Andy Weir: Operaatio Ave Maria

Spefi-lukupiirin scifikirjana oli Weirin Operaatio Ave Maria. Jännitti rueta lukemaan avaruusseikkailua, mutta onneksi luin!

 

"Ryland Grace herää avaruusalukselta miljoonien kilometrien päässä kotoa. Seuranaan hänellä on vain kaksi ruumista. Ryland ei muista nimeään, saati miten on alukselle joutunut.

Kun muisti pikkuhiljaa palaa, hän tajuaa tehtävänsä mahdottomuuden. Hänen on ratkaistava äärimmäisen vaikea tieteellinen arvoitus ja pysäytettävä vaara, joka uhkaa koko maapalloa. Ja hänen on tehtävä se yksin..."

Tästä kirja lähtee! Ja sitten Gracen muisti alkaa palata pätkittäin plus että hän kohtaa avaruusolennon. Ja ottaa yhteyden tähän olentoon. Ja tää olento, Kivinen, on ihan mahtava! 💗 Saatoin ihan vähän ihastua tähän Kiviseen. Kirja siis etenee Gracen takaumien kautta ja Kivisen kans itse avaruusmatka etenee, kun he yhdessä yrittävät ratkaistaa ongelmaa. Tää kaikki vei lopulta niin mennessään ja koko tän kirjan juoni ja henkilöt oli takkusuuden jälkeen vaan wau. Toki tässä oli niitä miinuksiaki, esim. ittelle kirjan teknologiaheprea, mutta kaikissa kirjoissa on jotain semmosta mikä ei oo niin mieleen. Mää niin nautin ja ahmin tätä kirjaa! Oli todella hyvä! Iso suositus kaikille tästä!

Artemis

Tässäpä kirja, jonka luettuani voin sanoa, että onneksi luin. Tää nimittäin lähti käyntiin niin tahmeasti, että 50 sivua luettuani mietin jo jättäväni kesken.

Jostain syystä en silti jättänyt tätä kesken. Ehkä Yksin Marsissa kirjan takia, ku se oli hyvä. Jatkoin lukemista ja sitten juoni nytkähti yhtäkkiä kunnolla eteenpäin ja sen myötä kirja nappasi imuunsa. Sen jälkeen kirjaa ei halunnut enää laskea käsistään!

Kirjan päähenkilö Jazz on aikamoinen tapaus. Toisaalta vähän ärsytti ja kyllästyttikin se tyyli, miten hän asioista ajatteli ja kommentoi. Tiiättekö sen semmosen rempseän ja räväkän menon? Joka on aluksi hauskaa, mutta jatkuessaan alkaa tylsistyttää. Sitä tässä kirjassa oli paljon ja en tykännyt. Juoni oli kuitenkin niin vetävä, kun vauhtiin pääsi, että se antoi anteeksi paljon. Ja se rikos, se oli melkoinen ja ainakin itselleni odottamaton. Kirjan miljöö on kans mielenkiintoinen.

Kokonaisuudessaan kirja oli hyvä ja melkein haluais jatkoa tälle, että mitä Jazz on sitten toheloinut.

Raatelijat 1-4

Raatelijat on neliosainen sarjakuvasarja, jonka ovat luoneet Dufaux ja Marini. Tarinassa yhdistyy poliisikertomus ja vampyyritarinat mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi.

Ensimmäisessä osassa poliisi Vicky Lenore työparinsa Spiaggin kanssa selvittää murhasarjaa, johon liittyy kummallisia piirteitä, kuten verettömät ruumiit ja outo viesti ruumiin yllä. Mukana luonnollisesti erinäisiä vampyyreitä, kuten sisarukset Camilla ja Dragon, jotka ovat kansikuvissa.

Toisessa osassa Vicky jatkaa tutkimuksiaan ja sotkeutuu syvemmälle vampyyrien maailmaan. Mukaan kuviohin astuu myös Aznar Akeban, vampyyrien pelastaja. Tässä osassa kerrotaan vampyyrien jaosta kahteen puoleen.

Kolmannessa osassa ihmisiä ei ole enää paljoa. Vicky joutuu vangiksi ja sotkeutuu vielä entistä syvemmälle vampyyreiden maailmaan. Kirjassa myös kerrotaan Aznarin tarina.

Viimeisessä osassa. on luonnollisesti suuri viimeinen taistelu. Dragon ja Camilla kohtaavat loppunsa. Vicky ja Aznar tekevät valintansa omasta tiestään. Tarina jää suloisesti auki.

Tämä oli erittäin mukaansa tempaava sarja! Ja taas jäi harmittamaan, ettei sarjaa ole tehty enempää. Pöh! Tahtoo lisää! Pidin tarinasta, pidin kuvituksesta. Tässä olisi ainesta omaan kirjahyllyynkin.