Heli Mäkelä & Tiia Trogen: Tunteita päästä varpaisiin

Mun tunnetaitojen opettelu jatkuu. Seuraavaksi luin tällaisen kirjan, josta oon kuullu kehuja. 

Luvassa taas kunnon maratonpostaus! 😅 Kirjoitin niin paljon muistiin itselleni tekstinpätkiä.

 

Mun poiminnat kirjasta:

"Tunteet ovat kehollisia, ne tuntuvat kehossa, niitä voi säädellä kehon avulla ja ne myös purkautuvat kehon kautta."

ja

"Tunteet ilmenevät kehossa ja kehotietoisuustaidot tukevat tunnetaitoja"

Mun kehoyhteys on niin katki, että tunnen kehossa tunteista lähinnä ahdistuksen ja kaikki muu on vahvan sumun takana.

"Kehon olotilat ja tuntemukset ovat aina totta. Moni meistä on kadottanut yhteyden kehoonsa ja alkannut enemmänkin luottaa järkeen ja ajatella tunteitaan niiden aidon kokemisen ja kehollisen kohtaamisen sijaan."

Näin on käyny mullakin.

"Yhteydettömyys itseen, kehoyhteyden katkeaminen, näkyy muun muassa kyvyttömyytenä tunnistaa omia tunteita ja tarpeita, epätasapainoisena hengityksenä, lihasjännityksinä, omasta kehosta ja tuntemuksista vieraantumisena ja tarpeena tehdä koko ajan jotain. Myös tunnesäätelyn pulmat ovat yhteydessä kehoyhteyden katkeamiseen."

Aamen. Nyt olen onneksi tunnistanut tämän, jotta voin muuttaa tilannetta.

"Tunnetaitojen ydin on yhteys omaan kehoon."

Ja sitä yhteyttä nyt rakennan.

"Yhteys itseen ja tunteisiin tavoitetaan olemisen kautta, ei ajattelemalla."

Tää on vaikeaa, olla vaan ja olla ajattelematta ja analysoimatta.

"Yhteyttä itseen voi vahvistaa esim. hengitys-, kosketus- ja tietoisen läsnäolon harjoitusten avulla. Kun opitaan pysähtymään omaan itsen, oman kehon ja oman hengityksen äärelle, opitaan tunnistaman myös omia tunteita."

Oon ruennu 1,5v ajan päivittäin tekemieni rentoutusharjoitusten ja nyt syksyllä alkaneen psykofyysisen fysioterapian myötä tunnistamaan jo jotain itsessäni ja kehossani. Sillain varovaisesti ja tutkivasti.

"Kaikki luova toiminta, mikä saa unohtamaan ajankulun, vahvistaa yhteyttä itseen."

Jotain oon siis tehny oikein! Koska maalaan ja kirjoitan.

"Mitä paremmin olemme läsnä, sitä enemmän tietoisuutemme on itsessämme ja sitä paremmin tunnemme olotilan kehossamme. Tietoisena eläminen lisää yhteyttä itseen ja kehoon ja tasapainottaa omaa oloa."

Tätä kohti mennään. Ehkä jonain päivänä.

"Kehotietoisuuden vahvistuessa on helpompi sallia itselleen myös haastavia tunteita pidättelemättä ja tukahduttamatta niitä. Vahva yhteys itseen on väylä aitoon ja tuntevaan itseen. Se lisää hyvinvointia ja vähentää aggressiivista ja impulsiivista käytöstä sekä muita tunnesäätelyn ja vuorovaikutuksen pulmia."

 Ehkä jonain päivänä.

"Tunteet säätelevät kehon toimintaa kaikilla tasoilla keskushermostosta hengityselimistöön, jopa ruoansulatukseen asti."

Tätä en ollut tiennyt! Siksikö mulla on ollu mahavaivoja n.8-vuotiaasta asti?

"Kaikki lähtee tunteen kehollisesta tuntemisesta: Mitä aistimuksia minussa ja kehossani on nyt? Mistä tunteesta ja tarpeesta ne kertovat?"

Kun on tottunut ohittamaan melkein kaikki kehon viestit, on tosi vaikeaa huomata niitä ja pysähtyä niiden äärelle.

"Kehon ja mielen kannalta on oleellista, että teemme tilaa kehossamme tunteiden luonnolliselle virtaamiselle. Kun on tietoisesti yhteydessä ja kosketuksissa kehoon ja sen tuntemuksiin, voi kuulla ja hyödyntää paremmin kehon viestejä ohjatakseen omaa toimintaansa kohti itselle ja omalle elämälle hyviä ja tärkeitä asioita. Kun vahvistaa yhteyttä keholliseen kokemukseen, pystyy olemaan enemmän läsnä myös ilolle, tyytyväisyydelle ja luottamukselle."

Tän kyllä haluan ittelleni, että kuulen itteni.

"Kehon, mielen ja tunteiden yhteydellä tarkoitetaan ajatusten, kehon ja tunteiden yhteyttä, joka on aina yksi kokonaisuus. Keho, mieli ja tunteet eivät ole erillisiä ja irrallaan toisistaan. Elämä ei tapahdu vain ajatuksissa, vaan keho reagoi ja vastaa kaikkeen. Mieli vaikuttaa kehoon ja keho vaikuttaa mieleen ja tunteisiin."

Oon varovasti ruennu hahmottamaan tätä.

"Kehotietoisuudella tarkoitetaan kykyä aistia tarkasti, mitä omassa kehossa tapahtuu. Se on sisäistä tunnetta kehostamme. Kun on kehotietoinen, pystyy olemaan läsnä itsessään ja kuuntelemaan kehon tuntemuksia ja aistimuksia."

Tää, huh. Mun keho on lähinnä pää ja jalkaterät, siitä välistä puuttuu asiat. Haluan saada koko kehon kasaan ja itselleni. Nyt tää on lähinnä pelkkä kulkuväline, ei osa minua.

Tein maalauksen mun kehonkuvasta. 

Tällainen olen mun pään sisällä. 

Ulkoinen ja sisäinen eivät vastaa toisiaan ollenkaan.

"Kehotietoisuuden vahvistaminen lisää turvan tunnetta omassa kehossa. Kun yhteys on vahva, pystymme luottamaan kehoon, aistimuksiin ja tuntemuksiin sekä rauhoittamaan ja energisoimaan omaa olotilaa tarpeen mukaan. Kehotietoisuuden vahvistuessa saamme kokemusta siitä, että kehossa on turvallista olla ja tunteita on turvallista kokea. Turvan tunteen vahvistuessa lisääntyy kyky läsnäoloon haastavienkin tunteiden ja tilanteiden äärellä. Vaikeidenkin tunteiden kanssa voi olla ilman tarvetta vältellä ja paeta niitä."

Nyt opettelen juuri lisäämään turvan tunnetta kehoon ja ylipäätään yhteyttä siihen ja että luottaisin siihen.

"Kehotietoisuus syntyy tarkkaavaisuuden suuntaamisesta kehon tuntemuksiin."

Tää on vaikeaa. Tunnistan vessahädän, kivun, hikoilun kuumassa ja palelun kylmässä.

"On eri asia puhua tunteista kuin tuntea niitä oikeasti. Pelkkä puhuminen ja ajattelu ei useinkaan riitä. Mieli haluaa unohtaa ja ohittaa, mutta keho ei unohda. Toiminnallisuus, luovuus ja kehollisuus ovat keinoja päästä käsiksi aitoon tunnekokemukseen. Niihin kokemuksiin, joihin sanat eivät yllä."

Tätä kohti menen. Uskon, että jonain päivänä pystyn tuntemaan tunteita ns. normaalilla tavalla ja olemaan kehossa läsnä.

"Traumaattinen kokemus rikkoo perusturvallisuuden tunnetta ja tämä tapahtuu hermoston ja aivojen tasolla. Traumat herkistävät aivojen stressijärjestelmää."

Tää oli uus tieto mulle! Siis hermoston ja aivojen tasolla tapahtuva asia. Stressijärjestelmän oon tienny aiemminkin.

"Trauma katkaisee myös kehon ja mielen yhteyden. Traumatisoitunut ihminen ei koe kehossa olemista turvalliseksi ja sen vuoksi pysähtyminen ja läsnäolo on vaikeaa."

ja

"Trauma heikentää kehotietoisuutta ja katkaisee yhteyttä itseen. Läsnäolo itsensä kanssa on vaikeaa. Kehoyhteyden ja läsnäolon välttely kuitenkin vahvistaa turvattomuuden tunnetta. Avain on kehotietoisuuden ja turvan tunteen vahvistaminen ja vähitellen tapahtuva yhteyden palauttaminen omaan kehoon."

Tän tiesinkin ja näin mulla on ollu niin kauan, ku vaan jaksan muistaa. Nyt tavoittelen tuota turvan tunnetta sisälleni ja että oisin joskus läsnä kulkuvälineessäni eli kehossani.

"Keinoja yhteyden palauttamiseen ovat esim.:

-kehon helliminen ja hoivaaminen

-kehon kuuntelu ja sen tuntemusten äärelle pysähtyminen

-oman asennon ja hengityksen tiedostaminen

-läsnäoloharjoitukset

-luonnossa liikkumien

-luovat menetelmät"

Näistä käytän luovia keinoja. Vois muitakin pohtia.

"Keho ei kommunikoi sanoin, vaan se viestii esim. asentojen, hengitystapojen, ilmeiden, sydämen sykkeen ja rentojen ja jäykkien lihasten ja liikkeiden avulla."

Mun pitää opetella kehon kieli. En oikein ymmärrä sitä.

"Turvan kokemus on hermostollinen ja fysiologinen tila. - Kun lapsella on tarpeeksi kokemusta hänen tunteidensa, tarpeidensa ja itsensä hyväksyvästä kohtaamisesta, hänelle kehittyy sisäinen turvan tunne."

ja

"Sisäinen turva syntyy hermostossa. Hermosto määrittelee, miltä itsestä tuntuu. Sisäinen turva ja turvattomuus ovat kehollisia, hermostollisia tiloja. Koska koemme tunteet kehossamme, voimme luoda myös turvan tunteen kehon kautta."

ja

"Hermostoa säätelemällä ja rauhoittamalla voit vahvistaa sisäisen turvan kokemusta. Kun parasympaattinen hermosto aktivoituu, koemme sen turvan tunteena. Hengitys rauhoittuu ja syvenee, tulee rentoutunut ja rauhallinen olo ja kehon jännitykset helpottavat. Aivojen ja kehon hälytystila helpottaa ja tällöin voi kokea helpommin levollisuutta ja luottamusta."

Tää ei oo onneksi tähtitiedettä! Oon oppinu rentoutusharjotuksien avulla saamaan itselleni hetken ajaksi rentoutuneen ja turvallisen olon. Se olo vaan ei kestä kuin hetken ja kun lopetan harjoituksen tekemisen, niin stressaantunut olo palaa melkein saman tien. Mutta se taito on nykyään olemassa kuitenkin!

"Kun alamme sallia itsellemme enemmän rauhoittumista, rentoutumista ja lepoa, myös turvan tunne vahvistuu. Tällöin siirrymme selviytymisen tilasta olemisen tilaan. Sisäisen turvan tunteen vahvistamiseksi tulee sitoutua omaan hyvinvointiin ja parasympaattisen hermoston säännölliseen aktivointiin. Keho ja hermosto saavat mahdollisimman usein viestiä: ei mitään hätää, nyt voit rentoutua. Stressihormonit alkavat poistua kehosta ja lihasjännitykset laueta."

Oon tosiaan 1,5v ajan tehny rentoutusharjoituksia päivittäin ja sen ja psykofyysisen fysioterapian myötä oon saanut nyt sen aikaan, että se rentoutunut olo on syvempi kuin aiemmin, vaikka ei kestäkään kuin sen vähän aikaa. Pitkä tie on edessä vielä, mutta matkalla ollaan. 

"Sisäinen puhe vaikuttaa kehoon, hermostoon ja hengitykseen. Jos on tottunut koko ajan liiskaamaan ja sättimään itseään, myös hermosto on tottunut siihen. Oloa ja hermostoa muuttavat ajatusten lempeämmät reitit ja myötätuntoinen suhtautuminen itseen."

