Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuwait. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuwait. Näytä kaikki tekstit

24 toukokuuta, 2026

Bothayna Al-Essa: The book censor's library & Justina Robson: Panoksena sielu & Mary Shelley: Frankenstein

 Fantasiaakin tullu luettua. Nämä kolme yllättivät kukin omalla tavallaan!




Bothayna Al-Essa: The book censor's library
kääntänyt Ranya Abdelrahman & Sawad Hussain
 
Tämä kuwaitilaisen Al-Essan kirja oli positiivinen yllätys! Lajiltaan tää oli scifiä ja dystopiaa. Maailma on päätynyt tilanteeseen, jossa kaikki kirjat sensuroidaan tarkoin ja päähenkilö itse toimii työssään sensuroijana. Öisin hän lukee kiellettyjä kirjoja, päivisin tekee töitä ja illat viettää vaimon ja tyttären kanssa. Eräs kirja kuitenkin vie hänet niin sanotusti kanin koloon ja hän päätyy aivan kielletyille teille. 
 
Kirjan maailma oli kyllä melkoinen! Ai että tuntui hyvältä elää omaa elämää tässä maailmassa. En vois elää ilman kirjoja! Vaikka tiiä onko se tilanne vielä joskus eessä, kun asioita vaan huononnetaan kaiken aikaa. Ehkä tämä kirja olikin esimakua tulevasta, jonka Al-Essa on nähnyt enteenä.




Justina Robson: Panoksena sielu
suomentanut Kaisa Ranta
 
Jatkoin tätä viihdyttävää kirjasarjaa! 

"Sitten vuoden 2015 kvanttiräjähdyksen ihmiskunta on elänyt rinnan muun muassa haltioiden, demonien, haamujen ja elementaalien kanssa. Myös erikoisagentti Lila Black on kokenut kovia: Hänen perheensä luulee häntä kuolleeksi. Hänen kehonsa on huippuaseistettu, tekoälyllä varustettu koneisto. Hänen rinnassaan elelee kuollut haltia. Hänen poikaystävänsä on menestynyt haltiarocktähti, joka on puoliksi demoni. Muuta hän ei kaipaakaan kuin työtehtävää helvetissä. Demonit ovat aistillisia, väkivaltaisia, vallanhimoisia, arvaamattomia ja huvittelunhaluisia. Lilan niskaan satelee naimatarjouksia, salamurhayrityksiä ja haasteita kaksintaisteluihin, mutta Demonia osoittautuu jopa monimutkaisemmaksi kuin Lila on kuvitellut..."

Tässä kirjas keitos senkus paranee. Viihdyin niin hyvin, että kun loppuun pääsin, otti kovasti päähän, ettei tätä kirjasarjaa ole suomennettu tämän enempää. Miten mahtavan maailman ja henkilöt Robson onkaan luonut!
 



Mary Shelley: Frankenstein
suomentanut Paavo Lehtonen
 
Hohhoijaa mikä kirja tämä olikaan! Tää ei ollu mikään positiivinen yllätys tää. Kirjan päähenkilö on ihan karsea, itsekäs ruikuttaja, johon oli mennä hermot. Luin loppuun ihan vaan pahalla sisulla, että voi sanoa lukeneensa tän ja siirtyä lukemaan uudenaikasempia versioita tästä tarinasta.
 
Tarinahan on itsessään kyllä klassikko ja sinällään hyvin kestänyt aikaa ja nyt tekoälyaikana tää on erittäin ajankohtainen ku tekoälystä ollaan luomassa uutta Frankesteinin hirviötä. Jännästi tässä kirjassa se hirviö oli kyllä inhimillisempi kuin itse luojansa. Tosin niinhän ei tekoälyn kans tuu käymään koskaan, koska se on järkiään miesten tekemä ja he siirtävät sinne kaiken misogynian ja rasismin ynnä muun paskan.
 
Joo, tulipahan luettua tää. Herätti kyllä ajatuksia, että sillain kyllä hyvä kirja.

19 marraskuuta, 2025

Françoise Vergès: Dekoloniaalinen feminismi & Layla AlAmmar: Silence is a sense

 Kaksi kirjaa, jotka monin tavoin jätti sanattomaksi, vaikka saivat mun päässä aikaan aikamoisen ajatuspyörteen. Molemmat semmoisia, että haluan lukea ne uudelleen.




Françoise Vergès: Dekoloniaalinen feminismi 
suomentanut Anna Tuomikoski

Instagramiin kirjoitin tästä kirjasta näin: "Tämä kirja posautti mun pään. Hyvällä tavalla. Miten voikin feminismistä kirjoittaa niin hyvin ja selkeästi, että on lukiessa vaan ooh ja wau ja kylläkyllä? Opin myös uuden sanan: femonationalismi. Varmaan arvaatte, ettei se oo mitään hyvää!"

Ja siihen jää mun sanomiset tästä kirjasta. Ku ei mulla oo sanoja! Paljon asioita jäi sisuksiin muhimaan ja sielä ne muhii edelleen, kuukausien jälkeen. On vain jano oppia lisää.




Layla AlAmmar: Silence is a sense

Tämä kirja kertoo naisesta, joka on traumojen myötä menettänyt puhekykynsä. Hän on paennut Syyriasta ja päätynyt Iso-Britanniaan. Siellä hän tarkkailee kerrostaloasuntonsa ikkunasta naapureiden menoa ja pääsee ja joutuu todistamaan monenlaista. Ja kun tulee tilanne, jolloin pitäisi pystyä puhumaan hänen nähtyään sellaista, että pitäisi puhua, niin mitäs sitten.

Tässä oli kyllä kuvattu traumaoireet todella hyvin. Ja mitä se päänsisäinen maailma on vakavien traumojen kanssa. Se on sitä täysin normaalia ja se on samaan aikaan sitä vaurioitunutta. Välillä jompaa kumpaa ja välillä vain toista. Semmosta se on traumojen kanssa, tunnistan oikein hyvin.

Oon miettinyt tätä kirjaa monesti tän lukemisen jälkeen. Miten ei elämä oo niin mustavalkoista, välillä se on sinipunaista, kuten kansikin. Välillä ihanaa, välillä jumalattoman kamalaa. En tiedä.