Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viro. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viro. Näytä kaikki tekstit

26 kesäkuuta, 2026

Eva Frantz: Hallonbacken & Aino Pervik: Arabella, merirosvon tytär & Simon Stålenhag: Liittymiä

 Parit lasten- ja nuortenkirjat tähän väliin!




Eva Frantz: Hallonbacken
lukija Eva Frantz

Ensimmäinen ruotsiksi kuuntelemani äänikirja! Tässä autto paljon perässä pysymisessä se, että oon kattonut tästä tehdyn tv-sarjan, joka oli ihan mahtava. Suomeksi tää kirja on Osasto 23.
 
"Autiolla maaseudulla, Vadelmarinteen keuhkoparantolassa, hoidetaan köyhiä kaupunkilaislapsia. Raikkaan ulkoilman uskotaan olevan hyödyksi yskiville lapsille. Stinalle laitos on pikemminkin kuin kartano, mutta hän kaipaa kotiin viiden siskonsa luo, ahtaan makuuhuoneen kerrossänkyyn.Salaperäinen potilas Ruben auttaa Stinaa sopeutumaan, ja yhdessä he vaeltavat öisin parantolan tyhjillä käytävillä.Ruben kertoo myös oudosta tulipalosta itäsiivessä. Stina havaitsee, että osastolla on käynnissä jotakin merkillistä - lääkärien käytös alkaa kummastuttaa. Pian Stina ymmärtää, että hän on itsekin suuressa vaarassa."
 
Tää oli kyllä jännä! Ruotsiksi sai jännittää kirjan menoa, vaikka tiesin jo, että mitä tulee tapahtumaan. Huhheijaa! 
 



Aino Pervik: Arabella, merirosvon tytär
suomentanut Eva Lille
 
Lisää merirosvoseikkailuja!

"9-vuotias Arabella seilaa isänsä merirosvolaivassa maailman meriä. Isä on merirosvopäällikkö, joka ryöstää muita laivoja ja kätkee aarteensa salaiseen kallioluolaan vaikeakulkuisen reitin varrelle. Eräänä päivänä Arabella poimii merestä haaksirikkoutuneen Hassanin. Hän luulee saavansa Hassanista oivan käskyläisen, mutta käykin niin, että uljaasta ja rohkeasta pojasta tulee Arabellan suojelija."
 
Tämä olikin aikamoinen seikkailu sitten! Jännityksellä aikuisenakin luin tätä. Mulla on hämärä mielikuva siitä, että oisin tän myös lapsena lukenut! 
 
Arabella elämä on kyllä melkoista. Huhhuh! Isä ei paljon välitä, ympärillä vain karskeja merimiehiä, elämä on yhtä lentoa ja pakoa. Tekisin kyllä lastensuojeluilmoituksen heti. Onneksi Arabellalla on myös niitä ihmisiä ympärillään, jotka huolehtivat hänestä. Kirjassa kuvattiin myös kauniisti romaneja, mikä pisti silmään. Se niin harvinaista. Yleensä romaneita kuvataan vain rumasti. 




Simon Stålenhag: Liittymiä
suomentanut Tarja Lipponen
 
Tämä olikin aikamoinen dystooppinen tarina! Usassa on ollut droonisodat ja tuhotun maailman keskellä Michelle yrittää selviytyä ja matkustaa eteenpäin. Seurana Michellellä on pieni robotti ja sen kanssa hän etsii veljeään, joka on kadonnut melskeen keskellä. 
 
Tarina ja kuvat ovat karuja. Maailma on karu. Toivoa on silti kaiken keskellä. Hurja ja lukemisen arvoinen tarina tämä! 

19 syyskuuta, 2018

Aika

Pengoin vähän kaappejani ja löysin paperin, johon entinen työkaverini oli tulostanut runon ja antanut sen minulle. Tämä runo pyörii aika ajoin mielessäni ja laitan sen nyt tännekin muistiin. Minusta tässä runossa on suurta viisautta. Kiitos sinulle, L, tästä runosta, jos luet tätä postausta. 


Aika

Ei ole hyvää, ei huonoa aikaa.
On vain nyt ja on parastaikaa.
Mikä on alkanut jatkuu yhä.
Säilyy paha ja kestää hyvä.

Ei ole synkkää, ei iloista aikaa.
Toistensa veroiset hetket paraikaa.
Elämä elämän jatkua antaa,
Kronoksen leikkeihin leluja kantaa.

Ei ole mennyttä, tulevaa aikaa.
On vain nyt ja on parastaikaa.
Sattuman saatosta mitään et poista.
Yksikään hetki ei häivytä toista.

Tehtävätöntä ei ole aikaa.
Tarkoitus vain ei näy parastaikaa.
Enempää, vähempää olla ei voisi.
Liikaa ei elämä verotta soisi.

Mikään ei tuhoa, lahota aikaa.
Pysyvää hetkeä elät paraikaa.
Alkanut aika ei voi laata,
ikuista vain emme aistia saata.

Artur Alliksaar

15 syyskuuta, 2016

Stockmann Yard: Myymäläetsivän muistelmat

Antto Terraksen muistelmat myymäläetsivän hommista Stockmannilla oli hauskaa luettavaa. Mieheni luki tämän ennen minua ja voi niitä naurun pyrskähdyksiä, mitä jouduin kuuntelemaan.


Terras kirjoittaa hauskasti kommelluksista myymäläetsivän hommissa. Välillä ei voinut kuin nauraa ääneen. Pakko silti sanoa, että pitemmän päälle Terraksen tyyli kävi tylsäksi. Liika hauskuus vie hauskuuden. Silti lukemisen arvoinen kirja! 

Mielenkiintoista kirjassa oli se, että mitä kaikkea ihmiset varastaa ja miksi ihmeessä he sitä tekee. Ja ennen kaikkea se, että konstit on monet! Eikä pidä unohtaa kirjaan sisältyvää Myymälävarkaan käsikirjaa...

Pakko muuten lisätä, että vaikka kuinka vaivasin päätäni, niin en keksinyt Stockmannin sijaintia Helsingissä. En ole Helsingin puljussa käynyt koskaan. Googlen kuva- ja karttahaku auttoi hahmottamaan liikkeen sijainnin ja tajusin, etten ole niillä kulmilla liikkunut Helsingissä käydessä. Jännää. Onko mun sivistyksessä musta aukko tässä kohden?