Tämä! Oon opetellu puhumaan ittestäni ittelleni nätimmin. Hankalaa se on edelleen välillä, mutta onnistun nykyään jo useammin kuin epäonnistun.

"Keinoja parasympaattisen hermoston aktivointiin ja sisäisen turvan tunteen vahvistamiseen:

-riittävä unen määrä ja fyysisestä terveydestä huolehtiminen

-itsen hoivaaminen

-rentoutus- ja hengitysharjoitusten säännöllinen tekeminen

-hengityksen rauhoittaminen uloshengitystä pidentämällä

-jooga ja muut lempeät kehonhuoltoharjoitukset

-kehollisen ja turvallisen kosketuksen vastaanottaminen

-rauhallinen kävely luonnossa

-luova tekeminen

-kaikki sellainen tekeminen, jonka parissa voi rentoutua ja johon voi uppoutua

-hyräily ja laulaminen

-kylmäaltistus (kylmä suihku tai avantouinti)

-sisäisen puheen muuttaminen myötätuntoiseksi ja itseä kannustavaksi"

Unettomuus mulla edelleen, mutta nyt mulle aloitettiin mielialalääkitys, jos sillä saataisiin unettomuus katki. Rentoustusharjoituksia teen tosiaan päivittäin. Oon ruennu myös viikottain venyttelemään ja sillä oon saanut jalkojen ja lantion kivut jonkinlaiseen hallintaan. Läheisyyttä saan onneksi puolisolta. Luovuutta käytän aina välillä. Ja sisäistä puhettakin oon muuttanu parempaan suuntaan.

"Kaiken lähtökohtana on turvan tunne  ja sen vahvistaminen. Tuntemiseen tarvitaan turvaa ja parasympaattisen hermoston aktivoiminen luo sitä. Ihan jokaisessa tunneprosessin vaiheessa on hyvä miettiä, miten saa lisättyä turvan tunnetta itselleni. Jo pienikin määrä turvaa herättää kykymme pysähtyä ja tehdä tietoisempia valintoja, laajentaa huomiotamme ja rauhoittaa kehoamme ja sitä kautta mieltämme. Turvan tunteesta käsin pystymme kohtaamaan tunteen läsnäolevammin. Tähän auttaa aikomus olla itseä kohtaan myötätuntoinen. Turvan tunne voi tulla esim. rauhallisen hengittämisen, itsen koskemisen tai itseä tukevan sisäisen puheen kautta."

Tää on aikamoinen prosessi, ku on eläny melkein koko elämänsä turvattomuuden keskellä.

"Tunteiden tunnistaminen alkaa kyvystä pysähtyä hetkeen, kyvystä huomata ja aistia, mitä itsessä ja ympäristössä tapahtuu. Tunteen tunnistaminen vaatii pysähtymistä ja hiljentymistä itsen äärelle ja yhteyttä omaan kehoon ja sen tuntemuksiin. Tunteiden tunnistamiseen kuuluu tunteen aiheuttamien tuntemusten havannointi kehossa ja tunteiden nimeäminen. Tunteiden kohtaamiseen ei aina tarvita sanoja, vaan hetkeen pysähtymistä ja oman kehon ja sen tuntemusten uteliasta tutkailua."

ja

"Tunteiden tuntemiseen tarvitaan yhteyttä kehoon ja turvaa. Turvaa tarvitaan, jotta voi olla kehossaan läsnä. Jos turva ja yhteys kehoon puuttuvat, pysymme pään tasolla järkeilemässä tunteita tai ohitamme tunteet erilaisilla selviytymiskeinoilla emmekä todella tunne niitä. Tällöin tunteiden ei ole myöskään mahdollista liikkua, tulla läpieletyiksi ja puretuiksi. Tunteen todellinen tunteminen on sen kehollista läpielämistä. Antaa itkun tulla, jos itkettää. Antaa pettymyksen tuntua, jos olo on pettynyt. Antaa tunteen virrata kehon läpi. Jo pelkästään se, että oppii tuntemaan kehon tuntemukset, hyväksymään ne ja olemaan niiden kanssa, auttaa tunteita liikkumaan ja "puhdistumaan" paremmin kuin pelkkä ajattelu."

Tätä harjoittelen. On se vaikeaa!

