Heti mentiin syvään päätyyn jo ensimmäisellä aukeamalla. Auts ja Wau! Meresmaasta on todella tullut yks mun lempikirjailijoista.
"Jokainen on itselleen normaali"
Tää on niin totta! Se mitä on omassa elämässä, sitä pitää normaalina, vaikka se ei välttämättä oo sitä.
"Eikä se mitä mulle on tapahtunut
Ole sama kuin mitä mä olen"
Tääki ois niin hyvä muistaa! Erottaa minuus ja erottaa kokemukset toisistaan, vaikka ne kokemukset väkisinkin vaikuttaa minuuteen.
Kerberos kuvaa hyvin masennusta, itsensä etsimistä ja löytämistä, puhumisen tärkeyttä ja myös toivoa. Meresmaa osaa jotenkin niin älyttömän hyvin kuvata tätä kaikkea! Siksi oon tykänny tästä trilogiasta niin paljon! Tätä lukiessa sai kyllä vertaistukea ja ymmärrystä. Ihan parasta! 💗
Minäkin pidin tästä, tosin välillä minusta kertojanääni on hieman opettavainen, mistä taas en pidä. Tähän Tuukan maailmaan oli varsin helppo sujahtaa ja tykkäsin metallimusiikin ystävänä siitä black metal -bändikuviosta.
VastaaPoistaEhkä me ei enää olla ihan kohderyhmää kaikilta kohin, meinaan opettavaisuutta. :D
Poista