Zadie Smith: Aavistuksia - kuusi esseetä eristysajasta

Tää on toinen kirja, jonka oon lukenu Zadie Smithiltä.

 

Tää esseekokoelma ei oikein mua napannu. En tavoittanut esseiden juttua kuin paikoin. En saanut kiinni niistä. En tiedä johtuiko se aiheen läheisyydestä, vai oliko ne mulle liian abstrakteja vai mikä oli ongelma. Tunnistin kyllä Smithin kirjoittamisesta sen hienouden, miten hän osaa sanat asettaa ja saa jutun etenemään vaivattomasti. Mua harmittaa, että tää ei ollu mulle napakymppi, varsinkin kun pidin Swing timesta niin paljon.

Swing time

Enpä tiennyt mihin tartuin, kun kirjastossa tämän noukin käsiini ja päätin lainata.

Kirja kertoo kahdesta lontoolaisesta tytöstä ja heidän tarinansa vähä päälle kolmikymppisiksi asti. Toinen heistä on Tracey ja toinen nimetön kertojaääni. Tytöt tapaavat tyyliin eskarilaisina kirkon pihalla tanssitunnille mennessään ja siitä alkaa heidän ystävyyssuhteensa, joka kulkee tarinan juonena kirjan läpi. Kirja sai minut otteeseensa jo ensimmäisiltä sivuilta. Jotenkin teksti soljuu niin jouhevasti eteenpäin, että sitä vain istuu kyydissä ja seuraa tarinaa. 

Tracey jämähtää Lontooseen kökköön elämään, vaikka on lahjakas tanssija ja kertojaääni taas päätyy kuuluisan pop-laulajan assistentiksi ja matkustaa ympäri maailmaa. Elämä etenee painollaan ja tuo välillä kaikenlaista eteen. Tarina oli mielenkiintoinen monine puolineen ja herätti minussa kiinnostuksen Smithin muuhun tuotantoon. Jäi myös sellainen olo, että haluaisin tietää, miten tarina vielä jatkuu. 

Ainut ärsyttävä asia kirjassa tai joka minua häiritsi oli, että kertojaäänen nimeä ei tuotu esiin mitenkään koko kirjan aikana. Se häiritsi minua, mutta ei vaikuttanut huonontavasti lukunautintoon.