"Tärkeimpiä taitoja tunteiden käsittelyssä ja kohtaamisessa on tunteen sietäminen ja läsnäolo tunteen kanssa."

Tosi vaikeaa.

"Tunteiden läsnäoleva kohtaaminen tarkoittaa sitä, että kun jokin tunne tulee, sitä ei yritetä paeta eikä ohittaa, vaan se otetaan vastaan sellaisena kuin se tulee, annetaan sen tuntua ja ollaan tunteen kanssa. Kun tunne otetaan vastaan näin, se tulee kohdatuksi ja läpieletyksi. Tunne kulkee kehon läpi ja se voi myös purkaantua pois."

ja

"On viisasta hyväksyä tunteet sellaisena kuin ne tulevat, koska joka tapauksessa tunnet sitä mitä tunnet."

Mää pakenen tunteita, koska tunteeseen lumipalloefektin lailla liittyy painolasteja menneistä ja tunteesta kasvaa hirmuinen ja pelottava ja sietämätön. Harjoittelusssa, että pystyy olemaan tunteiden kanssa edes jotenkin heti tukahduttamatta niitä.

"Keho on hyvä apu läsnäoloon palaamiseen, sillä keho on koko ajan läsnä tässä hetkessä. Kehossa voi kiinnittää huomiota hengitykseen, kehon tuntemuksiin ja eri aistimuksiin ja sitä kautta palauttaa itseään tähän hetkeen. Keskittyä siihen, mitä tapahtuu juuri nyt, eikä lähteä mukaan ajatusten ja tunteiden pyörteisiin."

Tää oli uutta mulle, mutta aion tätä käyttää itselleni apuna. Jos sekin auttais luomaan kehoyhteyden takaisin.

"Tunteita tulee ja menee, emme voi vaikuttaa siihen, mikä tunne nousee, mutta siihen voimme vaikuttaa, miten olemme tunteen kanssa ja miten kohtaamme ja käsittelemme tunnetta."

ja

"Kehon kautta tunteisiin pystyy vaikuttamaan nopeimmin. Kehoa rauhoittamalla myös mieli rauhoittuu. Jokaisen on tärkeää oppia löytämään turva ja rauha omasta kehosta. Kun yhteys itseen ja omaan kehoon vahvistuu, pystymme olemaan rauhassa itsemme ja tunteidemme kanssa myös kokiessamme haastavia tunteita."

Tätä opettelen. Minejä onnistumisia hetkittäin, eli mulla on se kyky olemassa, että saan kehon ja sitä kautta mielen rauhallisemmaksi. Se rauha kestää tosin vielä ennemminkin sekunteja tai muutamia minuutteja, ku yhtään kauemmin.

"Tunteiden ilmaiseminen tarkoittaa kykyä ilmaista ja purkaa tunteita terveellä ja rakentavalla tavalla niin, että ne eivät näyttäydy vahingoittavasti. Tunteen ilmaiseminen onnistuu parhaiten silloin, kun tunteen on ensin tunnistanut ja hyväksynyt, sitä on sietänyt ja myös säädellyt."

En oikein osaa ilmaista tunteita. Osaan monesti sanoa asiasta, mutta en muuta ja se jää vajaaksi.

"Tunteet tulevat ja menevät, mikään tunne ei kestä ikuisesti, eikä ihminen ole yhtä kuin tunteensa."

Tätäki on vaikeaa hahmottaa, vaikka järjellä ymmärtää.

"Tunteiden purkamisella tarkoitetaan niiden purkamista pois kehosta ja mielestä niin, etteivät ne jää kuormittamaan itseä."

Tämä on yks iso puuttuva palanen mulla. Tunteiden purkaminen/käsittely on jäänyt pelkän mielen tasolle ja siksi olen edelleen ongelmissa.

"Fyysinen terveytemme ja yleinen hyvinvointimme riippuu siitä, miten hyväksymme, ilmaisemme, käsittelemme ja puramme tunteitamme."

En tiennyt. Aika pelottavaa.

