20 maaliskuuta, 2023

Maggie O'Farrell: Varoitus tukalasta helteestä

Mun eka Maggie O'Farrell ja tykkäsin tästä kirjasta ihan valtavasti.



 

Takakansiteksti, joka sai mut lukemaan tämän kirjan:

"Heinäkuinen Lontoo on helleaallon lamauttama. Sadetta ei ole kuulunut kuukausiin, kirvat ovat vallanneet puutarhat, vettä säännöstellään. Vuosi on 1976, ja Robert Riordan kertoo vaimolleen Grettalle piipahtavansa ulkona ostamassa sanomalehden. Robert Riordan ei palaa aamuostoksiltaan.

Tapahtuma kerää Grettan lapset saman katon alle, takaisin kotiin kaksi toisistaan vieraantunutta siskoa ja yhden veljen joka taiteilee avioeron partaalla ja heistä jokaisella on omat aavistuksensa isän katoamisesta. Heiltä jää huomaamatta, että äidillä saattaisi hyvinkin olla kaikkeen selitys.

Sitä hän ei tosin ole vieläkään valmis jakamaan."


Ja tää kirja oli kyllä tosistaankin hyvä! Tää oli ahmittavaa tekstiä ja niin monin paikoin samaistuttavaa sisaruussuhteiden kuvauksissa. Varsinkin niissä hetkissä, jolloin kokee olevansa omien sisarustensa suhteen ulkopuolinen. Tai ne hetket, kun muut tietävät jotain, mitä sinä et tiedä. Tai kun äiti panttaa tietojaan kadonneesta isästä tai kun paljastuu, että hän on toiminut tekopyhästi ties kuinka kauan ja silti vaatinut muuta lapsiltaan. Ne epäreiluuden kokemukset tällaisina hetkinä. Huh, mitä suhdesoppaa! Just sellaista, mitä oikeassakin elämässä on. Ja siksi niin samaistuttavaa.

Tää kirja oli kyllä kokemus. Iso suositus tälle! 

6 kommenttia:

  1. Mukavalukuinen kertomus, jossa O'Farrell, joka suoltaa pirteän pilkuntarkkaa ja pelkistettyä piirtoa.

    Jokaisessa perheessä on ikiomat luutuneet asenteensa ja jämähtäneet toimintamallinsa. Perheenjäsenten roolit muodotuvat monasti kohtuullisen ja yllättävänkin pysyviksi, eikä niistä rutiineista juurikaan suuremmin revetä kuin jonkun odottamattoman ja elämää suuremman edessä.

    Etenkin Aoife, tämä lukutaidoton käsivarsiaan muistilehtiönä käyttävä, pirtsakka pahnanpohjimmainen rimpula herättää herättää hilpeyttä ja kerää kaikki sympatiat. Positiivisesti soma sepitelmä!

    VastaaPoista
  2. Minuakin tämä kirja on kiinnostanut, ja aloitinkin tätä kerran. Mutta sillä kertaa kärsivällisyys ei riittänyt, kun tarina lähti niin hitaasti liikkeelle. Olen kuitenkin kuullut kehuja tästä, joten pitää yrittää joskus uudestaan. Kiva kuulla, että sinäkin tykkäsit!

    VastaaPoista