Golnaz Hashemzadeh Bonde: Luontainen käytös

Ah mitä mää luinkaan! Bonde ei petä! Tää kirja meni kyllä monin tavoin ihon alle. Onneksi oli niin lyhyt. Vain 168 sivua! Mutta sivut oli täyttä tavaraa, jok'ikinen.

Tässä mun kommentteja kirjasta Sivutiellä-blogin Sirrille:

"Jotenkin tuo, miten Lily luovii noissa ihmissuhteissa osuu johonkin kohtaan minussa."

"Antaa muttei anna kuitenkaan, kun ei oo just sitä antaa, mitä muille "pitäis" antaa."

"Tavallaan on oman elämänsä syrjästä katsoja ja silti sillain aktiivinen, että menee virran mukana, eikä jarruta tai mitään."

"Sitte tuo Lilyn äiti. Vaatii lapseltaan asioita niitä mitenkään etukäteen pohjustamatta ja edes selittämättä."

1. "Itelläni ei oo lapsia, mutta tunnistan noita samoja juttuja."

   
   

   "Kuin Lily epätoivoisesti yrittää miellyttää äitiään ja saada yhteyttä häneen ja hyväksyntää ja rakkautta ja sitte äiti on tommonen täysin tuulella käypä ja arvaamaton."

"Tää kirja on ku minusta tehty. Vaikka ei oo omia lapsia."

"Just tota Lilyn ihan kiinni vauvaan olemista. Ja miten hän on Marcuksen kanssa kuin pelkkä kuori."

"Luen just tota, ku Lily Gunillan kans syöttää Majsanin pentuja ja mua itkettää. Lily on just niinku minä sillon ku mua estettiin olemasta nuorimpien sisarusteni kanssa tekemisissä.😭"

"Argh tuota, että Lilyn äiti jätti ton kissan ja pennut Lilyn vastuulle. Just niinku mun vanhemmat jätti mun sisarukset mun vastuulle."

"Sievästi menee ihon alle.😅"

"Ää. Mua niin itkettää tää kirjan loppu."

Tää kirja oli ja on niin, ettei oikein ole edes sanoja. Lukekaa!

Olimme kerran

Oi tätä kirjaa! <3 Golnaz Hashemzadeh Bonde teki muhun vaikutuksen kirjallaan Olimme kerran. 

Nahid sairastuu syöpään, saa puoli vuotta elinaikaa. Hän on yksinäinen ja katkera ja ei niin hyvä äiti tyttärelleen, ainoalle lapselleen. Syövän myötä hän alkaa käydä läpi elämäänsä ja haluaa sittenkin niin vimmatusti elää. Kirjassa käydään läpi hänen tarinaansa, nuoruusvuosia ja Iranin islamilaista vallankumousta, pakoa Ruotsiin, lapsen saantia, avioliittoa, avioeroa. Kirja on kipeän kaunis. Nahid on ihanan ristiriitainen henkilö ja hänen ajatuksensa ovat välillä niin oivaltavia ja herkullisia. Kirjaa oli kertakaikkiaan nautinto lukea ja ahmin sen vuorokaudessa.

Kirja herätti paljon ajatuksia ja ne jäivät palloilemaan korvieni väliin. Ei vaan osaa pukea sanoiksi niitä sekä niistä heränneitä tunteita. Ihmettelen vain ihmiselämää, joka osaa olla välillä niin kauheaa ja välillä niin kaunista ja ihanaa.