"Tunteesta puhuminen on yksi tapa purkaa tunnetta. On kuitenkin tärkeää, ettei purkaminen jää pelkästään puheen ja mielen tasolle. Tunteiden purkamiseen on hyvä ottaa mukaan kehoa ja luovuutta, sillä kehomme säilöö tunnekokemuksia syvälle. Pelkkä pään tasolla tapahtuva asioiden ja tunteiden analysointi ei muuta ihmisen olotilaa pitkällä tähtäimellä. Älyllinen jäsentäminen voi tuoda hetkellistä helpotusta, mutta jos asioiden käsittelyssä sivuutetaan kehollisuus, vaikeat olotilat palaavat luokse yhä uudestaan."

Oon aina menny pelkällä pään tasolla. Siksi en 5v terapian jälkeenkään oo työkykyinen. Sen oon nyt tajunnut. Siksi oon ruennu tekemään töitä kehon eteen ja oppiakseni tunnetaitoja.

"Tunteen täytyy kulkea kehon ja mielen läpi ja päästä ulos. Vain tämä voi helpottaa ja keventää omaa oloa ja vähitellen lisätä oman elämän tasapainotilaa. Kun vanhat tunnepatoumat pääsevät purkautumaan, tunteet alkavat vähitellen olla sen kokoisia ja laatuisia, mitä kulloinkin käsillä oleva tilanne edellyttää. Kun menneisyyden painolasti vähenee, tunteet eivät lyö läpi kohtuuttomalla voimalla niin usein."

Tähän kun pääsisin jonain päivänä. Aika työsarka.

"Sisäisen turvallisuuden tunteella on valtava vaikutus hyvinvointiimme. Tutkimusten mukaan se tuo meille sisäistä motivaatiota ja auttaa tunnistamaan helpommin meitä miellyttävät asita. Turvan tunne lisää myönteisiä tunteita ja tukee tunteiden säätelyä. Se helpottaa ajattelua ja asioista suoriutumista. Kehomme ei ole koko ajan varuillaan tai käytä energiaa uhkien tarkkailuun, vaan voimme keskittyä käsillä olevaan tehtävään. Turvan tunne lisää läsnäoloa. Meidän on helpompi olla läsnä ja kuunnella toisia, kun tunnemme olevamme turvassa. Tämä parantaa myös ihmissuhteita. Turvan tunne saa meidän tekemään parempia ja terveellisempiä elämänvalintoja. Teemme valinnat tietoisesti emmekä pelosta käsin. Turvan tunne auttaa meitä oppimaan, koska voimme käyttää kaikkai aivojen osa-alueita tasapainoisesti. Olemme myös optimistisempia ja meillä on paremmat voimavarat selviytyä elämän vastoinkäymisistä. Vahva sisäisen turvan tunne säilyy, vaikka kohtaisimme vaikeuksia."

Huh huh. Koen menetyksen tunnetta ja vähän katkeruuttakin, koska oon 35v ja oon vasta nyt viime vuosien aikana ruennu saamaan sisäistä turvallisuuden tunnetta. Mihin kaikkeen olisin pystynytkään jo paljon aiemmin, jos mulla tai ees jollakulla kohtaamallani ammattilaisella ois ollu älyä tästä?

"Lapsella on synnynnäisesti kaksi tarvetta, kiintymyksen (attachment) ja aitouden (authenticity) tarve. Kiintymys muodostuu yhteydestä toiseen ihmiseen, rakkaudesta, turvan tunteesta ja luottamuksesta. Tarpeemme tulla hyväksytyksi ja kuulua osaksi jotain ryhmää on synnynnäinen. Se ylittää kaikki muut tarpeet, koska se on selviytymisemme kannalta tärkeintä. Ja koska on tärkeämpää selviytyä kuin olla aito itsensä, lapsi tukahduttaa ne tunteet ja tarpeet, joita ympäristö ei hyväksy. Hän voi tukahduttaa esimerkiksi vaikeat tunteensa tai jättää kertomatta aidoista ajatuksistaaan, jos pelkää tulevansa torjutuksi niiden takia. Tämä kuitenkin aiheuttaa paljon pahaa oloa, kun tunteet jäävät möykyiksi lapsen sisälle. Käsittelemättömät tunteet voivat näkyä lapsessa myös ulospäin. Hengitys on pinnallista tai katkonaista. Lapsella on päänsärkyä tai kipuja kehossa. Unta voi olla vaikea saada tai uni on levotonta. Lapsi on ärtyisä ja kuormittuu helposti."

