Kaksi paljon ajatuksia herättävää kirjaa. Vaikuttavia erilaisilla tavoilla nämät.
Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi
suomentanut Lotta Toivanen
Sinin kanssa jatkettiin tätä kirjasarjaa. Tämä jatkui melkein siitä mihin jäätiin edellisessä osassa.
"Romaanissa Krokotiilin keltaiset silmät saimme tutustua Joséphineen, keski-ikäiseen historiantutkijaan, joka totuttelee avioeron jälkeiseen elämään ja itsenäisyyteen. Jatko-osassa Kilpikonnien hidas valssi Joséphine on ensimmäisen menestysromaaninsa julkaissut kirjailija. Hän on löytänyt oman tapansa elää: hän kirjoittaa, tekee töitä, miettii rakkausasioitaan ja kohtaa arjen päivä kerrallaan. Esikoinen Hortense tavoittelee muotiuraa Lontoossa, kuopus Zoey puolestaan on tullut murrosikään. Joséphine on muuttanut poroporvarilliselle asuinalueelle, jonka rauhan rikkoo naapurustoon iskevä sarjamurhaaja. Myös Joséphine yritetään tappaa. Kuka kumma on tuo mies, ja miksi hän haluaa murhata Joséphinen? Ja mitä merkitsee se, että Joséphine on näkevinään ihmisvilinässä edesmenneen exmiehensä Antoinen?"
Tässä oli kiinnostavaa tuo sarjamurhaajajuoni. Ja myös Josephinen äidin sekoilut kostonhaluissaan. Välillä ärsytti lukea itse kunkin sekoiluja, välillä vaan ahmi menemään. Jotain kummaa viehätystä tässä kirjassa on, vaikka tässä esiintyy ne samat ärsytyksen aiheet ku edellisessäkin osassa. Kirjan loppu oli aika odottamaton. Olin vaan että mitä häh täh täällä tapahtuu. Pieni tauko pitää pitää tästä sarjasta, mutta haluan kyllä lukea lisää näistä ihmisistä. Pancol kirjoittaa kyllä vetävästi ja viihdyttävästi. Sarjan kolmas kirja onkin sitten kunnon järkäles. Huhhei.
Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Älä mene pois
suomentanut Heli Naski
Tämä kirja oli aivan mielettömän hyvä! Huh huh!
Juonen idea tässä on se, että pari ei saa lasta, jota koko suku odottaa. Siksi anoppi hommaa pojalleen toisen vaimon ja siitä alkaakin sitten sotkut. Tätä kaikkea ihmissuhdesoppaa ei voinut ku ahmia. Sinin kans luin tänkin ja ihmeteltiin ja ahmittiin tätä yhdessä. Mulla ei oo oikein edes sanoja kuvaamaan omaa lukukokemusta. Kun jotenkin mikään ei ollut mustavalkoista, vaan esiin tuli kaikki harmaan sävytkin. Tää kirja oli niin wau.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti