Carmen Baltzar & Aurora Lemma (toim.): Ohi - kirjoituksia kuolemasta ja sen vierestä

Ihan mahtavaa, miten monella eri tavalla kuolemaa voi ajatella ja käsitellä! Hetkittäin mykistyin näiden kirjoitusten kanssa, uusien ajatusten kanssa. kaiken kanssa. Kuolema. Mikä mieletön voima.

Kirjoitin ylös jokaisesta esseestä niitä ajatuksia, jotka halusin talteen, jotta voin palata näihin vielä uudelleen.

 Niillas Holmberg: Jäljettömyyden jälki

"Kun vanha luonnonihminen kuolee tänään, me tiedostamme, että hänen mukanaan saattaa katketa  jonkin taidon tai tiedon vuosituhansia  sukupolvelta toiselle siirtynyt ketju. 

Siinä. Tämä on kuolemaa."

Maija Butters: Antroposeenin kuoleman paradoksi

"Joukkosukupuutto on äärimmäinen kuoleman ilmentymä."

"Vaikka minä kuolee, elämä jatkuu."

Maryan Abdulkarim: Kuolematon sielu

"Olen kuullut sanottavan, että ihminen lakkaa olemasta vasta silloin, kun viimeinen häntä muistava ihminen kuolee. Tästä syntyy ajatus, että elävien vastuu kuolleista on heidän muistonsa elossa pitäminen."

Warda Ahmed: Toisinaan matka voi kestää vain hetken

"Jakaminen on aivan muuta. Se on surun kohtaamista. Sanoittamista. Suru saa olla läsnä elämässä. Mutta surua pitää ensin käsitellä. Ei rakentaa muureja, jotka tukahduttavat. Näyttää siltä, ettet ole tehnyt sitä työtä. Et ole kohdannut suruasi, jakanut suruasi."

Laura Eklund Nhaga: Musta surma, musta elämä

"Tarkoitus ei voi olla vain se, että kuolema loppuisi, vaan myös että elämä alkaisi.

Black Lives Matter"

Ndéla Faye: Ketjureaktio

"Kuinka paljon sota ja pula-aika ovat muovanneet sitä, miten kokonainen sukupolvi suhtautuu ja käyttäytyy lapsiaan kohtaan? Kuinka suuri vaikutus näiden lasten kokemuksilla on ollut siihen, miten he ovat kasvattaneet omat lapsensa ja kuinka paljon he ovat puolestaan siirtäneet eteenpäin kolmannelle sukupolvelle? Kuinka paljon ylisukupolvisia taakkoja kannamme harteillamme?"

Saara Hannus: Puoliksi tyhjä

"Tylsyyden ja tyhjyyden kokemukset ovat masennusta, jota en oikein osaa kuvailla muutoin kuin jonkinlaisena välitilana, jossa on vain loputtomiin venyvä hetki ja paikka, jotka nekin tuntuvat vierailta ja kaukaisilta."

"Masentunut elämä on kuollutta elämää, elämää vailla elämisen kokemusta, eräänlaista kuolemaa odottavaa elämää. Näköalaa peittävä sumuverho leijailee lähellä, ja sen toisella puolella ei ole mitään."

Teo Ala-Ruona: Kummitukselleni

"Fanittamani traumaterapeutti ja seksuaalikasvattaja Andrea Glik puhuu Tina Hornin toimittamassa Why Are People Into That?- podcastissa queerien kokemasta häpeästä ja kuinka se aktivoituu ruumiissa samalla tavalla kuin trauma. Glik puhuu ruumiista tiloina parantumiselle. Hän uskoo parantumisen mahdollistuvan, kun teemme työtä löytääksemme itsestämme kohdat, joissa erilaiset tunteet oleilevat. Hän tietää traumatisoituneissa ruumiissa voivan olla kivun ja pelon lisäksi tilaa levolle. Trauman hän määrittelee traumaspesialisti Resmaa Menakemin sanojen mukaisesti "ruumiin suojaavaksi reaktioksi uhkaavaa tilannetta kohtaan". Menakem lähestyy traumaa tietona, joka on varastoitu ruumiisiimme sanattomina tarinoina siitä, mikä kaikki on turvallista ja mikä vaarallista."

