Tää oli jännä sarjakuva. Tunnelmaltaan yhtäaikaa kiehtova ja vähän synkkä ja ahdistava sekä myös vähän tylsä.
Kiehtovuuden takia luin tämän, vaikka välillä tylsistytti. Jotenkin se kiehtovuus piti otteessaan. En oikein osaa edes sanoa, että mikä tässä oli kiehtovaa. Ehkä tuo pieni tylsyys? Synkkyys?
Tämä sarjakuva on erään perheen tarina kerrottuna lesbotyttären näkökulmasta. Tarinassa on yllättäviä puolia, kipua, katkeruutta, surua ja näkymättömyyden ja näkyvyyden kokemuksia.
Piirros on mustavalkoinen ja tuttua Bechdelin tyyliä.
Jotenkin tämä on sellainen, että jokaisen pitää itse lukea ja kokea. En halua paljastaa juonesta mitään, ettei kenenkään lukukokemus mene pilalle. Sen sanon vielä, että hyvä, että luin tän. Kannatti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti