Tyttökirjahullaantuminen jatkuu. Luin nämä kaksi ihanaa tyttökirjaa lukupiirissä.
Frances Hodgson Burnett: Pikku prinsessa
suomennos Toini Swan
Tämä on klassikkoteos ja todellakin syystä! Tämä vaan on jotenkin niin iki-ihana. Rakastan tarinoita, joissa käydään vaikeuksien kautta voittoon, kuten tässä Sara käy, kun rikkaasta lapsesta tulee isän kuoleman jälkeen köyhä ja syrjitty ja lopussa koittaa taas paremmat ajat.
Tyttökoulun johtaja on aika karsea tyyppi, ehkä vähän katkeroitunutkin. Hän on ensin mielinkielin, ku Sara saapuu kouluun, mutta kun köyhyys koittaa, hän kohtelee Saraa melkein kuin roskaa. Sara urheasti kestää kaiken mielikuvituksensa ja kahden ystävänsä voimin. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin!
Hilary McKay: Pikku prinsessan ystävät
suomennos Saara Pääkkönen
McKay on kirjoittanut Pikku prinsessalle jatko-osan, jossa käydään Saran entisen koulun oppilaiden kohtaloja läpitte. Koulussa on vähän ankeaa Saran lähdettyä, varsinkin Ermengardella. Sitten alkaa tapahtua kaikenlaista jännää. Loppu varsinkin oli niin yllättävä, että olin hetken monttu auki.
McKay on yllättävän hyvin tavoittanu Pikku prinsessan hengen tätä kirjoittaessaan. Erilainen tämä on rakenteeltaan, kun tarinaa vie eteenpäin Ermengarden kirjeet Saralle. Ihana kirja oli tämäkin! Ja loppu tosiaan oli aika oho.
Ihana Pikku prinsessa oli lapsuuteni suosikkikirja. WSOY:n Nuorten toivekirjaston painos on edelleen tallella.
VastaaPoistaJotenkin siitä kirjasta ei voi kuin tykätä! <3
PoistaMinäkin rakastin Pikku prinsessaa lapsena. En tiennytkään tuosta Hilary McKayn jatko-osasta, mutta kiva kuulla että se on hyvä ja samanhenkinen kuin alkuteos.
VastaaPoistaPelotti rueta lukemaan jatko-osaa just sen takia, että onkohan se semmonen ku pitääkin.
Poista