Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät

 Innostuinpa palaamaan näitten Pancolin kirjojen pariin! Luin nämä silloin kun nää ilmesty suomeksi, eli jotain 10-15v sitten.

Pikkasen näitä lukee nyt eri silmin kuin silloin! Huhheijaa! Voin sanoa suoraan, että isot varoitukset läskifobiasta ja misogyniasta. Nämä todellakin on aikansa tuotoksia (julkaistu alunperin 2000-luvun alkupuolella). Mutta. Onneksi tarina on todella vetävä! Mää luin ahmien tätä kirjaa, vaikka välillä pysähtyi kun alkoi niin ärsyttään läskifobia ja misogynia. Hngh. Ei jaksais niitä.

Kirja seuraa kahden siskoksen, Josephinen ja Iriksen ja heidän läheistensä elämää. Ihan kirjan alussa Josephinen mies Antoine jättää hänet toisen naisen takia ja muuttaa Keniaan pitämään krokotiilifarmia (mistä kirjan nimi tulee). Josephine jää yksin kaiken kanssa. Samaan aikaan hänen siskonsa Iris on keksinyt suunnitelman päästä takaisin parrasvaloihin ja saa puhuttua Jon kirjoittamaan kirjan hänen puolestaan. Iris saisi maineen, Jo kaikki rahat. Iris ei tarvi rahaa, koska puolisonsa Philippe on niin menestynyt lakimies. Samaan aikaan heidän äitinsä Henrietten (joka on ihan karsea tyyppi) mies (joka on taas kiltti ja ihana ja kutsutaan Pomoksi) on vaimonsa kylmyyden ja ilkeyden takia päätynyt rakkaussuhteeseen ja haaveilee tulevaisuudesta Josianen kanssa. Näiden ihmisten lisäksi seurataan Iriksen ja Philippen pojan Alexanderin elämää ja Josephinen ja Antoinen tyttärien Hortensen ja Zoen elämää. Jon ystävä Shirley ja poikansa Gary myös ottavat osansa tarinasta. Plus Antoinen uus nainen Mylene ja Pomon Josiane! Henkilöitä on kyllä paljon, mutta mulla se ei haitannut tarinaan uppoamista ollenkaan. Jotenkin niin taiten Pancol siirtyy hahmosta toiseen.

Tarinasta kumpuaa monenlaista. Josephinen surkea itsetunto, Iriksen ylimitoitettu itsetunto, Henrietten uskomaton ilkeys ja suuret luulet omasta arvostaan, Antoinen kuvitelmat itsestään ja kyvykkyydestään, Pomon kiltteys, lasten omat kuviot, Mylenen ja Josianen roolit toisina naisina ja heidän elämänsäkin.

Todella ahmittava soppa, joka ei ole liian sakea, vaan just soppeli ja ajatuksia paljon herättävä.