23 joulukuuta, 2015

Mielenrauhaa

Henkisesti raskaina jouluina tämä Jarkko Aholan joululaulu Mielenrauhaa on tuonut lohtua pimeän keskelle. Tätä ei voi itkemättä kuunnella. Ei aiempina vuosina, eikä tänä joulunakaan.



säv. Kassu Halonen
san. Edu Kettunen

Kahta vain
joululahjaa,
kahta vain
mä toivoisin
Vain pientä hetken
hengähdystä
ja mielenrauhaa
tietenkin
Mä toivon vain
vain Joulun taikaa
et sydän ois
ees hetken aikaa huoleton
ja Joulu tois tuon hetken toivon
Jos myötä tuon
yötuulen lauhan
Joulu tois
taas mielenrauhan rahtusen
maailmaan sekavaan
Miksi toivoisin
mä kultaa,
lisää turhaa
rihkamaa
Toisko nuo tuon
levon hetken
armahduksen
kaltaisen

"Mä toivon vain
vain Joulun taikaa

et sydän ois

ees hetken aikaa huoleton

ja Joulu tois tuon hetken toivon

Jos myötä tuon
yötuulen lauhan

Joulu tois

taas mielenrauhan rahtusen

maailmaan sekavaan" x2

16 joulukuuta, 2015

Kesken jääneitä

Viimeisimmän Brownin jälkeen olen yrittäny aloittaa monta kirjaa. Kolme kappaletta on jäänyt kesken noin 20-40 sivua luettuani. 


Reijo Mäki: Satakieli lauloi yöllä 
Vares- sarjan toinen kirja. Ei vaan uppoa minuun! Elokuvat kyllä senkin edestä, kiitos ihanan Antti Reinin. Ensimmäinenki sarjan kirja oli vähän kiikun ja kaakun, mutta luin silti kokonaan. Kokeilin kuitenkin vielä, josko toinen menisi. Ei mennyt. Kieli on jotenkin niin arkista ja minun makuuni liian "rahvaanomaista" kirjaan.



Ann Cleeves: Kuolonkukkia
 Vera Stanhope- sarjasta ensimmäinen kirja. Kirjan alku oli niin sekava, etten päässyt kärryille, vaikka kuinka yritin. Se ärsytti. Yritin lukea eteenpäin, mutta en siltikään päässyt menoon mukaan. Siksi jäi tämä kirja kesken. Näistä kirjoista on tehty tv-sarjakin. Olisikohan se parempi?



Alicia Gimenez Bartlett: Petra Delicado ja merkityt tytöt
Petra Delicado- sarjan ensimmäinen kirja. Alku eteni niin hitaasti, että kerkesin kyllästyä pahasti sivulle 42 päästyäni. Pakko sanoa, että pidin silti kirjan minä-kerronnan muodosta. Kirjoissa ei sitä ole kovin usein. Tästäkin kirjasarjasta on tehty tv-sarja. En tiedä, onko sitä Suomessa näkyvissä.



Sellaisia epäonnistuneita lukuyrityksiä oli tässä tarjolla. Ajattelin huomenna kävellä kirjastoon toivioretkelle ja haalia luettavaa vuoden vaihteen yli.

07 joulukuuta, 2015

Kateuden polte

Viimeinen Sandra Brown uunista ulos!


Kateuden Polte on osin ärsyttävä kirja, mutta ei sitä silti voinut laskea käsistään. Ärsytti asetelma, jossa kierot miehet kohtelee naisia huonosti. Toisaalta, saivat nämä kierot nokilleen kuitenkin, joten se on hyvä!

Juoni oli kirjassa mielenkiintoinen. Nimetön kirjailija lähettää kustantamoon kirjansa prologin. Kustantaja Maris Matherly-Reed lukee sen, kiinnostuu ja alkaa selvittää kirjailijan persoonallisuutta, jotta saisi kirjan heille tuotantoon. Selviää, että nimetön kirjailija kirjoittaa tositapahtumista, joihin Marisin aviomies liittyy tiukasti.

Sivu sivulta juonen käänteet etenevät ja paljastuvat. Loppushow yllätti minut. En osannut odottaa ihan sellaista! Tykkään positiivisesti yllättävistä lopuista kirjoissa. Tätä kirjaa en silti suosittele, koska siitä jäi ärsyttävä maku suuhun.

03 joulukuuta, 2015

Hehkuvat tunteet

Neljäs ja samalla tältä erää toiseksi viimeinen Sandra Brown esittelyyn.


Sayre Lynch on katkaissut välinsä perheeseensä 10 vuotta sitten. Nyt hän joutuu palaamaan kotikaupunkiinsa veljensä kuoltua yllättäen. Siitä lähtee juonen kiemurat käyntiin. Paljastuu, että veli onkin murhattu. Sayre on napit vastakkain isänsä kanssa joka käänteessä, veljen murhan suhteen, perhefirman suhteen ja muutenkin. Lisäksi perhefirman lakimies Beck Merchant vetää Sayrea puoleensa.

Tokihan Sayren ja Beckin orastava romanssi on hyvin klassinen juonitelma kirjoissa. Silti ihan hauskaa luettavaa. Tykkäsin myös siitä, että Beckin menneistä paljastui juoneen vaikuttavia asioita. Loppu oli osin odotettavissa, lukuun ottamatta yhtä seikkaa.

Tätä kirjaa voin suositella. Rennon letkeää luettavaa.