Minusta on mahtavaa, että vapaaehtoisesta lapsettomuudesta on ruennut ilmestymään kirjoja! (Aiemmin luin Nefertiti Malatyn teoksen aiheesta.) Ja että aiheesta ylipäätään puhutaan enemmän. Kommentit aiheesta ovat kyllä yleensä luokkaa idiootti ja että on epänormaalia olla haluamatta lapsia ja muuta höpöhöpöä.
Kirjassa on haasteteltu useita henkilöitä ja muutamaa pariskuntaakin. Hooli ja Nieminen kertovat myös omat tarinansa. Kirjassa oli oikein mukavä yllätys, että kirjailija J.S.Meresmaa on vapaaehtoisesti lapseton. Hänen pisteensä nousivat silmissäni entisestään sen takia.
Kirjassa tuotiin esiin tietoa liittyen vapaaehtoiseen lapsettomuuteen ja pohdittiin asiaa monelta kantilta. Se oli hyvä, samaten kuin ihmisten tarinat olivat mielenkiintoisia. Se välillä vähän ärsytti ja hämmensi kun kirjassa tuotiin niin paljon esille sitä, että onko tämä nyt varma valinta ja voiko mieli muuttua. Se tuntuu hassulta, koska itselleni on päivän selvää, etten tuu koskaan hankkimaan omia lapsia. Ajattelen, että kirjassa se puhe johtui Hoolin omasta edelleen olevasta epävarmuudesta asian suhteen, vaikka hän oli sen päätöksen jo tehnyt, koska meni naimisiin Niemisen kanssa. On olemassa ihmisiä, jotka muuttavat mieltänsä tämän asian suhteen. He kuitenkin ovat niin pieni joukko, että tuntuu hassulta, että sitten sen takia sitä mielen muuttumista jauhetaan ja jauhetaan. Miksei vain voida hyväksyä, että kaikki ihmiset eivät halua lapsia? Mun mielestä on ihan yhtä ok haluta lapsia kuin olla haluamatta. Jokaisen päätöstä pitää kunnioittaa ja mielestäni on epäkunnioittavaa kommentoida, että kyllä se mieli vielä muuttuu ja erittäin törkeää ja alentavaa kommentoida että rakkaudesta ei tiedä mitään ennen ku on lapsia. Äidinrakkaus/vanhemman rakkaus ei oo mitään spesiaalia rakkautta joka nousee ylitse muiden ja jonka takia ois jotenkin parempi ihminen. Se on sitä samaa rakkautta ku kaikki muukin rakkaus. Totuus on, että toisia ihmisiä nyt vaan rakastaa enemmän kuin toisia, ei se oo sen kummempaa. Ajattelen, että vanhemman lapseen kohdistuvaan rakkauteen sekoittuu voimakas suojelunhalu ja siksi se tunne tuntuu niin paljon voimakkaammalta ja niin erilaiselta kuin vaikka toiseen aikuiseen kohdistuva rakkaus, johon taas yleensä ei sekoitu sellaista suojelunhalua. Sitten vain sitä rakkauden ja voimakkaan suojelunhalun sekoitusta luullaan erikoisrakkaudeksi.
Kirja oli kuitenkin kokonaisuudessaan hyvä ja lukemisen arvoinen. Tiedossani on vielä ainakin yksi vapaaehtoisesta lapsettomuudesta tehty kirja ja aion sen metsästää käsiini.