Ymmärrän nyt, mitä mulle on lapsena tapahtunut. Oon valinnu selviytymisen pakon edestä ja sen seurauksena joutunut tukahduttamaan melkein kaikki tunteeni ja olemaan hiljaa ja hukkaamaan itseni. Unettomuusjaksoja mulla on ollu lapsesta asti. Samaten suolistovaivoja, refluksivaivoja, ahdistusta jne.

"Jos lapsi kuulee aikuiselta usein negatiivisia kommentteja liittyen aikuiseen itseensä, kehoonsa ja syömiseen, tämä vaikuttaa myös lapsen ruokasuhteeseen. Ruoka tuntuu asialta, jota pitää välttää. Ruoka tekee pahaa keholle."

Tämän ajatuksen oon itteki oppinu, että ruoka tekee pahaa keholle. Oli aika wau lukea tää tästä kirjasta! Tää on ollu mulla sellainen hahmoton ajatus jossain alitajunnassa ja nyt se sai raamit.

"Unkarilais-kanadalainen Gabor Maté on lapsen kehityksen asiantuntija ja tuntee varsinkin traumojen vaikutukset kehoon. Hän käsittelee tutkimuksessaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat vahvasti fyysiseen terveyteen jopa aikuisuudessa. Näitä ovat muun muassa vuosia jatkunut tunteiden tukahduttaminen, omien tarpeiden sivuuttaminen, kykenemättömyys pitää kiinni omista rajoista sekä muiden jatkuva miellyttäminen."

Aion tutustua Matén kirjoihin! Aihe kiinnostaa niin paljon.

"Liikunta kaikissa muodoissaan, joko itsenäisesti tai ryhmässä, tukee kehon ja mielen yhteyttä. Liikkuessa kiinnitämme automaattisesti huomiota kehoomme ja havaitsemme usein, jos kehossa on esimerkiksi jännitteitä, jumituksia tai kipua. Liike auttaa myös tunteiden säätelyssä. Monipuolinen liikunta ja muunlaiset palautumisen muodot auttavat kehon ja mielen yhteyttä pysymään hyvänä. Kun opetamme lasta myös tunnetilanteissa viemään huomion kehon kokemuksiin, tästä muodostuu tapa. Lapsi ei edes ajattele kehon ja mielen olevan erillisiä toisistaan, vaan ne toimivat yhteistyössä."

Oon huomannu, että ku oon välillä ollu paremmassa kunnossa ja pystyny käymään huvin vuoksi kävelyillä, niin olo kehossa on ollu parempi. En muista, milloin tarkalleen mun mieli ja keho eros toisistaan, se on ollu niin pienenä, mutta en muista koskaan ajatteleeni tai tunteneeni, että mun keho on osa minua. Oon aina pitäny mun mieltä minuna ja kehoa pelkkänä kulkuvälineenä, jolla ei oo juurikaan tekemistä minun ja minuuteni kanssa.

"Kun meillä on hyvä yhteys tunteisiin ja niiden kehollisuuteen, osaamme yhdistää kehon tuntemukset ja tunteet."

Goals!

"Tunteiden säätely pelkästään ajatuksin ei ole edes mahdollista."

Ihanaa, että tämä sanottiin ääneen! En ookaan tyhmä ja osaamaton.

"RULER-tunneälymalli:

1. tunteiden havaitseminen

2. tunteiden ymmärtäminen

3. tunteiden sanoittaminen

4. tunteiden ilmaiseminen

5. tunteiden sääteleminen"

Tällaisten mallien avulla hahmotan paremmin tätä prosessia.

"Vireystiloihin ei voi juurikaan vaikuttaa ajattelun avulla."

Sama ku tunteiden säätelyssä, ihana, että tämäkin sanottiin ääneen.

Tää kirja herätti tosi paljon ajatuksia ja sain heurekoita ja sitä myöten parempaa ymmärrystä itsestäni itselleni. Jotenkin ymmärrän nyt paremmin tätä prosessia ja sitä, mitä mun pitää tehdä, että jonain päivänä mulla on tunne- ja kehoyhteystaidot.