Oon löytäny ihanan kamalan ja kamalan ihanan sarjakuvan. Jännää, ku olin ihan varma, että oon Elegian blogista tän sarjakuvan bongannu ekan kerran. Ja en löytäny sieltä! Missähän oon oikeasti tähän törmänny, ku muuta mielikuvaa asiasta ei mulla oo?
Tää sarjakuvasarja on steampunkia. Mulle ihan uus juttu. Wikipedia kerto, että: "Steampunk (suom. ”höyrypunk”) on 1980-luvulla kiteytynyt tieteiskirjallisuuden suuntaus, jossa tapahtumaympäristön muodostaa 1800-lukua ja usein erityisesti viktoriaanista Britanniaa muistuttava vaihtoehtoinen todellisuus. Steampunk yhdistelee höyrykoneiden aikakautta nykyaikaan ja uusimpaan tekniikkaan. Yleensä nykytekniikan keksinnöt on käännetty höyryvoimalla tai kellokoneistoilla toimiviksi, ja ne tuovat ulkonäöltäänkin mieleen viktoriaanisen aikakauden muotoilun." No, tätä tyyliä tää Monstress kyllä on.
Päähenkilö on Maika Halfwolf, teini-ikäinen tyttö, jonka sisällä asuu hirviö. Maika on myös arcanic eli maaginen olento, joka on puoliksi ihminen, puoliksi eläin. Osa arcaniceistä menee täysin ihmisestä. Heistä tulee mieleen myös cylonit Battlestar Galactica- tv-sarjasta. Maika etsii tietoa kuolleesta äidistään. Samaan aikaan on meneillään sota arcanicien ja Cumaean välillä. Cumaea käyttää arcaniceja saadakseen voimaa itselleen ja arcanicit tietysti vastustaa tätä sortoa ja heidän tuhoamistaan.
Maikan matkalla mukana on Master Ren, kolmihäntäinen kissa sekä minusta sarjakuvan paras hahmo Kippa, pieni arcanic-kettutyttö. Kippa on jotenkin niin liikuttava olemukseltaan ja uskollisuudeltaan ja siinä kuinka hän turvautuu omaan häntäänsä kaikkien kauheuksien keskellä.
Sarjakuvassa on väkivaltaa ja kamaluuksia, mikä tekee tästä välillä jonkin verran puistattavan luettavan. Myös tää hirviö, joka asuu Maikan sisällä pisti monet kerrat miettimään sarjakuvaa lukiessa. Jotenkin se vertautu mun mielessä traumoihin, jotka käsittelemättöminä joillaki ihmisillä purkautuu väkivaltana muita ihmisiä kohtaan. Hirviön syödessä Maikan käsivartta ajattelin sitä, miten traumat syö ihmistä itseään, miten ne kalvaa elämää ja mieltä niin kauan, että asiat käsittelee. Hirviö kuvaa hyvin monenlaisia sisäisiä taisteluja, mitä itse kullakin voi olla.
Sarjakuvan kuvitus on mielestäni kaunista, kamaluuksia kuvatessaki.
Pidän Monstressista. Väkivalta on plääh ja tylsää, mutta muuten tää on hyvä. Huomasin just, että kirjastoon on tullut nyt neljäs osa ni varasin sen samantien. Haluan lukea lisää. Vieläkö nää sais suomeksi ni ois mahtava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti