Minua viehättävät tatuoinnit. Joskus jopa haaveilin, että ottaisin itsellenikin ainakin yhden tatuoinnin. Enää se ei tunnu yhtään minun jutultani. Silti ihailen niitä toisten iholla. Belitz-Henrikssonin, Ojan ja Rannan teoksessa on kuvattu naisten tatuointeja ja kerrotaan heidän tarinansa tatuointien takana.
Tämä kirja oli mielenkiintoinen ja ahmin sen yhdessä illassa. Huokailin ja ihailin toinen toistaan upeampien tatuointien takana. Toiset ovat halunneet nahkansa täyteen tatuointeja ja toiset ovat ottaneet vain yhden tatuoinnin. Tatuoinnit ja tarinat olivat niin mielenkiintoista luettavaa ja nähtävää. Tuli vähän sellainen olo, että voi kun itsekin uskaltaisin. Tiedän, ettei se olisi minun juttuni. En kykene edes päättämään, että mikä olisi sellainen kuva tai kuvio, jota jaksaisin katsella koko elämäni. Ei ole tullut sellaista vastaan vielä. Ehkä jonain päivänä, ehkä ei.
Suosittelen kirjaa. Tämäkin taas vähän avarsi minun maailmaani.
En ole koskaan halunnut tatuointia, en, vaikka työpaikan naiset kävivät kilvan ottamassa tatuointeja. Ensinnäkin ihoni on kosketusarka ja atooppinen ja kutisee herkästi. Kuvia tatuoinneista on mahtava katsella. Vanhojen tatuointien parantelu on myös hienon näköistä. Monet tatuoijat ovat todellisia taiteilijoita.
VastaaPoistaMunki mielestä tää on taidetta! Ihailen näitä, vaikka tosiaan en enää halua itselleni tatuointia.
PoistaMinäkään en halua tatskoja, mutta ihailen kyllä toisten komeita tatuointeja sujuvasti! Tuo kirjan kannessa oleva on upea. Voi olla, että olisin joskus ottanut tatskan, ellei minulla(kin) olisi atooppinen iho: olen melko varma, ettei ihoni kestäisi sitä koettelemusta.
VastaaPoistaTatuointeja kyllä ihailee!
PoistaMää luulen, etten ite kestäis sitä kipua. :D