Alison Bechdel: Äideistä parhain

Olen kummasti tykästynyt Alison Bechdelin autofiktiivisiin sarjakuviin, vaikka ne tyyliltään ovat jollain lailla tylsiä ja paikoin teoreettisia. Jokin niissä silti on, että ne jaksaa lukea loppuun asti ja niistä tykkää paljonkin..

Tässä albumissa Bechdel käsittelee suhdettaan omaan äitiinsä. Tämä on hyvin samankaltainen kuin sarjakuva-albumi, jossa hän käsitteli suhdettaan koko perheeseensä ja eritoten isäänsä. 

Oli aika mielenkiintoista seurata Bechdelin pohdintoja ja muisteluita hänen suhteestaan omaan äitiinsä. Miten ihmissuhteet voivatkin olla välillä niin vaikeita? Kaikenlaisia mutkia riittää, lähentymistä ja etääntymistä. Tämä oli mielenkiintoinen albumi lukea! Suosittelen tutustumaan. 

Tämä sarjakuva sai pohtimaan sitä, että ei todellakaan ole taattua, että verisukulaisuus tai äitiys automaattisesti tarkoittais läheisyyttä ja rakkautta. Sekin on yksi vahingollinen myytti. Ei sukulaisuus aina oo hyvästä ja tarkoita yhteisen köyden vetoa. Sukulaissuhteetki on semmosia, joita pitää hoitaa ja vaalia, että ne kukostais. Sillain ku kaikki muutki ihmissuhteet. Lasten ja aikuisten välisissä suhteissa aikuisella on vetovastuu suhteen hoidosta. Lapsi vasta opettelee niitä taitoja, joilla sitten pärjää aikuisena ihmissuhteissa. Ei ihmissuhdetaidot tyhjästä synny kenellekään.

Tällaisia mietteitä Äideistä parhain herätti! Kuka muu on lukenut tän ja mitä mietteitä se sussa herätti?

Hautuukoti

Tää oli jännä sarjakuva. Tunnelmaltaan yhtäaikaa kiehtova ja vähän synkkä ja ahdistava sekä myös vähän tylsä.

Kiehtovuuden takia luin tämän, vaikka välillä tylsistytti. Jotenkin se kiehtovuus piti otteessaan. En oikein osaa edes sanoa, että mikä tässä oli kiehtovaa. Ehkä tuo pieni tylsyys? Synkkyys?

Tämä sarjakuva on erään perheen tarina kerrottuna lesbotyttären näkökulmasta. Tarinassa on yllättäviä puolia, kipua, katkeruutta, surua ja näkymättömyyden ja näkyvyyden kokemuksia.

Piirros on mustavalkoinen ja tuttua Bechdelin tyyliä.

Jotenkin tämä on sellainen, että jokaisen pitää itse lukea ja kokea. En halua paljastaa juonesta mitään, ettei kenenkään lukukokemus mene pilalle. Sen sanon vielä, että hyvä, että luin tän. Kannatti.

Lepakkoelämää I-IV

Jossain törmäsin Alison Bechdeliin ja tähän Lepakkoelämää- sarjakuvasarjaan. Sarjakuvathan mua innostaa, joten tartuin tähän. Varsinkin kiva seksuaalivähemmistöistä kertovaa sarjakuvaa päästä lukemaan.

Tää eka osa oli eri mallinen ulkoasultaan, ku muut osat. 

Yhdestä päähenkilöstä, Mosta, en tykännyt yhtään ja hän ärsytti mua sivulta toiselle. Muuten taas tää oli oikein jees ja kaikki päähenkilöt (Mokin) mielenkiintoisia. Nämä muut, Harriet, Lois, Sparrow, Ginger, Toni ja Clarice ovat kyllä sarjakuvan suola Mohon verrattuna, hah. Toni ja Clarice saavat vauvan (Rafaelin) ja mulle oli yllättävää ja outoa se, että kaikki päähenkilöt olivat mukana synnytyksessä. Jännää oli myös se, että osa päähenkilöistä asuu yhdessä kommuunissa.

Mon äkinät jatkuu kaikissa Lepakkoelämään osissa. Onneksi on nää muut hahmot, niin ettei Mo oo ihan koko ajan äänessä. Albumeissa kuvataan lesbojen tavallista arkea ja taustalla pörrää paljon Usan politiikka eri asioihin liittyen ja siihen päähenkilöt ottavat välillä kantaa. Stripeissä tulee esille myös syksyn 2001 tapahtumat ja niiden vaikutus elämään.

Tarinoissa taustalla pyörii naisten kirjakauppa ja sen menoa on mukavaa seurata. Kirjakauppa on erikoistunut seksuaalivähemmistöön liittyviin ja siihen kuuluvien tekemiin teoksiin ja tekijöihin ja muutama päähenkilö on kaupassa töissä. Sarjakuvissa sivutaan myös kirjakauppiaan Jezannan elämää ja sen tapahtumia.

Ah niin ja Mon seurustelu Harrietin kanssa päättyi ekassa osassa ja kolmannessa hän alkaa seurustella vielä itseäänkin ärsyttävämmän henkilön, Sydneyn, kanssa. Päähenkilöiden joukkoon liittyy myös Stu, joka alkaa seurustella Sparrowin kanssa ja he saavat myös lapsen, Jiao Raizelin. Joo ja lisätään joukkoon vielä Sydneyn rakastaja Thea sekoittamaan soppaa. Lisäksi sarjakuvissa otetaan kantaa myös transsukupuolisuuteen, kun Lois alkaa seurustella Jasminen kanssa, jonka lapsi on transsukupuolinen.

Kokonaisuudessaan tää sarjissarja on mukavaa ja viihdyttävää luettavaa. Se, että jotkut päähenkilöt on helkkarin ärsyttäviä, on toisaalta vaan hyvä. Ei kaikkien henkilöiden tarvi olla aina kivoja. Ajallisesti näissä albumeissa edetään vuosia ja ilmeisesti Bechdel on tehnyt näitä strippejä viikoittain. Stripit etenevät numeroituina, mutta kaikkia ei ole julkaistu näissä albumeissa.

Huomasin, että tätä sarjaa on englanniksi ilmestynyt ilmeisesti ainakin 10 osaa. Olispa kivaa lukea nekin!