Kylläpä mulla kesti saada päätökseen tämä Lumen ja jään maan viimeinen osa! Koronan takia lukeminen takkuili pahasti. Sitten kun viimein pääsin vauhtiin ni luin tämän melkeinpä hotkaisemalla.
Tässä kirjassa saadaan päätökseen Nonnan matka jäänoidaksi. Hänestä on tullut jäänoita ja Hiidenkynnen valtiatar. Viholliset yrittävät saada hänet pois asemastaan, tuhota hänet. Keinoja kaihtamatta. Kirjassa mua ärsytti Nonnan viha ja kostonhimo. Ymmärrän tietysti, että ku kyse lapsesta (hän 16-vuotias?) niin ei tunteiden hallinta vielä ole välttämättä vahvaa. Mää oon vaan jotenkin tosi kyllästynyt kostamiseen juonena tai sivujuonena. Se on tylsää ja siitä ei ikinä seuraa mitään hyvää. Kirjan juoni oli kuitenkin muuten mielenkiintoinen ja jännittäväkin ja vei mennessään, kun pääsin pahimmasta lukujumituksestani. Oikeastaan toivon, että tähän tulis vielä jatkoa. Kirjan ja tän sarjan maailma oli sen verran kiehtova.
Auerista on hiipien tullut yks mun lempikirjailijoista. Oon tykänny kaikista hänen kirjoistaan, jotka oon lukenut. Niitä on jo aika monta, täällä blogissaki jo 7. Lukematta on enää Kymnaasi ja nyt ilmestynyt Domowikin jatko-osa Noidankiro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti