Yöpöydän kirjoissa kesän klassikkohaaste tällä kertaa. Meni tovi jos toinenkin, kun mietin, että mitä tällä kertaa lukisin tätä haastetta varten.
Takakansiteksti:
"Nuoren kirjailijan viehättävä lapsikuvaus, keskushenkilönä uneksiva tyttönen, joka viihtyy koulussa ja kulmikkaassa maailmassa huonosti, mutta sitä paremmin kuvitelman ja ihmeen parissa."
Tää oli ihastuttava kirja! Mää vain upposin Leenan maailmaan, sen kuvaus oli upeaa. Leenan elämä oli niin ankeaa, että hän paljon mieluummin katosi oman päänsä sisään ja unohti kaiken ympäriltään mm. opettajan suureksi ärtymykseksi.
Tää oli myös tosi surullinen kirja. Leena oli tippunut yhteiskunnan verkkojen läpi ja isoäitikään ei oikein jaksanut huolehtia hänestä. Niin hän pystyi lintsaamaan koulusta ja viettämään päivänsä missä halusi.
Kirjan loppu on yhtä aikaa surullinen ja onnellinen. Minun mielestäni. Manner osasi niin kauniisti kuvailla Leenan maailmaa, että itsekin halusi sinne mennä. Tavoitin sen kauneuden. Samaistuin Leenaan monin tavoin. Ei turhaan tämä ole klassikko.
Tämä klassikko on minulta vielä lukematta. Vaikuttaa herkältä ja kauniilta.
VastaaPoistaSitä tämä oli.
Poistaoi, kuulostaapa hyvältä. jo pelkästään nimi on ihastuttava. täytyy tutustua tähän joskus1
VastaaPoistaTää oli kyllä semmonen löytö!
PoistaIhanaa, kun olit mukana haasteessa! ♥ Jotenkin näissä vanhoissa kirjoissa on kaunis tuo ulkoasu, vaikka ei ole varsinaista kansikuvaa tai kuvailua takakannessa. En ole tutustunut Mantereen tuotantoon, mutta ajattelin tulevan kierroksen teoksen olevan naisen kirjoittaman, niin hänen teoksensa voisivat olla yksi mahdollinen vaihtoehto.
VastaaPoistaMää tykkään kans vanhojen kirjojen ulkoasuista. Ne on niin erilaisia ku nykykirjoissa.
PoistaTää oli mulleki eka Manner ja hieno ensikohtaaminen olikin! <3
Alkoi kiinnostaa tuo loppu, jota kuvaat cliffhangerimaisesti "surulliseksi ja onnelliseksi" - pakko ottaa selvää mistä on kyse 🙂 Kiitos hyvästä kirjavinkistä!
VastaaPoistaOle hyvä! <3
Poista