Elämäkertaa ja tietoa!

 Kaksi elämäkertaa ja yksi tietokirja tänään kehiin.

Jaana Suorsa: Mie, Taivaanjaara

Tää on sarjakuvaelämäkerta Reidar Särestöniemestä. Tässä tuli esiin Särestöniemen kipuilu oman homoutensa kanssa, kuinka hän tunsi itsensä sen takia oudoksi ja erilaiseksi. Hieman ollu eri ajat tuolloin! Pidin Suorsan värikkäästä kuvituksesta, josta tuli jollain tavoin mieleen Särestöniemen itsensä maalaukset.

 

 

 

Fern Brady: Vahva naishahmo 

suomentanut Inka Parpola

 

 Bradyn elämän tarina, vaikea lapsuus ja nuoruus ja aikuisuus ihan vain diagnosoimattoman autismin takia, joka käytännössä aiheutti melkein kaikki ongelmat hänen elämässään. Itsellä on sama kokemus ku Bradyllä, että en saanu lähetettä autismitutkimuksiin sen takia ku pystyin kattoon lääkäriä silmiin. 

 

Bradylla ollu vielä vähä hankalempaa kuormituksen yms takia, koska hän on työpäivien jälkeen säännöllisesti hajoittanut huonekalujaan. Kuormitus ollu niin kovaa ja purkautunut sitten yhtä kovaa. Plus se, ku maskaa eli peittelee omaa kuormitustaan ja autismioireitaan ni se sitten kertautuu pahasti. 

Anyway! Oli todella kiinnostava elämäkerta henkilöstä, josta en ollu aiemmin kuullu. Samaistuin tosi paljon Bradyn kokemuksiin.

 

Cynthia Enloe: Feminismi ja sota

suomentanut Eva Isaksson

Olipas herättelevä teos sodasta ja sodankäynnistä! Yleensä ajatellaan, että miehet maksaa sen suurimman hinnan sodasta, koska he ovat siellä rintamalla ja he sotivat. Mutta eipä se nyt ihan niin meekään. Tätä Enloe avaa tässä kirjassaan 12 eri oppitunnin kautta. 

 

Rintamoilla on aina ollut naisia. Heitä on ollut siellä sotimassa, sairaanhoitajina ja lääkäreinä, sekä tyydyttämässä miesten seksuaalisia haluja/tarpeita. Ns. kotirintamalla taas naiset ovat joutuneet tekemään ihan kaiken omien töidensä lisäksi. Tämän päälle he ovat vielä joutuneet kestämään vihollisten tekemät sotarikokset: seksuaalisen väkivallan, fyysisen väkivalllan, kaikenlaisen tappamisen ja kotien tuhoamiset. Että ei voi ollenkaan sanoa, että kuka tässä kärsii eniten ja toisekseen ei oo mitään järkeä vertailla sitä. Ei ne oo vertailukelpoisia toisiinsa nähden.

 

Tää kirja avas kyllä silmiä sodan suhteen ja pahasti. Sota on kaikin tavoin järjetön asia. 

Shahad Al Rawi: The Baghdad clock & Marguerite Duras: Rakastaja

 Nämä molemmat kirjat herättivät paljon tunteita, tosin ihan eri syistä.

Shahad Al Rawi: The Baghdad clock

kääntäjä Luke Leafgren

Tämä irakilaisen Al Rawin kirja kertoo Persianlahden sodasta lapsen näkökulmasta. Mitä on kasvaa pommitusten ja pelon keskellä ja miten se kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se, miten lapsi näkee sodan, eroaa monin paikoin täysin siitä, miten aikuinen näkee sen. Lapset voivat niin keskittyä mielikuvitusmaailmoihinsa ja leikkeihinsä ja sitä kautta paeta todellisuutta. Kirja kuvaa hyvin tätä ja kasvamista lapsesta aikuiseksi sodan keskellä, sitten sodan jälkimainingeissa puutteen ja kaiken keskellä. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta, häineen, hautajaisineen, tavallisine elämäntapahtumineen. Tämä oli kyllä vaikuttava kirja. Jäi ajatuksiin soimaan pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen.

Marguerite Duras: Rakastaja

suomentanut Jukka Mannerkorpi

esipuhe Anne Fried

Sitten tämä kirja. Huhhuh! Jostain ihmeen syystä tätä pidetään rakkauskertomuksena, mutta minusta tämä on vain ja ainoastaan kertomus seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Päähenkilö on 15-vuotias ja hänen "rakastajansa" jotain 15 vuotta vanhempi. Mitä rakkautta se semmonen on? Ei mitään. Näen haavoitetun tytön, näen myös haavoitetun miehen, mutta se ei ole mikään syy tällaiseen suhteeseen. Puh ja pah.

Että tulipahan luettua. Taidokas joo, mutta ei mun kirja.

Sarjakuvia seuraava erä luettuna

 Muutama sarjakuva tähän väliin! Kaikki ihan erilaisia keskenään.

Äni Jaatinen: My rosy road

Jaatisen omakohtainen tarina sairastumisesta aivotulehdukseen ja siitä selviämisestä. Koskettavakin tarina lukea. Aikamoista menoa on kyllä tuollaisen tulehduksen sairastaminen!

Joanna Cacao: The secret of the ravens

Tarina kaksosista, Elliotista ja Lizasta, joiden täytyy kahdestaan koittaa selvitä, kun vanhemmat ovat kadonneet. He joutuvatkin aikamoiseen pyöritykseen, esim. Liza myrkytetään, ja sitä seuratessa sivut kääntyivät vähän kuin itsestään. Pidin paljon ja odotan, että pääsen lukemaan seuraavan osan tästä. Tarina jäi sellaiseen paikkaan kutkuttavasti.

Ana Penyas: We're all just fine

kääntänyt Andrea Rosenberg

Tämä on tarina sarjakuvantekijän isoäideistä ja olikin mielenkiintoista luettavaa! Penyas haastattelee heitä heidän elämistään, millaista se on ollut nuorena, millaista sisällissodan aikaan, millaista diktatuurin aikaan, perheen perustaminen ja kaikki muu. Pidin tästä paljon!

Yhteiskunnallista kritiikkiä sarjakuvien muodossa

 Hauskaa huomata näitä teemoja omissa lukemisissaan. Tällä kertaa se on yhteiskunnallinen kritiikki.

Moleste: Loud: stories to make your voice heard

kääntänyt Anna Barton

Tää on italialainen sarjakuva-antologia, jossa tuodaan esiin naisten kokemaan seksuaalista häirintää ja väkivaltaa. Miten uhreja syyllistetään, vaikka uhri ei koskaan ole syyllinen. Ei edes silloin, kun on provosoinut. Riko hiljaisuus onkin tän antologian ja sen sisältämän 9 tarinan sanoma. 

Tekijät eli Moleste-kollektiivi:

Anna Cercignano

Eleonora Anonioni

Maurizia Rubino

Francesca Torre

La Tram

Lucia Biagi

Vega Guerrieri

Caterina Ferrante

Laura Guglielmo

Davide Costa

Elisa2B

Carmen Guasco

Marta Macolino

Alessia De Sio

Deya Muniz: The princess and the grilled cheese sandwich

Tää oli aivan ihana tarina! 

Camin (lady Camembert) isä on kuolemaisillaan, kun pyytää ainoaa lastaan, tytärtään, esiintymään poikana, että rahat pysyis suvussa. Tuumastapa toimeen siis. Entäpä sitten, kun Cam kohtaa ihanan prinsessa Brien ja hän esiintyy Count Camembertina? Entäpä sitten, kun asia paljastuukin?

Tämä juustolandian tarina oli kyllä niin mainio. Oikeasti, kaikkien nimi on jokin juusto (Camin palvelija esim. Feta) ja kauempaa tulleilla jonkin muun ruoan nimi. 

Ja se yhteiskuntakritiikki. Vain poika tai mies voi periä suvun rahat. Vain mies ja nainen voi mennä naimisiin. Siinä onkin sitten hommaa, että asiat saa muuttumaan paremmaksi.

Sarah Myer: Monstrous: a transracial adoption story

Tämä Myerin omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani oli koskettava. Myer on vauvana adoptoitu Etelä-Koreasta Yhdysvaltoihiin ja keskelle maaseutua, jossa ei juuri muita olekaan kuin valkoisia ihmisiä. Sen mukaista sitten menokin, kun Myeriä kiusataan koulussa ja rasismi tulvii ovista ja ikkunoista. Onneksi adoptiovanhemmat ovat ihania ja tukevat täysiä Myeria ja hänen adoptiosiskoaan, joka on myöskin Etelä-Koreasta adoptoitu. Myerin tarinaan linkittyy myös hänen autisminsa, joka on erilaisen ulkonäön lisäksi toinen syy miksi häntä kiusataan.

Yhteiskunnallinen kritiikki tulee esiin tosi monessa paikassa. Koulukiusaamisessa klassinen, että opettajat eivät puutu asiaan ennen kuin kiusatulla menee kuppi nurin ja hän lyö. Sitten ongelmissa on kiusattu, eikä kiusaaja. Sama homma rasismin kohdalla. Asiaa vähätellään ja ei oteta tosissaan. Tai otetaan tosissaan vasta, ku valkoinen adoptioisä menee ärähtämään, ettei hänen tytärtä kohdella näin. Huokaus. 

Tämä oli tosiaan koskettava tarina ja täynnä toivoa vaikeista asioista huolimatta.

Bea Uusma: Naparetki - minun rakkaustarinani

 Vihdoin minäki sain luettua tän! Jam huh mikä kirja tää olikaan! Ahmin kahdessa päivässä.

Tää on yksinkertaisesti Uusman oma tarina siitä, miten hän kiinnostuu kirjassa käsitellystä naparetkestä ja miten hän uppoaa siihen oman elämänsä rinnalla. Tutkii ja tutkii kaiken rinnalla. Kerrassaan ahmittavasti Uusma kirjoittaakin kaikesta, itsestään, elämästään, omasta uppoamisestaan tähän epäonniseen naparetkeen, tutkimusretkistään tapahtumien perässä. Oispa tällaisia kirjoja lisää! Jos on ehdottaa samankaltaisia niin vinkkaa minulle, kiitos!

Itse tää naparetki. Nää seikkailijat oli ensinnäkin helvetin ylimielisiä. Ne ei ees testannut tota palloaan ennen lähtöään. Miettikää! Ja sehän se koitui sitten kohtaloksi. Sitten heillä ei ollut edes kunnon varusteita mukana. Meinaan vaatetusta. Kyllä oli hienot juhlavaatteet sitä hetkeä varten, ku ovat pallolla ylittäneet napajään. Muttei kuitenkaan mitään sen varalta, että ei onnistuiskaan homma, jotain sattuis. Argh. Miehet! Väitän, että todella harvassa on ne naiset, jotka ois tolleen lähteneet tommoselle reissulle. Onneksi heillä oli kuitenkin ruokaa, lääkkeitä ja sellasia kunnollisesti. Niitten puolesta olisivat ehkä voineet selvitäkin.

Mutta siis, todellakin loistava kirja! Uskon, että tuun lukemaan tän vielä uudelleen.

Lovette Jallow: Främling i vita rum

 Vihdoin sain luettua tän kirjan! Ja vieläpä ruotsiksi! Pikkuhiljaa mun taito karttuu.

"Lovette Jallowin kirja herätti paljon ajatuksia ja epämiellyttäviä tunteita. Hyvä niin! Valkoisena ihmisenä on tärkeää muistaa, että ei ole minun syy, että olen oppinut rasismin lapsena, mutta on todellakin minun syy, jos en muuta näitä ajatuksia ja asenteita aikuisena. Kiitos tästä kirjasta!"

Näin kirjoitin instaan tästä kirjasta. Ja tää kirja todellakin herätti kaikenlaisia ajatuksia. Jallow käy kirjassa elämäänsä läpi, lapsuuden paostaan Gambiasta (ja huom. elintaso romahti Ruotsiin tullessa, että ei asiat oo aina niin hyvin länsimaassa ja huonosti Afrikan maassa), elämästä Ruotsissa jossa joutui heti kohtaamaan rasismia ja sehän jatkuu edelleen, vuosistaan Lontoossa, työelämästä, sukupuolesta, autismistaan. 

Kaiken kaikkiaan kiinnostava ja ahmittava kirja! Tekee hyvää lukea tällaisia kirjoja ja kyseenalaistaa omia ajatuksia ja asenteita lisää.

Sarjakuvia itsensä löytämisestä, osa 3

 Miten mää oonkin saanu käsiini niin hyviä sarjakuvia? Oon vaan nauttinu näiden lukemisesta.

Sanna Hukkanen: Juuri

Sarjakuva juurista. Hukkasen isoäiti kertoo tarinoita ja lapsenlapsi yhdistelee niitä omaan elämäänsä. Tää oli kyllä aika ihanaa luettavaa. Tarinat myös linkittyivät puihin ja niiden juuriin. Pidin paljon. Sanna Hukkanen on löytänyt kyllä nyt tiensä mun kirjapinoihin.

Rebecca Burgess: How to be ace - a memoir of growing up asexual

Tää on Rebecan oma tarina siitä, millaista on kasvaa aseksuaalisena maailmassa, joka tyrkyttää seksuaalisuutta koko ajan joka nurkasta. Ja niinhän se on! Se alkaa jo lapsena, kun alle kouluikäisille aletaan tyrkyttää tyttö- ja poikakavereita, vaikka toinen lapsi olisi todellakin vaan KAVERI. Mutta ku ei se käy, ku siihen pitää saada tää seksuaalinen aspekti mukaan. Rasittavaa mun mielestä. Muistan iteki näitä tilanteita lapsuudesta ja niistä tuli aina epämiellyttävä olo. 

Tää sarjakuva oli tarinanakin hyvä ja havainnollistava. Toivottavasti mahdollisimman moni lukee tän.

Maggie Tokuda-Hall & Lisa Sterle: Squad

Becca on vasta muuttanut paikkakunnalle ja koulussa tutustuu uusiin tyyppeihin. Eikä ihan kehen tahansa, vaan suosittuihin tyttöihin! Ja mitä siitä seuraakaan? Uusista kavereista alkaa paljastuakin odottamattomia juttuja ja lopulta Becca joutuu valitsemaan, että millä puolella hän aikoo seisoa. Olipa kerrassaan tarina! Wau!

Sarjakuvia itsensä löytämisestä

 Huomaamatta tullu luettua kirjoja ja sarjakuvia, joissa sama teema. Tässä postauksessa nyt kolme sellaista, joissa käsitellään itsensä löytämistä. Kaikissa pikkaisen erilainen lähestymisnäkökulma asiaan.

Emmi Valve: Polte

Hauskasti törmäsin tähän sarjakuvaan. Olin ystäväni kanssa leffassa ja elokuvan alkua odotellessa huomasin edessämme istuvan miehen lukevan sarjakuvaa. En malttanut olla kysymättä, että mitä luet. Hän sitten näytti tän ja kertoi just ostaneensa sen. Hetken sitten juteltiin Valveen sarjakuvista. Sitten minä kirjauduin kirjaston sivuille ja varasin tämän heti.

Tää on Valveen tyylille uskollinen teos. Käsittelee seksuaalisuutta, mitä se on väkivallan kokemusten jälkeen. Tärkeässä osassa oman itsensä löytäminen. Tää oli kaunis teos. Kosketti, koska itsellä niitä samoja kokemuksia ja samaa hukassa olemisen tunnetta.

Anneli Furmark: Tule kanssani kulman taa

suomentanut Hannele Richert

Tässä sarjakuvassa käsitellään 50+ -vuotiaan Elisen elämää. Elisellä on puoliso, lapset, elämä tasaissta ja rauhallista. Sitten hän törmää Dagmariin, rakastuu, kaikki keikahtaakin ihan nurin sen myötä. Siitä seuraa iso kriisi ja tämä sarjakuva kuvaa sitä kaikkea Elisen elämässä.

Anu Kotilainen: Kaappistrategia

Tämä on hyvin samantapainen kuin edellinen sarjakuva. Sillä erotuksella, että tässä pienen lapsen äiti tajuaa, ettei olekaan hetero ja mitä kaikkea siitä sitten seuraakaan. Joutuu läpikäymään monenlaisia tunteita ja asenteita ja miten lapsen elämä tulee sujumaan jne. Tykkäsin paljon tästäkin!