23 maaliskuuta, 2023

Helvi Hämäläinen: Sukupolveni unta

Mulla meni yli kuukausi tahkota läpi tää runokirja.




 Ei ollu mun runoja, ei. Muutamia kivoja, mutta ei lähteny muut ollenkaan käyntiin. En jotenkin ymmärtäny ja silti jotain ymmärsin. Suurin osa tuntu jotenkin niin kryptiseltä, että mielenkiinto lopahti ja meni sitten tahkoamiseksi, että sain luettua läpi. Halusin saada luettua tän, että voisin sanoa tutustuneeni Hämäläisen runoihin ja että saan tästä yhen kirjan Finlandia-haasteeseen luetuksi. No, tulipa luettua ja koettua! Ylävitonen ittelle siitä! 

4 kommenttia:

  1. Tämän luin useampi vuosi sitten eikä kyllä toiminut minullekaan yhtään...sittemmin olen pari Hämäläisen romaania lukenut ja niihin myötämielisemmin suhtautunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm. Pitäsköhän munki kokeilla Hämäläiset romaaneja? Ehkä lähtis paremmin.

      Poista
  2. Olen kaksi kertaa yrittänyt lukea Hämäläisen romaania, mutta kummallakin kertaa lopahdus tuli samaan kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas. :D Gregoriukselle kommentoin just, että josko kokeilis niitä romaaneja. :D

      Poista