"Mietin muutoskammoisuutta, joka purkautuu ihmisestä ulos transfobiana: miten vaikeaa joidenkin cis-ihmisten on vastaanottaa tieto läheistensä transsukupuolisuudesta. Mietin tätä vaikeutta metaforisesti suhteessa kuolemaan. Läheisen fysiologisessa kuolemassa ihminen joutuu luopumaan rakkaansa tai itselleen merkityksellisen henkilön fyysisestä läsnäolosta lopullisesti. Hetkeä määrittää omistajuussuhde: minun ystäväni, minun kumppanini, minun vanhempani tai minun lapseni kuoli. Hetkenä, jona transihminen kertoo läheisilleen sukupuolestaan, he joutuvat luopumaan niistä sukupuolittuneista käsityksistä, joiden varaan he olivat rakentaneet ymmärryksensä ja havaintonsa tästä ihmisestä. Sitä, niiden käsityksen mukaista ihmistä, ei enää ole, vaan on samaa ruumista asuttava eri tavoin käsitettävä ihminen. Tämä on prosessi, johon viitataan puhuttaessa siitä, että transitio ei pelkästään koske transihmistä, vaan myös hänen läheistensä tulee "transitioitua" hänen kanssaan."

Aurora Lemma: Lasarus

"Juuri kuoleman lopullisuus tekee siitä lohdutonta ja vaikeaa ymmärtää. Se on ei-mitään, peruuttamatonta ja olematonta. Jotain on, kunnes ei ole. Kuolema karkaa meiltä myös kuolemassa, siinä lopullisessa hetkessä, jota emme oikeastaan koe, koska silloin emme enää koe. Esirippu laskee ja valot sammuvat. "Kuten kuolemassakaan maailma ei muutu, vaan lakkaa olemasta", kirjoittaa Wittgenstein Tractacus logico-philosophicus- teoksessaan. Kuolema ei ole jotain, mitä voimme kokea, sillä se ei ole tapahtuma elämässä vaan eräänlainen jakoviiva olemisen ja olemattomuuden välillä."

"Mikäli elämää kuoleman jälkeen olisi, tarkoittaisi se kuitenkin elämää kehollisten ruumiidemme ulkopuolella."

Olga Palo: Baby Join Me In Death

"Pieni kuolema todistaa mielen ja kehon erillisyyden asemesta niiden voimakkaasta yhteydestä."

Carmen Baltzar: Erilaisia kuolleita, kuolevia ja kuolevaisia

"Elävä kuollut on sellainen, että hän on aivan varma että on kuollut vaikka on elossa. Tätä kutsutaan myös Cotardin oireyhtymäksi tai kävelevä ruumis- syndroomaksi."

"Pystyyn kuollut on elävän kuolleen vastakohta. Siinä missä elävä kuollut luulee olevansa kuollut mutta on elossa, pystyyn kuollut luulee olevansa elossa mutta on kuollut. Siinä missä elävä kuollut kokee oman kuolleisuutensa erityisen vahvasti, mikä tekee hänestä erityisen elossa olevan, pystyyn kuollut ei edes huomaa että on kuollut pystyyn, ja juuri se tekee hänestä erityisen kuolleen. Pystyyn kuollut menee töihin ja ruokakauppaan ja lasilliselle ihan niin kuin muutkin ihmiset. Pystyyn kuollut pelkää eniten elämää."

"Sellainen joka voisi kuolla ei ole sama asia kuin sellainen joka ei enää jaksa elää. Voi haluta kuolla, jos joku tuntuu liian hyvältä tai liian pahalta, tai jos nolottaa liikaa. Voi väsyttää niin paljon, että voisi kuolla, silloin ainakin saisi levätä, mutta se on vain sellaista, tilapäistä."

Iida Sofia Hirvonen: Ikuisen elämän kirous

"Vampyyrit ja niihin kytkeytyvä goottiromantiikka ei kiellä kuolemaa vaan päinvastoin pyrkii kohtaamaan sen ja syleilemään siihen liittyvien rituaalien, rapistumisen ja lopun estetiikkaa. Kuoleman ajattelun ei tarvitse tarkoittaa surua ja nihilististä lamaantumista, vaan se voi toimia myös iloisena muistutuksena elämän voimasta ja sen ainutkertaisuudesta."

"Elämän eksistentiaalisesti vaivaavimpia kysymyksiä on se, että kuolema on ehdoton tapahtuma, joka pysyttelee aina kaukaisena. Kuolemasta ei voi saada kokemusperäistä tietoa, vaikka äärikokemukset, kuten onnettomuudet, voivat tuoda tunteen siitä. Sairaudet ja läheisten kuolemat muistuttavat rajusti kuoleman mahdollisuudesta, mutta silti päivittäinen kokemus elämästä pysyy samanlaisena: huomennakin aurinko nousee, eikä maailma ole vieläkään muuttunut.

Periaatteessa on helpompi kuvitella ikuinen elämä kuin kuolema: eihän elävä ihminen koe juuri muuta kuin olemassaolemisen jatkuvuuden, vaikka kertoisi itselleen päivittäin kuolevansa."

Tää oli kyllä tajunnan räjäyttävä kirja! Voin lämpimästi suositella kaikille!