Klassikkohaaste: Marjatta Kurenniemi & Kaija Pakkanen: Kaksi kukkopilliä

Oksan hyllyltä- blogissa haastettiin mukaan lukemaan klassikoita ja innokkaasti jo, öö, kolmatta (hups, neljättäpäs) kertaa lähdin mukaan!

Aiemmin haasteeseen lukemani klassikot:

Philip K. Dick: Uneksivatko androidit sähkölampaista?

Eeva Tenhunen: Mustat kalat

Kobo Abe: Hiekkaa

Puu

Oli lintu ja pieni laulu

ja pihalla pieni puu.

Tuli siitä linnunlaulu

ja linnunlaulupuu.

KP

Miksi

Miksi ruoho pihasta leikataan,

kun apila aukoo nuppujaan?

Miksi toisia kukkia kylvetään

ja toisia irti nyhdetään?

Miksi sateella poutaa rukoillaan

ja poudalla satetta parutaan?

Miksi pukki ei saavu jokaisen luo,

vaan toisten lahjoitta jäädä suo?

Miksi aina on asiat väärin päin,

oli maailma sitten niin tai näin?

KP

Oon lukenu tätä lapsena, jotain 30 vuotta sitten. Muistan näitä loruja, esim. tuo kuvassa oleva Hatsepsutin hovikissa. Muistan myös Maija Karman hauskaa kuvitusta. Lapsena tuli luettua tätä paljonkin. Ja tää on vanha! Tää on julkaistu 1968! Aika klassikko. Moni on tätä varmasti lapsena lukenu. Ja ehkä tätä vieläkin luetaan lapsille? 

Tästä tuli mieleen sekin, kun mua ja sisaruksiani hoiti kotona vanhempiemme ollessa töissä eräs Merja ja hänellä oli lorupussi. Sieltä sitten vuorotellen otettiin kortteja ja luettiin ja leikittiin niitä loruja. Ihana lapsuusmuisto! Ihanaa, että törmäsin tähän lorukirjaan! Rupes soimaan päässä Leipuri Hiiva, asui Kumputiellä...

Adalminan helmi

Tässäpä pieni aarre kirjahyllyni (banaanilaatikon) kätköstä! Sain tämän kirjan joululahjaksi kummisedältäni ollessani 5-vuotias. Kirjassa on aivan ihana Maija Karman kuvitus! <3

Tarinassa prinsessa Adalmina syntyy ja saa lahjaksi kahdelta haltijalta kaiken mahdollisen kauneuden, viisauden ja rikkauden, mutta ne säilyy vain jos lahjaksi saatu helmi säilyy. Ja jos helmi katoaakin, niin sitten prinsessa saa hyvän ja nöyrän sydämen, eli ei huono lahjus sekään. No, prinsessa kasvaa ja hänestä tulee kaiken myötä melkoinen diiva. Sitten hän teiniksi vartuttuaan karkaa kotoa ja katoaa metsän syleilyyn ja helmikruunukin tippuu päästä lammen syvyyksiin omaa kuvajaista ihastellessa.  Sen jälkeen Adalmina elelee joitain vuosia vanhan köyhän vaimon luona ja hänen sydämestään tulee tosiaan hyvä. Tottakai häntä samaan aikaan etsitään kaiken aikaa kaikkialta. Eräänä päivänä metsässä prinssi Sigismund kohtaa suloisen Adalminan lampaita kaitsemassa. Vähän myöhemmin samainen prinssi kumartuu juomaan lammesta ja löytääkin helmikruunun. Saavuttuaan myöhemmin kuninkaan linnaan, hän vie kruunun kuninkaalle. Helmikruunua sovitetaan sitten kaikkien neitojen päähän, jotta oikea prinsessa löytyisi. Yön pimetessä myös viimein lammaspaimen Adalminan päähän. Kaikki päättyy siis hyvin! Plus Adalmina sai pitää hyvän ja nöyrän sydämensäkin.

Lapsena pidin tästä sadusta ja eritoten sen kuvituksesta hyvin paljon. Tätä on tullut luettua monet monet kerrat. Tarina on Topeliuksen tyyliin opettavainen. En tiedä, kuinka paljon asioita tuolloin alle kouluikäisenä ymmärsin, mutta kirjasta pidin paljon. Ihmeen hyvin muuten säilynyt tämä kirja nämä 26 vuotta! Välillä tuntuu, että parhaat muistot lapsuudesta liittyy joko kirjoihin tai uimiseen.