Jatkoin kuukausien tauon jälkeen Ilkka Auerin Lumen ja jään maa- fantasiakirjasarjaa. Hyinen hauta oli kahta edeltäjäänsä paljon parempi ja vei minut mennessään.
Jostain syystä minulla oli sellainen mielikuva, että edellinen osa ei ollut kauhean hyvä. Ehkä se johtui vain siitä, että tämä kirja oli edeltäjäänsä parempi ja kirjasarja kasvaa ja kehittyy edetessään. Ehkä ei aina kannata luottaa omiin mielikuviinsa. Onneksi pidän tätä kirjablogia ja täältä näen omat mielipiteeni kirjoista! Olin nimittäin pitänyt sitä ekaa osaa vähän tylsänä ja toisesta osasta pidin paljon enemmän. Eka osa ja toka osa luettavissa noiden linkkien kautta. Tämä kolmas osa vei lukiessa jo ihan mennessään
Tässä kirjassa Nonna on taas muutaman vuoden vanhempi, 15-16-vuotias ja alkaa olla jo täysissä voimissaan oleva myrkrida-noita. Noridiumissa on levotonta. Sodan uhka leijuu ilmassa ja Nonnaa vastaan tehdään juonia. Nonna alkaa selvittää ihmissuden tapausta. Sen selvitettyään susijumalatar Ylva antaa hänelle siunauksensa ja kertoo Hyisestä haudasta, josta Nonna saa loputkin tarvitsemansa tiedot ja voimat, pakkasenjumalan salaisuudet. Niinpä Nonna lähtee sitten Hyistä hautaa kohden, koska hän haluaa täydet pakkasen ja kylmän voimat. Eipä hän tiedäkään, että mitä vastuksia ja vastustajia tälle matkalle onkaan luvassa.
Tämä matka kohti Hyistä hautaa ja sen etsiminen ja löytäminen on mukavan jännittävää ja kutkuttavaa luettavaa. Eritoten se vei minut aivan mennessään kirjaa lukiessa. On se kummaa, että sitä eläytyy niin kovasti kirjan juonen kuvioihin, vaikka tietää, että hyvin se menee ja luottaakin siihen. Pidin paljon tästä kirjasta ja on kyllä kovat odotukset tämän sarjan neljännen eli viimeisen osan suhteen! Neljäs osa luonnollisesti jo odottaa mua kirjahyllyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti