, että katuja on kudottu ja miksi ja mitä ja häh? Kirjan maailmaan kaipasin selkeyttä. Itse juoni ja tarina oli mielenkiintoinen ja eteni hyvin. Henkilöistä pidin, vaikka heidän tarinansa olivatkin orpoutta täynnä. Eliana ja hänen veljensä Janos ovat orpoja, sekä Elianan rakastettu Valeria (jonka hän löytää kirjan alussa kallioilta loukkaantuneena ja kieli irti leikattuna) on orpo.

Kirjassa tuotiin hyvin esiin mitä voi tapahtua, kun tiettyihin ihmisryhmiin isketään leima, kuten kirjassa kirjaimellisesti tehdään, kun heidän otsaansa tatuoidaan merkki, ja miten heitä sitten kohdellaan, syrjitään ja kartetaan. Miten jotkut ihmiset ovat toisten yläpuolella, kuten salaperäinen Neuvosto. Miten maailma voi kirjaimellisesti romahtaa, kuten kirjan saari maailman tulviessa ja maan järistessä. Miten kaiken kaaoksen keskellä voi silti olla rakkautta ja tehdään työtä kaikkien hyväksi, vaikka sitten salaa.

Pidin tästä, vaikka välillä olinkin kirjan maailman suhteen vähän pihalla. Kirja on hyvä kuvaus esim. natsismista ja sen seurauksista. Tai siitä, että mitä kohti nykymaailma on menossa, jos ei pidetä puolia ja vastusteta ihmisoikeuksien tallomista. Ja mistä itse eniten pidin: aina on toivoa ja hyviä ihmisiä.