Pari kirjaa, joiden aihe on vähän synkkä. Molemmat oli tosi mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä luettavia. Kaipaan lisää tällaista luettavaa, joten jos on ehdottaa jotain niin kerro kommenteissa!
Audre Lorde: Sister Outsider
suomentanut Kaijamari Sivill
Vihdoin sain tämänkin luettua. Joulukuussa luin tän loppuun ja tää kerkes olla mun lukulistalla vuosia.
"Feministi-kirjailija Audre Lorden tärkeimmät esseet ja puheet ensimmäistä kertaa suomeksi.
Tämän kokoelman viidessätoista voimakkaassa tekstissä Audre Lorde käsittelee seksismiä, rasismia, ableismia, ikäsyrjintää, homofobiaa ja luokkaa, ja hän esittää sosiaalisia erojen valjastamista välineeksi kohti toimintaa ja muutosta. Lorden terävä ja järkkymätön proosa kuvaa usein taistelua, mutta pohjimmiltaan tekstit välittävät sanomaa toivosta.
Tässä uudistetussa 2000-luvun laitoksessa Cheryl Clarke kirjoittaa esipuheessaan, kuinka Lorden ajatukset ovat jopa ajankohtaisempia nykyaikana kuin ne olivat 80-luvulla, kun tekstit ensimmäistä kertaa julkaistiin. Nyt Audre Lorden tekstejä julkaistaan ensimmäistä kertaa suomeksi.
Audre Lorde (1934–1992) oli amerikkalainen kirjailija, feministi ja ihmisoikeusaktivisti, joka syntyi ja kasvoi New Yorkissa. Hän kuvaili itseään ”mustaksi, lesboksi, äidiksi, soturiksi, runoilijaksi”. Lorde julkaisi yhdeksän runo- ja viisi proosateosta, ja hänelle myönnettiin lukuisia tunnustuksia ja palkintoja niin kirjallisesta kuin akateemisesta työstään."
Tää tiivistää hyvin tän kirjan sisällön. En osaa muuta edes sanoa, kuin että aion lukea lisää Lorden teoksia.
Kirsikka Myllyrinne: Menetyksestä ja maasta
Myllyrinteen kirjan luin tammikuun alussa. Tässä muistelmien ja ilmastonmuutosten seurausten keskellä elämisen kanssa kulki hyvin yhteen tarinaa sitovana tekijänä lemmikin sairastuminen.
"Kirsikka Myllyrinteen kirjassa Menetyksestä ja maasta katsotaan luontokatoa ja ilmastonmuutosta ruohonjuuritasolta siellä, missä kuumuus ja kuivuus tuntuu jo ihmisten elämässä.
Kuudes sukupuuttoaalto ja sen seuraukset näkyvät jo Itäisellä Välimerellä. Siellä, missä muuttolintujen, mufflonien ja salametsästäjien polut kohtaavat. Pärjäävätkö uhanalaiset lajit tässä ihmisen häiritsemässä maailmassa?
Välimerellä nyt tuntuvat vaikutukset ovat todellisuutta pian myös muualla: yhä nouseva vedenpinta, eroosio, luontokato, voimistuvat syysmyrskyt ja talven tulvat, yhä kuumenevat kesät. Olemme vaarassa menettää tutun elinympäristömme ilman että pystymme vaikuttamaan siihen.
Sypressin varjossa kulkee myös kirjoittajan henkilökohtainen suru, ihmisestä jota ei koskaan ehtinyt tuntea. Millaista karttaa menetys piirtää yksilölle? Mistä kaikesta joudumme luopumaan? Joutuuko juurensa punaiseen savimaahan kaivanut tulija lähtemään vuorostaan ilmastopakolaiseksi?
Kirsikka Myllyrinne on kustannustoimittaja ja tietokirjailija, joka asuu Kyproksella."
Myllyrinteen pohdinnat oli kyllä hyvin samaistuttavia. Toivottavasti hän kirjoittaa lisää tästä aiheesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti